Toiminnot

Liberaali kristinusko ei selviä pitkään

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 10. huhtikuuta 2011 kello 08.44 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: thumb|300ps|<center>Metropoliitta Ilarion Alfejev<br><small>(''kuva: wikipedia'')</small></center> '''Piispa Ilarion Alfejev: Liberaali kristinusko...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Metropoliitta Ilarion Alfejev
(kuva: wikipedia)

Piispa Ilarion Alfejev: Liberaali kristinusko ei selviä pitkään

(Interventio Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) avajaisissa Genevessä, Sveitsissä, 13.2.2008.)

Haluaisin kiinnittää huomiotanne liberaalin kristillisyyden vaaraan. Moraalisten arvojen vapauttaminen, joka on aloitettu jossakin protestanttisissa ja anglikaanisissa yhteisöissä joitakin vuosikymmeniä sitten ja joka on kehittynyt kiihtyvällä vauhdilla, on tuonut nyt meidät tilanteeseen, jossa emme voi saarnat yhtä ja samaa moraalisen käyttäytymisen koodia. Emme enää voi puhua kristillisestä moraalista, koska ”perinteisten” ja ”liberaalien” kristittyjen edistämät moraalikäsitykset ovat hyvin erilaisia ja kuilu näiden kahden kristinuskon haaran välillä kasvaa nopeasti.
Jotkut kristilliset johtajat, jotka kantavat erilaisia kirkollisia tittelejä (Reverend/Most Reverend), ovat kertoneet meille, että naisen ja miehen välinen avioliitto ei enää ole ainoa vaihtoehto kristityn perheen aikaansaamiseksi, vaan on olemassa muitakin malleja ja kirkon tulisi olla kyllin ”inklusiivinen” tunnistaessaan näitä vaihtoehtoisia elämäntapoja ja antaessaan heille virallisen ja juhlallisen siunauksensa.
Meille on kerrottu, että ihmisen elämä ei enää ole kiistaton arvo ja että se voidaan summittaisesti keskeyttää kohdussa. Tai että jollakin voi olla oikeus keskeyttää se vapaaehtoisesti ja että kristittyjen ”traditionalistien” pitäisi harkita kannanottojaan voidakseen olla sopusoinnussa modernin kehityksen kanssa. Meille on kerrottu, että abortti on hyväksyttävää, ehkäisy on miellyttävää ja eutanasia on vielä parempi ja että kirkon täytyy tehdä tilaa kaikille näille ”arvoille” ihmisoikeuksien nimessä.
Mitä sitten on jäljellä kristinuskosta? Sekavassa ja eksyksissä olevassa maailmassa, jossa elämme, missä on kristittyjen profeettojen ääni? Mitä me voimme tarjota tai voimmeko tarjota yhtään mitään tälle maallistuneelle maailmalle sen lisäksi, mitä maallistunut maailma tarjoaa itselleen arvojärjestelmänä, mihin yhteiskunnan pitäisi rakentua? Onko meillä omaa arvojärjestelmäämme, josta meidän pitäisi saarnata, vai pitäisikö meidän yksinkertaisesti aplodeerata jokaista sellaista uutuutta julkisessa moraalissa, joka tulee muotiin maallistuneessa yhteiskunnassa?
Haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen ”poliittisen korrektin” kristinuskon ja kristillisyyden vaaraan, joka ei vain helposti ja nopeasti avaudu itsekin maallistuneille moraalisille arvoille vaan myös osallistuu kristillisen perinteen vieraiden arvojen edistämiseen.
Edessämme on paradoksaalinen tilanne. Brittiläiset maallistuneet poliitikot, jotka jakavat kristillisen näkemyksen ja huolestuvat kasvavasta kristofobiasta Isossa-Britanniassa ja aloittavat keskustelun tästä asiasta parlamentissa, joka tunnustaa maan kristillisen identiteetin. Samalla Englannin kirkon (Church of England) primaatit vaativat ”rakentavaa mukautumista joihinkin muslimilain näkökulmiin”.
Olen varma, että minulle kerrotaan kristinuskon lientymisestä ja kaikenkattavuudesta ja että meidän kristittyjen ei enää pitäisi vaatia uskontomme olemista ainoa oikea usko ja että meidän pitäisi oppia hyväksymään (omaksumaan ~ adoptoimaan) muiden arvoja ja normeja. Kysymykseni on kuitenkin: jos aiomme lopettaa kristinuskon poliittisen korrektiuden ja kaikenkattavuuden; miksi pyydämme sisällyttämään kaikki mahdolliset vaihtoehdot vanhaan kristilliseen perinteeseen? Missä on raja, vai onko mitään rajaa ollenkaan?
Monet kristityt maailmanlaajuisesti katsovat kristillisiin johtajiin siinä toivossa, että he puolustaisivat kristinuskoa sen kohtaamissa muutoksissa. Ei ole meidän tehtävämme puolustaa Sharia-lakia tai ylistää vaihtoehtoisia elämäntapoja tai edistää maallistuneita arvoja. Meidän pyhä tehtävämme on saarnata sitä, mitä Kristus saarnasi, opettaa, mitä apostolit opettivat ja levittää sitä oppia, mitä pyhät isät levittivät. Juuri tällaista todistusta ihmiset odottavat meiltä.
Olen vakuuttunut siitä, että liberaali kristinusko ei selviä pitkään. Poliittisesti korrekti kristinusko tulee kuolemaan. Näemme jo, kuinka vapaamielinen kristinusko on hajoamassa ja miten uusien moraaliarvojen esittely johtaa jakautumiseen, yhteenottoihin ja hämmennykseen joissakin kristillisissä yhteisöissä. Tämä prosessi jatkuu, kun taas perinteiset kristityt, näin uskon, vakiinnuttavat voimansa suojellakseen Herran antamaa, apostolien saarnaamaa ja isien säilyttämää uskoaan ja moraalisia opetuksia.
Piispa Ilarion
(nykyisin Volokolamskin metropoliitta ja Venäjän ortodoksisen kirkon ulkosuhteidenosaston päällikkö)

(Käännös: Ortodoksi.net)