Monen ahdistuksen kautta (kirja)

Kirjan kansi

Veera Nesterinen: Monen ahdistuksen kautta – Mietteitä kristityn ihmisen elämästä

ISBN 951-9468-12-9

Julkaisija ja kustantaja: Valamon luostarin julkaisu

Julkaisuajankohta: 1983

Sivumäärä: 124 sivua

Koko: 190 mm x 120 mm

Sidos: sidottu / pehmytkantinen

---

Kun kohtaamme elämässämme murheita ja vastoinkäymisiä, silloin olisi aika lukea taas tätä kirjaa. Kirjan päähenkilö Veera Nesterinen oli lieksalainen evakko, joka oli elämässään kokenut paljon ja kovia yhdessä miehensä Eljaksen kanssa.

Kansamme kauhunhetket niin Itä-Karjalan sekasortoisissa oloissa, sotavuosina ja evakossa jättivät syviä jälkiä näiden ihmisten elämään. Lasten menettäminen sairauksiin, vammautumisen aiheuttamaan apatiaan ja vielä lastenlasten siirtyminen eri uskoonkin, koettelivat, mutta eivät kaataneet. Kuolleet lapset ja vammainen tytär seurasivat ajatuksissa ja rukouksissa aina.

Oma ortodoksisuus ja sen antama voima auttoi selviytymään ja voimaantumaan, vaikka välillä masennuskin sai otteen elämästä. Suru ja menetykset olivat aina mukana arkisissa askareissa, mutta iloakaan ei täysin unohdettu.

Kirjan kirjoittaja, Veera Nesterinen, vajosi masennuksessaan jopa sellaiseen tilaan, että puhekin jäi. Puoliso Eljas sai hänet puhumaan sana sanalta ja toimintakyky palasi puolison viisauden ja rukousten avulla.

Kirjan runot ja ajatukset ovat näiden elämänkokemuksien tulosta. Lieksan silloisen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Olavi Tajakan, avustuksella ja rohkaisemana kirjoitukset koottiin kirjaksi ja Heinäveden Valamon luostari julkaisi ne vuonna 1983 rohkaisuksi ja siunauksen lähteeksi niillekin, jotka hapuilevat omassa elämässään vastoin käymisten ja ristiriitojen keskellä.

4.päivä huhtikuuta Veera kirjoittaa:

Me täällä maailmassa toivomme ja anomme kaikkea turhuutta, kunniaa, mainetta, rikkautta ja muuta, mutta ne eivät auta etsiessämme tietä Jumalan valta¬kuntaan. Kaikki tämä pitäisi jättää ja olla mieluum¬min uskollinen työntekijä, olkoon työ sitten henkistä tai ruumiillista.

Meillä on nyt katumuksen aika, ja nyt juuri Jumala tahtoo meidän oikein tutkivan sydämissämme, halu¬ammeko seurata häntä.

Seuraavana päivänä:

5. päivänä huhtikuuta

Kun joku rikkoo meitä vastaan, emme voi ymmärtää sitä. Kun itse rikomme toisia ja Jumalaa vastaan, niin sen panemme usein olosuhteiden tai lähimmäistemme viaksi. Emme halua nähdä, että itse olemme osallisia, joskus jopa pääsyyllisiä.

Nyt kun on paaston aika, meidän pitäisi nöyrtyä näkemään, mitä varten Kristus tuli. Tänään pyydän, että hän opettaisi minua katumaan, jotta saisin rauhan sielulleni. Herra armahda.

Kirjaan on kirjoittanut henkilöiden esittelyn ja esipuheen Tuula Rantonen ja loput kirjasta koostuu päivä päivältä tehdyistä muistiinpanoista alkaen 1.1.1976 ja päättyen saman vuoden loppuun 31.12.1976.

Hannu Pyykkönen 9.2.2011

---

Kustantajan esittelyteksti kirjasta

Veera Nesterisen kokemukset ja mietteet kertovat ihmisen vähittäisestä kasvamisesta Jumalan koulussa. Toisinaan eläminen ulkonaisten vaikeuksien ja sisäisten ristiriitojen keskellä on saattanut tuntua inhimillisesti katsoen kohtuuttoman kovalta. Sitä kautta kirjoittajalle on kirkastunut kristillisen uskon eräs suuri paradoksi: Herran kuritus onkin rakkautta ja koituu ihmiselle hyödyksi. Sen kautta alkaa nöyrtyminen ja tie itsekeskeisyydestä Kristus-keskeisyyteen. Kristuksen eläväksitekevästä rististä tulee uuden elämän alku. Ristin kautta kulkee tie ylösnousemuksen iloon ja siitä kumpuavaan sisäiseen rauhaan.

Kristillinen elämä ja kasvu tapahtuu aina yhteydessä pyhään kirkkoon. Tämä seikka tulee esille myös Veera Nesterisen kohdalla. Kirkkomatkat, pyhiinvaellusmatkat luostariin, ortodoksinen tiistaiseura ja oman papin käynnit kotona ovat muodostuneet elämää kannattaviksi ja rohkaiseviksi tapahtumiksi.

Saattaessaan julkisuuteen tämän mietekirjan Valamon luostarin veljestö uskoo sen koituvan rohkaisuksi ja siunauksen lähteeksi monelle lukijalle, jotka omassa elämässään hapuilevat vastoinkäymisten ja ristiriitojen keskellä. Myös apostoli Paavali kirjoittaa: »Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan» (Apt.14:22).