Nikon Radonežilainen
Ortodoksi.netista
Pyhittäjä Nikon Radonežilainen, Radonežin luostarin igumeni, oli pyhittäjä Sergei Radonežilaisen oppilas ja seuraaja luostarin johdossa. Hän syntyi Venäjällä Jurjev-Polskissa, suunnilleen puolessa välissä Radonežin ja Rostovin kaupunkeja ja noin 100 kilometrin päässä Sergei Radonežilaisen luostarista.
Halu elää enkelielämää
Nuorena miehenä Nikon kuuli Radonežin ihmeidentekijän, Sergei Radonežilaisen enkelielämästä ja pyysi päästä itsekin elämään tuota enkelielämää. Pyhittäjä Sergei ei hyväksynyt Nikonin pyyntöä joko hänen nuoruutensa vuoksi tai jostain muusta syystä. Sen sijaan hän lähetti nuoren miehen oppilaansa pyhittäjä Afanasi Serpuhovilaisen (Vysotski, muistopv. 12.9.) luokse Vysotskin luostariin. Mutta Afanasikaan ei hyväksynyt häntä heti, vaan koetteli hänen nöyryyttään ja kuuliaisuuttaan pelottelemalla Nikonia luostarielämän vaikeuksilla. Mutta Nikonin usko oli luja ja tahto päästä munkiksi vahva ja siksi myöhemmin pyhittäjä Afanasi vihki Nikonin munkiksi.
Pyhittäjä Nikon taisteli kilvoittelussaan rukouksin, opiskeli Pyhiä Kirjoituksia ja oli sinnikäs hyveissä ja puhtaudessa. Hänen nöyryytensä vuoksi ja siksi, että hän täytti kaikki hänelle annetut tehtävät kuuliaisesti ilman vastaväitteitä, pyhittäjää alettiin nimittää ”kuuliaisuuden kiihkoilijaksi”. Täytettyään kolmekymmentä vuotta hänet vihittiin pappismunkiksi ja pyhittäjä Afanasi antoi siunauksensa Nikonin hartaalle toiveelle saada siirtyä Radonežin luostariin pyhittäjä Sergein luokse. Pyhittäjä Sergei iloitsi myös suuresti Nikonin paluusta. Tämä tapahtui vuonna 1375.
Radonežin Pyhän Kolminaisuuden luostariin
Aluksi hän määräsi Nikonin palvelemaan muita luostarin veljiä. Näin hän tekikin päiväaikaan, öisin hän keskusteli keljassan Jumalan kanssa rukoillen. Pyhittäjä Sergei edesauttoi kaikin tavoin omilla toimillaan Nikonin hyveellistä elämää. Pian nähtyään näyn, joka koski Nikonia, hän määräsi tämän toimimaan omana keljapalvelijanaan, jotta hän voisi antaa Nikonille hengellistä ohjausta. Nikon saikin ohjausta kaikissa hengellisissä asioissa ja luostarin tavoissa, niin että Sergei päätti nimittää hänet luostarinsa johtajaksi jälkeensä ja Sergei itse vetäytyi hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen. Tämä kaikki tapahtui noin puoli vuotta ennen Sergein kuolemaa.
Luostarin igumenina
Pyhittäjä Sergei Radonežilaisen kuoleman (25.9.1392) jälkeen Nikon suorittikin luostarin johtajan tehtäviä aivan opettajansa ja luostarin perustajan ohjeiden mukaan. Hän osallistui mahdollisuuksiensa mukaan kaikkiin luostarin palveluksiin eikä hyljeksinyt myöskään tavallisia töitä, joita luostarissa riitti kyllä kaikille. Tasaveroisena hän suoritti niitäkin töitä veljestön kanssa. Hän muisteli usein raskaiden igumenin töittensä paineessa niitä hiljaisuuden hetkiä, joita hän oli saanut viettää niin pyhittäjä Afanasin kuin myös pyhittäjä Sergein kanssa. Siksi hän luopui kohta asemastaan ja vetäytyi hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen omaan syrjäiseen keljaansa.
Kuusi vuotta luostaria johti pyhittäjä Savva Storoževilainen (muistopv. 3.12.). Vuonna 1400 pyhittäjä Savva perusti oman luostarin lähelle Zvenigorodia ja veljestö aneli pyhittäjä Nikonia palaamaan jälleen igumeniksi. Hän suostui, mutta halusi viettää tietyn ajan joka päivä hiljaisuudessa yksin Jumalan edessä.
Luostari mongolien käsissä
Kun Venäjällä alkoi levitä tietoja tataarien, mongolikaani Edigein (1408) hyökkäyksestä Venäjälle, pyhittäjä Nikon rukoili Jumalaa säästämään luostarin. Unessa hänelle ilmestyivät Moskovan hierarkit, pyhä Pietari Moskovalainen (muistopv. 21.12) ja pyhä Aleksei Moskovalainen (muistopv. 12.2.) sekä pyhittäjä Sergei ja he kertoivat Nikonille, että hänen ei tarvitse surra pian tapahtuvaa luostarin tuhoamista, sillä sen jälkeen, kun luostari jää ensin autioksi, se myöhemmin kukoistaa entistä ehompana.
Luostarin uudelleenrakentaminen
Munkit jättivät siksi luostarin ja ottivat mukaansa reliikit, ikoneja, kirjoja ja liturgisia tavaroita. Kun he sitten myöhemmin palasivat, he näkivät rakkaan paikkansa muuttuneen tuhkaksi. Mutta pyhittäjä Nikon ei vaipunut epätoivoon, vaan hän alkoi veljestön kanssa rakentaa uutta Pyhän Kolminaisuuden kirkkoa, joka vihittiin käyttöön syyskuun 25. päivänä vuonna 1411, pyhittäjä Sergein kuolinpäivänä.
Luostari rakennettiin uudestaan ja myöhemmin pyhittäjä Nikon alkoi rakentaa Kaikkein Pyhimmän Kolminaisuuden kivikirkkoa henkisen isänsä, pyhittäjä Sergein haudan luo. Rakennustöiden yhteydessä hauta avattiin ja sieltä löydettiin Sergein maatumaton ruumis heinäkuun 5. päivänä 1422. Suuren riemun vallassa reliikit sijoitettiin uuteen valmistuvaan kirkkoon ja uuteen puiseen sivukirkkoon, joka rakennettiin Pyhän Hengen vuodattamisen muistolle.
Kuuluisia ikoneja ja maalareita
Pyhittäjä Nikon toi kirkkoon myös maineikkaat ikonimaalarit pyhät Andrei Rublevin (Rubljov, muistopv. 4.7.) ja Daniil Mustan (Tšornyi, muistopv. 13.6.) koristelemaan kirkot ikoneilla. Silloin pyhä Andrei maalasi muun muassa kuuluisan Pyhän Kolminaisuuden -ikonin (Abrahamin vieraanvaraisuus), joka sisälsi kaiken sen, mitä pyhittäjä Sergeille oli asiasta ilmaistu. Tämä ikoni oli käytössä Radonežin luostarin kirkossa aina pyhittäjä Nikonin kuolemaan saakka.
Pyhittäjän kuolema
Pyhittäjä Nikon sai tietää kuolemastaan ja viimeisestä leposijastaan ennen kuolemistaan. Hän kutsui veljestön koolle ja antoi heille ohjeita. Saatuaan vielä kerran nauttia Kaikkein Puhtaimman Kristuksen Ruumista ja Hänen Kallisarvoista Vertaan pyhittäjä antoi siunauksensa veljille ja sanoi:
- ”Lähdetään retkelle, sieluni, iloiten sinulle valmistettuun paikkaan, jossa lepo odottaa sinua. Kristus kutsuu sinua.”
Tehtyään ristinmerkin pyhittäjä kuoli marraskuun 17. päivänä 1426. Hänet haudattiin lähelle pyhittäjä Sergei Radonežilaisen reliikkejä. Piispa Joonan (1448-1461) aikana pappismunkki Pakomios Logothene kirjoitti pyhittäjä Nikonin elämänkerran ja hänen muistopäivinään palveluksissa laulettavat veisut. Vuonna 1547 juhlittiin hänen muistopäiväänsä jo laajalti ja seuraavana vuonna 1548 rakennettiin hänen muistolleen pyhitetty kirkko haudan lähelle. Vuonna 1623 rakennettiin toinen kirkko paikalle, jonka kryptassa on pyhittäjä Nikonin reliikit. Ne ovat lähellä pyhittäjä Nikonin oppi-isän pyhittäjä Sergei Radonežilaisen reliikkejä. Välissä on vain yksi seinä.
Pyhittäjien Sergein ja Nikonin johtama luostari on nykyään yksi tärkeimmistä tai ehkä jopa tärkein ja merkittävin Venäjän luostareista. Se sai myöhemmin vuonna 1744 ylemmän luostarin eli lavran aseman ja oli pian taloudellisessa mielessä Venäjän rikkain luostari. Luostariin perustettiin vuonna 1742 seminaari ja se muutettiin akatemiaksi vuonna 1814. Vallankumouksen myllerryksissä luostari suljettiin vuonna 1920 ja tuona aikana paljon tuhoutui, vaikka luostari osin toimi museona. Luostari palautettiin Venäjän kirkolle vuonna 1945 ja ensimmäinen jumalanpalvelus pitkään aikaan pidettiin jälleen katedraalissa huhtikuun 16. päivä 1946. Luostari toimi Moskovan patriarkan kotipaikkana aina vuoteen 1983 saakka, jolloin patriarkaatti siirtyi Moskovaan Danilovin luostariin.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Nikon Radonežilaista vuosittain hänen kuolinpäivänään marraskuun 27.