Bysantin valtakunta

Athos - Luostarielämää Pyhällä Vuorella -näyttely Taidemuseo Tennispalatsissa 18.8.2006 - 21.1.2007

Mikä on Bysantti?

Bysantti on jälkeenpäin vakiintunut nimitys Itä-Rooman valtakunnalle, joka sai alkunsa vuonna 330 Rooman keisari Konstantinus Suuren perustaessa uuden pääkaupungin Bosporinsalmen rannalle, Euroopan ja Aasian risteyskohtaan. Konstantinus itse nimesi vanhan kreikkalaisen Byzantionin kaupungin Uudeksi Roomaksi, mutta vähitellen kaupungin nimeksi vakiintui perustajansa mukaan Konstantinopoli. Siitä tuli Bysantin valtakunnan pääkaupunki ja Länsi-Rooman luhistuttua Euroopan tärkein uskonnollinen ja kulttuurillinen keskus.

Konstantinopolin asukkaat itse kutsuivat itseään roomalaisiksi ja valtakunnan virallisena kielenä säilyi latina, kunnes enemmistön puhuma kreikka syrjäytti sen 600-luvulla.

Bysantin alue käsitti laajimmillaan Kreikan ja Vähä-Aasian ydinalueiden lisäksi Italian, Pohjois-Afrikan, osan Espanjaa ja Balkanin niemimaan. Ristiretkien aikaan Bysantin valta alkoi mureta ja 1453 turkkilaisten vallatessa Konstantinopolin Bysantti oli kutistunut vain pääkaupunkinsa ja sen lähiseutujen kokoiseksi.

Bysantin taide

Athos luostari Jumalanäiti, osa diptyykkiä Copyright: © Tretjakovin galleria, Moskova

Bysantin kulttuuri syntyi läntisen ja itäisen perinteen yhdistelmästä. Rooman valtiollinen järjestelmä, hellenistinen kulttuuri ja kristinusko olivat sen keskeisimpiä osia. Vaikka bysanttilainen taide nähdään usein vastakkaisena antiikin näköisyyteen pyrkivälle ihanteelle, Bysantti toisaalta myös säilytti kreikkalais-roomalaisen taiteen perintöä.

Bysanttilaisen taiteen päämäärät eroavat kuitenkin keskeisesti antiikin vastaavista. Koko bysanttilainen yhteiskunta oli kristinuskon läpäisemä ja taide oli suurimmaksi osaksi uskonnollista tai keisarillista, mikä usein oli sama asia. Estetiikan johtotähdiksi tulivatkin näköisyyteen ja kaltaisuuteen pyrkimisen sijaan kuvattavien henkilöiden tai tapahtumien hengellinen luonne. Tärkeimmäksi bysanttilaisen taiteen ilmentymäksi kehittyi ikoni, jonka tekemistä säätelevät monituiset säännöt.

Bysanttilaisen taiteen historiassa on nähtävissä erilaisia tyylisuuntia ja kausia. Muun muassa islamin nousun myötä Bysantissa syntyi kuvariita eli ikonoklasmi (725-843), jonka aikana ikonien ja muiden ihmishahmoistenkuvien tekeminen oli pääsääntöisesti kiellettyä. Suurin osa varhaisbysanttilaisista ikoneista ja mosaiikeista tuhottiin tänä aikana. Kuvariidan jälkeen ikoneille vakiintui kirkossa entistä vahvempi merkitys jumalanpalveluksen harjoituksen ja rukouksen välineenä.

Bysanttilaisen taiteen merkittäviä muotoja ikoneiden lisäksi ovat mosaiikit, seinämaalaukset, käsikirjoitusten miniatyyrikuvat, koristellut tekstiilit, pienesineiden metalli- ja puukaiverrukset sekä emaloidut työt.

Bysanttilainen taide Athosvuorella

Athosvuoren luostarit perustettiin ja niitä ylläpidettiin usein Bysantin keisareiden ja aristokraattien runsaiden lahjoitusten avulla. He myös kustansivat Athokselle merkittäviä maalareita toteuttamaan esimerkiksi kirkkojen seinämaalauksia. Athoksesta kehittyi ortodoksisen kilvoitteluelämän, mutta myös taiteen keskus, josta käsin vaikutteet levisivät muualle ortodoksiseen maailmaan.

Nykyisin bysanttilaisen taiteen perintö elää ortodoksisessa kirkkotaiteessa, jonka eri elementeistä voidaan jäljittää viittauksia Bysantin hoviin ja sen etikettiin.

Arja Miller