Katumus - hengellisen eheyttämisen areena (opetuspuhe)

Ortodoksinen paasto koskee koko elämäämme. Se ei rajoitu pelkästään ruokaan, sillä ortodoksisessa paastossa on keskeistä oikea elämänasenne.

Oikea elämänasenne

Psalminkirjoittaja toteaa:

"Karta pahaa ja tee hyvää, pyri sopuun, rakenna rauhaa! (Ps.34:15).

Uudessa testamentissa meitä kehotetaan

"kääntymään pois pahasta ja tekemään hyvää" (1.Piet.3:11).

Apostoli Paavalin moraaliset kehotukset on tarkoitettu lukijoille rohkaisuksi taistelussa tiettyjä paheita vastaan:

"Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä" (Room.12:2, 9, 17, 21).

"Uuden ihmisen syntymä"

Pahan hylkääminen ei tarkoita moralismia. Se on kasteessa alkaneen elämän kasvamista Pyhässä Hengessä. Bysanttilaisen kastetoimituksen teemana on "vanhan ihmisen kuoleminen" ja "uuden ihmisen syntyminen". Apostoli Paavali tähdentää, että

"vanha ihminen" kuolee meissä kasteessa, ettemme "enää olisi synnin orjia" (Room.6:6).

Apostoli jatkaa:

"Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja" (Room.6:12).

Kaste muuttaa asioita. Synnin voima ei enää hallitse meitä, me emme enää ole synnin orjia. Vanha ihmisemme on ristiinnaulittu ja kuollut. Kasteessa emme enää ole Jumalan vihollisia vaan Hänen Kirkkonsa jäseniä. Vapautettuina saatanan mielivallasta meidät on yhdistetty Kristuksen kanssa. Ei ole kuitenkaan sattuma, että ensin kastettavan täytyy luopua saatanasta. :: "Luovutko kiusaajas¬ta ja kaikista hänen toimistaan ja sanansaatta¬jistaan, kaikesta hänen palvelemisestaan ja korskeudestaan?"

Kasteessa Jumalan "kuvan ja kaltaisuuden" mahdollisuus on eheytetty, mutta meidän tulee tietoisesti taistella pahaa vastaan ja tehdä hyvää. Vaikka meille on annettu anteeksi ja emme enää kuulu saatanalle, meissä on silti himoja, jotka meidän tulee voittaa Jumalan voiman ja oman harjoituksemme kautta. Himot säilyvät meidän kokemuksessamme ja siksi ne on kitkettävä pois.

Keskeisiä himoja

Kleemens Aleksandrialaisen (k. 215) mukaan

"himot ovat sielun luonnotonta (para fysin) liikettä".

Ortodoksiset isät puhuvat himoista pahan lähteinä elämässämme, vaikka heidän määrittelynsä himojen runsaudesta ja järjestyksestä poikkeavatkin toisistaan. Evagrios Pontoslainen (k. 399) mainitsee kolme keskeistä himoa:

• vatsanpalvelun,
• rahanhimon ja
• ylpeyden.

Pyhittäjä Johannes Damaskolainen jakaa himot sielun ja ruumiin himoihin. Sielun himoihin hän lukee mm.

• jumalattomuuden,
• Jumalan pilkan,
• vihan,
• katkeruuden,
• juoruilun,
• tekopyhyyden,
• kiittämättömyyden,
• välinpitämättömyyden ja
• imartelun.

Ruumiin himoihin pyhä Johannes lukee muun muassa

• nautinnonhalun,
• juopottelun,
• haureuden,
• homoseksualismin,
• varkauden,
• murhan,
• taikauskon,
• horoskooppien seuraamisen,
• laiskuuden ja
• keinottelun.

Kuitenkin hän näkee "kaikkien himojen juurena

• nautinnon rakastamisen,
• itserakkauden,
• rahan rakastamisen;

näistä kasvaa jokainen paha teko. Ja kaikkien näiden himojen äiti on ylpeys".

Kuinka me voimme taistella himoja vastaan?

Jokainen ihminen kohtaa himot erilaisina ja erilaisissa olosuhteissa. Ei siis ole mitään yleispätevää ohjetta tai neuvoa. Silti on hyödyllistä tutkia himon kehitysvaihetta, miten himo tulee meihin ja saa aikaan pahaa.

Pyhittäjä Markus Askeetin (k. 436) mukaan unohduksen, velttouden ja tietämättömyyden kautta todellisuutemme hämärtyy ja näin me ajaudumme pahan vaikutuspiiriin. Taipumalla pahoihin ajatuksiin liitymme vihollisvoimiin ja joudumme huomaamattamme himojen saaliiksi ja orjiksi. Pyhä Markus osoittaa, miten paha on piiloutuneena jopa siihen hyvään, mitä me teemme. Me teemme usein hyvää saadaksemme ylistystä ja kunniaa toisilta.

Pyhä Markus Askeetti korostaa taistelussa himoja vastaan hengellisen tiedon ratkaisevaa merkitystä. Hän kirjoittaa:

"Hengellisen tiedon valkeudella hajotat tietämättömyyden pimeyden, erinomaisella ja oivallisella innolla hävität velttouden, jonka kautta pahuus pääsee juurtumaan sieluun. Kun todellinen tieto, Jumalan sanan muistaminen ja hurskas into yhdistyvät sielussa, niin tämä liitto, joka armon vaikutuksesta muodostuu ja kun sitä huolellisesti varjellaan, hävittää sielusta unohduksen, tietämättömyyden ja velttouden rippeetkin."

Kuinka voimme kukistaa himot?

Meidän on tärkeä muistaa, että paha ja synti kasvaa Jumalasta erottautumisesta. Pahan välttämisen me voimme määritellä "sillan rakentamiseksi" meitä ja Jumalaa erottavan kuilun yli. Tämä edellyttää meiltä paitsi pahan välttämistä, myös omistautumista Jumalalle, kaipuuta Hänen yhteyteensä katumuksen ja kääntymyksen kautta.

Kääntymys tarkoittaa maailman kieltämistä ja uuden asenteen ottamista eli suuntautumista Jumalan puoleen.

Mitä tarkoittaa maailman kieltäminen?

Pyhä Iisak Syyrialainen vastaa:

"Maailma on kaiken kattava nimi, joka on samaistettavissa himojen kanssa".

Maailma eli himot vieraannuttavat ihmisen Jumalasta ja ihminen vaeltaa itsekseen itsensä ulkopuolella. Maailman kieltäminen on siis sielun palaamista itseensä. Se on "itsensä kokoamista, hengellisen olemassaolon eheyttämistä ja yhdistymistä Jumalan kanssa".

Mutta koska me olemme jatkuvasti himojen alaisia, ei riitä, että me vain käännymme Jumalan puoleen, meidän tulee jatkuvasti palata katumuksen kautta Jumalan yhteyteen. Kirkon isät kutsuvat tätä paluuta katumukseksi.

Katumus ─ anteeksiantamuksen ja eheyttämisen areena

Katumuksen mysteerio on anteeksiantamuksen ja eheyttämisen areena. Elävänä kokemuksena ihminen tarvitsee anteeksiantamusta. Ilman sitä ihminen ei voi elää eikä kasvaa hengellisesti. Katumus on ihmisen puolelta ensimmäinen askel, joka johtaa meidät Jumalan yhteyteen. Kreikankielinen katumusta merkitsevä sana metanoia tarkoittaa mielen muutosta. "Mielen muutos" on itsekeskeisyyden ja Jumalaan kohdistuvan kapinan hylkäämistä. Katumus on toinen syntymä, jonka Jumala suo meille kasteessa. Se on mahdollisuus palata Isän luo. Katumus on paluuta pimeydestä valkeuteen, saatanan mielivallasta Jumalan valtakuntaan. Kuitenkin meidän on hyvä pitää mielessä, mitä pyhä Atanasios Suuri (k.373) opettaa:

"Hän, joka katuu, vapautuu synneistä, mutta silti hänessä säilyvät haavojen jäljet".

Kääntymys on ihmisen vapaan tahdon toimintaa, jossa on olennaista synnin ja pahojen tekojen hylkääminen. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja huomauttaa:

"Hän, joka ei ensin mene todelliseen itseensä ja hylkää luonnottomia himojaan, ei voi nousta todellisen olemuksensa lähteille, Jumalan tykö".

Mutta kuten kääntymys, myös katumus on ihmisen vapaan tahdon toimintaa. Meidän tulee valita katumus. Katumus on mielentila, jatkuvaa kääntymistä pois pahasta ja synnistä. Katumus on loputon matka. Kääntyminen Jumalan puoleen ja syntien katuminen on monimuotoinen tapahtumasarja. Kun isät puhuvat pahan välttämisestä, he painottavat, että itserakkaus vaatii huolellista tarkkailua. Arjen elämässä pahan kukistaminen edellyttää moninaista hyveiden harjoittamista eli askeesia. Askeesissa käytetään vaihtelevia menetelmiä himoja ja pahoja tottumuksia vastaan. Askeesi on harjoitusta, käytäntöä ja harjaantumista hyveissä. Se on vapaan tahdon harjoittamista hengellisessä kasvamisessa kohti teosista eli jumaloitumista. Askeesilla on laaja käyttö ortodoksis-kristillisessä elämässä. Sitä käytetään Raamatun opiskelussa, jokapäiväisessä hurskauselämässä, hengellisessä ohjauksessa, rukouksessa, paastossa, luostarielämässä ja katumusharjoituksissa.

Tässä yhteydessä käytämme askeesi-sanaa kuvaamaan syntiä, pahaa ja himoja vastaan käytävää taistelua. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa:

"Silloin kun sielun himoihin taipuvainen osa jatkuvasti nostattaa mielikuvia, sielussa on nautinnon pysyvä taipumus. Kiihottunut mieliala tekee ihmisen araksi ja epäinhimilliseksi. Tällainen ihminen parantuu joko jatkuvan paastoamisen, valvomisen tai rukouksen, hyväntekemisen, armeliaisuuden tai ystävällisyyden harjoittamisen kautta".

Ortodoksinen askeesi tarkoittaa koko kristillistä elämää. Uskovan ihmisen elämä on askeesin harjoittamista eli Kristuksen seuraamista. Eettisessä mielessä askeesi edellyttää ennen muuta tarkkaavaisuutta ja vastaanottavaisuutta moraalisessa ja hengellisessä käyttäytymisessä. Ajatustemme, puheittemme, asenteittemme ja tekojemme huolellinen valinta on tärkeä osa taisteluamme pahan ja synnin kukistamiseksi.

Katumuksen mysteerio on hyödyllinen ja välttämätön apu synnin ja pahan voittamiseksi elämässämme. Katumuksen mysteerio ei ole vain synninpäästön lausumista. Siihen liittyy suullinen syntien tunnustaminen ja hengellinen ohjaus. Se antaa rippi-isälle tärkeän aseman katuvan ihmisen omantunnon kehittämisessä. Omantunnon kehittäminen puolestaan helpottaa katuvaa taistelussa synnin aiheuttajia vastaan.

Paasto ja rukous ─ pahan tyhjäksi tekemistä elämässämme

Kirkon isät korostavat, miten paasto ja rukous ovat voimakkaita apuja taistelussa pahaa vastaan. Kuitenkin paaston ja rukouksen tulee olla elävässä yhteydessä käytännön elämään. Pyhä Johannes Krysostomos (k.407) kysyy:

"Paastoatko sinä? Osoita minulle paastosi töilläsi. Jos näet kerjäläisen, osoita armeliaisuutta, jos sinä näet vihollisen, sovi hänen kanssaan, älä paastoa vain suullasi, vaan myös silmilläsi, korvillasi ja kaikilla ruumiisi jäsenillä".

Rukouksen merkitys taistelussa pahaa, syntiä ja himoja vastaan korostuu ortodoksisen Kirkon jumalanpalveluselämässä. Kirkon pyhät mysteeriot heikentävät pahan vaikutusta ihmisten elämässä. Kirkon varhaisina vuosisatoina eukaristia nähtiin erottamattomana osana sitä taistelua, jota ihmiset kävivät Jumalan armon avulla pahaa vastaan. Pyhä Ignatios Antiokialainen (k.110) kirjoittaa:

"Pyrkikää mahdollisimman usein kokoontumaan viettääksenne Jumalan eukaristiaa ja ylistäkää häntä. Kun näet usein tulette koolle, kukistuvat Saatanan vallat ja hänen taholtaan uhkaava turmio raukeaa teidän uskonne yksimielisyyden vaikutuksesta".

Tutkiessamme pyhien Basileios Suuren ja Johannes Krysostomoksen liturgioitten rukouksia, erityisesti niin sanottuja salaisia rukouksia, tulemme vakuuttuneiksi, että eukaristia on välttämätön lahja pyrkiessämme poistamaan itsestämme ja toinen toisistamme syntiä ja pahuutta.

Kuitenkaan me emme palvele Jumalaa mysteereissä tai yhteisessä rukouksessa yksinomaan pahan kukistaminen mielessä. Tällainen jumalanpalveluksen ymmärtäminen olisi itsekeskeistä. Paha ja synti ovat hyvän eli Jumalan poissaolemista.

Jumalanpalvelus ja rukous ovat pahan tyhjäksi tekemistä elämässämme. Ne täyttävät olemuksemme Jumalan läsnäolon ja Hänen hyvyytensä tietoisuudella. Jumalan läsnäolo tuhoaa pahan voiman. Taistelu pahaa ja syntiä vastaan on erottamattomassa yhteydessä taisteluun hyvän puolesta. Osittain hyvän tekeminen merkitsee pahan hylkäämistä ja sen tuhoamista. Pyhittäjä Nilos kirjoittaa:

"Jumala antoi käskyt siksi, että tekisimme hyvää ja välttäisimme syntiä, mutta vastustavat voimat suuntaavat meidät kohti pahaa ja sen vuoksi on vaikea tehdä hyvää. Nämä synnilliset voimat eivät ole synnynnäisesti meidän luonnossamme, vaan ne tulevat meihin ulkopuolelta. Tästä syystä Herra kehottaa meitä kiskomaan ne juurineen ja istuttamaan, kaivamaan esiin ja rakentamaan uudelleen".

Ortodoksisessa etiikassa hyvän tekeminen ei ole koskaan pelkästään yksilöllistä kokemusta. Se on aina Kirkon toimintaa. Patristisessa opetuksessa tähdennetään, että pelkästään intellektuaalinen usko, joka ei ilmene hyvinä töinä, on "epäuskoa" (apistia).

Kirkko on uskovien yhteisö. Se on dynaamisen eettisen kasvamisen areena. Jos seurakunnallinen elämä ei laajene ihmisten työpaikoille, perhe- ja yhteiskuntaelämään, seurakuntaa ei kirkollisessa mielessä ole olemassakaan. Silloin seurakunta on pelkästään uskonnollinen järjestö tai yhdistys.

Rakastaminen merkitsee suhdetta lähimmäiseen. Rakkaudettomuus on Jumala-kuvan vääristämistä ja sen tuhoamista ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Hyvän tekeminen ja pahan välttäminen ovat suurelta osin sosiaalista ja yhteisöllistä toimintaa.

Isä Jarmo Hakkarainen