Johannes Viiniköynnös

Johannes Viiniköynnös (syyriaksi Yuhannan Dalyatha) tai Johannes ”Saba”, joka tarkoittaa ”vanhus” eli 700-luvulla Pohjois-Irakissa Dalyathassa vuoristoisella alueella, jossa Turkki, Iran ja Irak kohtaavat. Johannes syntyi noin vuoden 690 tienoilla pienessä Ardamutin kylässä Pohjois-Irakissa.

Tämä itäsyyrialainen mystikko Johannes (joka tunnetaan myös nimillä Mar Saba, Saba Suuri ja Jumalainen Saba) eli noin vuosina 690-780 ja hän oli nuorempi kuin toinen syyrialainen mystikko Iisak Niniveläinen, jota hän usein lainasi teksteissään. Johannes aloitti noviisina noin vuoden 710 tienoilla Mar Yuzadaq’in luostarissa ja seitsemän vuotta myöhemmin hän oli valmis aloittamaan erakkoelämänsä Dalyathan vuoristossa, missä hän sitten elikin suuren osan elämästään.

Johanneksella oli kaksi veljeä, Sergios ja Theodoros, jotka myös olivat munkkeja. Elämänsä loppupuolella Johannes palasi elämään Qardun alueelle nykyisen Turkin kaakkoisosaan. Yhdessä muiden munkkien kanssa hän jälleenrakensi sinne Mar Ya’kub’in erämaaluostarin ja hänestä tuon luostarin igumeni.

Hän kuoli iäkkäänä veljiensä keskellä ja ennen kuolemaansa hän varusti heidät erilaisilla elämän säännöillä.

Kuolemansa jälkeen hänet tuomittiin messalianismista ja sabellianismista puheenjohtajana toimineen katolikos Timotheos I:n toimesta kirkolliskokouksessa, joka pidettiin joko vuonna 786 tai 787. Samassa kokouksessa tuomittiin myös Johannes Apaemealainen ja Josef Hassaya. Timotheoksen kuoleman jälkeen heidät kaikki kolme rehabilitoitiin eli heidän kunniansa palautettiin Timotheoksen seuraajan toimesta. Mahdollisesti heidät tuomittiin tosin vielä senkin jälkeen uudestaan erään toisen katolikoksen toimesta.

Johanneksen kirjoituksista

Vanhimmissa käsikirjoituksissa 12. ja 13. vuosisadoilta on olemassa käsikirjoituksia, jotka on nimetty nimille ”vanhus” tai ”Mar Johannes vanhus”. Vasta 15. vuosisadalla hänet identifioitiin takemmin Johannes Dalyathalaiseksi eli Johannes Viiniköynnökseksi tai toiseksi Johannekseksi eli Johannes Bar Paenkayé’ksi. Myöhempi tutkijoiden Robert Beulay’n ja Brian Colless’n kriittinen tarkastelu on vahvistanut identiteetin Johannes Viiniköynnökseksi.

Johanneksen kirjoitukset sisältävät 29 opetuspuhetta, 51 kirjettä sekä joitakin muita kirjoituksia. Kaksi kirjeistä saattaa olla Josef Hassayan ja kaksi Iisakille merkittyä opetuspuhetta saattaa olla Johanneksen. Muista kirjoituksista, joita on esitetty hänen kirjoittamikseen, saattaa osa olla kuitenkin Josef Hassayan kirjoittamia. Tästä voinee päätellä, että aiemmin mainitun tuomion seurauksena niin Johanneksen kuin Josefin ja Iisakin kirjoitukset ovat osittain sekoittuneet.

Johannekselta löytyy pääasiassa tyyliltään kahdenlaisia kirjoituksia: kirjeitä ja opetuspuheita, jotka ovat keskenään samankaltaisia. Kymmenes opetuspuhe ja kahdeksastoista kirje ovat samat ja niihin sisältyy eräänlainen sääntö aloittelijalle, mahdollisesti sama sääntö, jonka hän jätti luostarinsa oppilaille elämäkerrassaan.

Kirjeistä löytyy rukouksia, opetuspuheiden selityksiä, munkkien ohjeita, todistuksia oman elämän ja muiden kokemuksista. Opetuspuheet ovat enemmän tai vähemmän ns. tyypillisiä opetuspuheita, joissa on paljon neuvoja, sivujuonteita, mystistä uskonnollista mietiskelyä ja rukouksia. Sana opetuspuhe (homilia) valittiin niistä tehtyyn käännökseen siksi, että niissä oli paljon samankaltaisuutta Pseudo-Makariuksen opetuspuheiden tyylin kanssa.

Ainakin yhden kirjeen toinen osapuoli on ollut todellinen sielunkumppani ja ystävä ja kirjeet kuvastavat tätä ystävyyttä ja kertovat vierailuista toistensa luona. Ne ovat siis oikeita kirjeitä. Yksi kirjeen saajista lienee ollut hänen oma veljensä.

Symbolien ja kielikuvien avulla Johannes valottaa asioita, jotka ovat kirkastuneet hänelle pitkien yörukousten aikana. Hän kuvaa Jumalan rakkautta sellaisena kuin se näyttäytyy hänelle vuoriston yksinäisyydessä hiljaisina, viileinä hetkinä kaukana maailman ja sen murheiden yläpuolella.

Kokemuksesta

Johannes ei usko eikä uskottele voivansa kuvata tuonpuoleisia asioita suoraan, sellaisina kuin ne ovat. Suurten ajattelijoiden ja syvällisten mystikkojen tapaan hän tuntee ymmärryksensä rajat ja inhimillisyyden rajoitukset. Hän tunnustaa puhtaimpienkin hengellisten kokemusten olevan subjektiivisia, koska ne tapahtuvat psyykessä. Hän kirjoittaa: "Jumala ei näyttäydy sinulle sielusi ulkopuolella."

Johannes ei eräiden muiden aikalaistensa tavoin koskaan rakentanut suuria teoreettisia rakennelmia. Hän puhui omasta kokemuksestaan. Hän pyrki viestittämään sanoillaan siitä mahdollisimman tarkasti ja rajoittamaan pois sellaiset sanat, jotka eivät välitä sitä todellisuutta, josta hän haluaa puhua. Hänen sanoistaan välittyy se, mitä hän on nähnyt ja mikä häneen on elämänsä aikana ”kiinni tarttunut”. Hän muotoilee näitä asioita tietoisena siitä, että hänen sanansa ovat riittämättömiä yrityksessä siirtää omien kokemuksiensa intensiteetti tekstiin. Hänen kirjoituksissaan voidaan kokea hänen oman mielialansa muutokset ja hänen huumorinsa näistä muutoksista kertoessaan. Hän kirjoittaa:

Kirjan ’’Palava ruoko’’ kansi

”Kyselit minulta tilastani. En tiedä, mitä kertoisin sinulle, sillä vaihtelut ovat melkoisia. Toisinaan olen täynnä elämää, toisinaan kuolema raivoaa minua vastaan jäsenissäni. Välillä minä surmaan eläviä, välillä taas kuolleet surmaavat minua. Toisinaan minä olen irti kaikesta yhdistyneenä Yhteen, toisinaan olen sekoittuneena kaikkeen. Tämä ihmetyttää itseänikin kovin. Elämän henki antaa sijaa muutokselle, niin että kuolleet saavat vallan toimia kuolettamiseksi ja nöyryyttämiseksi. Tämän Hän tekee kuitenkin hienovaraisesti ohjaten, ettemme me alkaisi mielihyvällä hengittää kuolleiden tuoksua.” (Johannes Viiniköynnös: ”Palava ruoko” / kirje 37: ”Lohdutuksen puuttumisesta”, osa 1, s. 126, käännös: munkki Serafim)

Johanneksella on ollut ainakin kolme merkittävää vaikuttajaa kirjoituksissaan:

• Evagrios (Euagrios) (syyrialaiset käyttävät muotoa Mar Evagrius), 300-luvun mestari, joka osoitti Johannekselle hengellisen elämän perusteet.
• Pseudo-Makarios, joka opetuspuheillaan inspiroi Johannesta käyttämään kuvallista kieltä.
• Pseudo-Dionysios ja hänen paradoksien, väitteiden käyttäminen puheissaan perusperiaatteista.

Johannes on kirjoituksissaan sisällä ortodoksisessa perinteessä, mutta varmasti hän ei löytänyt tätä kaikkea itse. Hän luki ahkerasti syyrialaisen Raamatun, Peshittan, tekstejä, joita oli toimitettu jo kauan Syyrian kirkossa erityisesti Theodore Mopsuestalaisen vaikutuksesta. Sen sijaan Uudesta testamentista erityisesti apostoli Paavalin teksteillä näyttää olleen Johannekseen suuri vaikutus.

HAP