Kelja

Kelja (venäjäksi: келья, kelja, kreikaksi: κελλίον, kellion, latinaksi: cella, englanniksi: cell tai kelja) merkitseen nykyään yleensä luostariasukkaan, munkin tai nunnan, asuinpaikkaa. Se voi olla joko pieni talo tai asuntoloissa (kinobiassa) huone tai huoneita. Slaavilaisessa perinteessä kelja tarkoittaa luostariasukkaan asuinhuonetta.

Kelja voi olla myös mihinkään luostariin kuulumaton erillinen erakon asuinpaikka. Usein se oli esim. erämaissa asuneilla erakoilla monenlaisista materiaaleista kyhätty koju tai joskus jopa luolaan tai maakuoppaan rakennettu asumus.

Luostarien yhteyteen kuuluvat skiitat muodostuvat usein monista keljoista.