Muuttumaton liturgia?
Ortodoksi.netista
Liturgista teologiaa-sarja
isä Andrei Verikov
1. Liturgista teologiaa (johdanto)
2. Muuttumaton liturgia?
3. Ensimmäinen vuosisata - apostolien aika
4. Apostoli Paavali ja varhaisseurakunta
5. Liturgia Justinoksen aikaan
6. Kultti ja pyhyyden varjelu
7. Rauhan suudelma
8. Sanan liturgian taustoja
9. Vainot - vapautuminen - basilikat
10. Jumalanpalvelus 300-luvulla
11. Homilia – opetuspuhe (saarna)
(kuva © Hannu Pyykkönen)
Jos vertaamme tänä päivänä toimitettavaa liturgiaa ensimmäisten vuosisatojen liturgiaan, niin löydämme sieltä kenties hämmästyttävän paljonkin yhteisiä piirteitä. Voimme siis todeta, että liturgia on säilyttänyt keskeisimmät osansa hyvinkin muuttumattomina ja tämähän on hyvä asia. Helposti on tunnistettavissa rukouksia, pyhien kirjoitusten lukeminen ja niihin liittyvä opetuspuhe, varain kerääminen hyväntekeväisyyteen eli kolehti ja ennen kaikkea Ehtoollinen, joka on liturgian keskipiste. Monet rukoukset ovat säilyneet hyvin tunnistettavassa muodossa aina tähän päivään saakka. Tunnetuimmat liturgian eukaristiarukoukset ovat Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen käsialaa, jonka vuoksi yleisimmin käytössä olevat liturgiat kantavat heidän nimiään.
Liturgian toimittamisen puitteet ovat aikojen saatossa kuitenkin muuttuneet paljon. Ensimmäisenä merkittävänä tekijänä oli kristittyjen vainojen päättyminen ja lopulta koko kristinuskon virallistaminen. 300-luvulla tapahtui suuri muutos, kun pakanuus alkoi murtua ja kristinusko sai virallisen aseman. Tämä vaikutti esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuriin. Tosin kirkkorakennuksia on ollut jo ennen 300-lukua, joten liturgisen elämän muutosta tältäkään osin ei voida pitää täysin yhtäkkisenä. Voimme kuitenkin hyvin ymmärtää, että virallistamisen myötä kristityt pääsivät toteuttamaan uskonmukaista elämää aivan uudella tavalla.
Liturgian kaava
Liturgia on ensimmäisistä vuosisadoista lähtien kehittynyt ja muovautunut lopulta sellaiseksi jumalanpalvelukseksi, jota me tänä päivänä vietämme. Nykyisin toimitettavan liturgian kaava on pääkohdiltaan perua 1300-luvulta. Voimme siis heti alkuunsa luopua siitä kärjistetystä ajatuksesta, että jumalanpalveluskäsikirja ja toimituksen kaava olisivat tipahtaneet Helluntaina opetuslasten käsiin. Myös liturgian ulkoiset puitteet ovat muuttuneet huomattavasti alkukirkon ajoista. Esimerkiksi kirkkoarkkitehtuuri ja kirkkolaulu ovat muovautuneet joillakin alueilla paljonkin. Eri aikakaudet ja erilaiset kulttuuriympäristöt ovat antaneet oman ulkoisen leimansa liturgiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki aikojen saatossa tapahtunut kehitys olisi ollut liturgian kannalta haitallista. Liturgia on kuin ihminen, joka kasvaa ja kehittyy jatkuvasti. Olisi suoranaista vääryyttä vaatia, että joku aikuinen muuttuisi tismalleen sellaiseksi, minkälaisena hän on ollut lapsuusvuosinaan. Näin ollen ei jumalanpalvelustakaan ole tarkoitus muuttaa tismalleen samanlaiseksi, millaisena se on ollut ensimmäisinä vuosisatoina. Tämä ei kuitenkaan estä meitä tutkimasta liturgian kehittymistä vuosisatojen saatossa ja löytämään siitä asioita, jotka saattavat olla suoranaisessa ristiriidassa liturgian perimmäisen hengen kanssa. Näitä asioita on siis syytä pohtia ja miettiä, kuinka paljon niille halutaan laittaa painoarvoa, kun liturgista elämää toteutetaan.
Liturgian kehittymiseen vaikuttaneita tekijöitä
Mitkä asiat sitten ovat vaikuttaneet liturgian kehittymiseen? Edellä on käynytkin ilmi, että kristinuskon virallistaminen loi mahdollisuudet toteuttaa jumalanpalvelusta aivan uudella tavalla. Tämän lisäksi harhaopit, pakanallisuus ja maallistuminen loivat myös paineita, jotka ovat vaikuttaneet liturgisiin puitteisiin. Suurin ongelma ei tähän liittyen olekaan liturgian kaavassa, vaan sen toteuttamisessa. Liturgia ei ole tänä päivänä niin "yhteistä" kuin sen pitäisi olla. Aikojen saatossa liturgiaa ja sen pyhyyttä on haluttu varjella monin eri keinoin. Tämän seurauksena esimerkiksi monia liturgian rukouksia ryhdyttiin lukemaan salaisesti. Samoin alttarin ja kirkkosalin välinen näköyhteys katosi korkeitten ikonostaasien myötä ja jopa alttarin ovetkin ovat olleet (ja ovat monissa paikoissa edelleen) suljettuina joissakin kohdin liturgiaa. Pyhyyden varjelemisen hintana näytti olevan se, että kirkon jäsenetkään eivät pääse kaikesta samalla tavoin osalliseksi kuin alkukirkon aikana. On tietysti hyvä muistaa, että historian saatossa on jouduttu olosuhteidenkin pakosta tekemään poikkeuksia, jotka ovat syystä tai toisesta muuttuneet säännöiksi. Pienen pienet muutokset ja niiden seuraukset ovat vuosisatojen aikana moninkertaistuneet ja tämän vuoksi jostakin pienestä poikkeuksesta on voinut tulla ehdoton ja täysin muuttumaton oppi.
Mikä on oleellista ja tarpeellista?
Mikä on sitten oleellista ja mitkä asiat ovat välttämättömiä ja tarpeellisia koko liturgisen elämän kannalta? Jos joku sanoo, että kaikki on tarpeellista ja muuttumatonta, niin silloin hän on kuin ihminen, jonka hyllyt ja varastot notkuvat kaikkea tavaraa, joiden olemassaololle tämä ihminen ei itsekään enää keksi perusteluja. Muuttumattomuus voi olla myös vaarallista, sillä se on rinnastettavissa liikkumattomuuteen ja liikkumatonta taas on kaikki se, mikä on kuollutta. Liturginen elämä taas ei voi olla kuollutta, vaan se elää ja kehittyy jatkuvasti. Liturgisen teologian tarkoituksena on tutkia liturgista elämää ja sen historiaa ja löytää kaikelle toiminnalle perustelut. Kuten muistamme, mitään ei kirkon piirissä tehdä vain tavan vuoksi, vaan kaikelle on syynsä. Toiminnan perustana on Evankeliumi, eli Kristuksen omakohtainen opetus ja esimerkki meille. Liturgian lähtökohtana on taas Ehtoollisen asettaminen, josta me voimme lähteä liikkeelle tutkiessamme liturgian historiaa.
Isä Andrei Verikov