Armenian Nikopolin 45 marttyyria
Ortodoksi.netista
Armenian Nikopolin 45 marttyyria kärsivät marttyyrikuoleman keisari Liciniuksen (311-324), sittemmin Kostantinos Suuren kanssahallitsijan, hallituskaudella. Licinius vainosi kiivaasti kristittyjä ja hänen hallitsemassaan valtakunnan puoliskossa hän määräsi kuolemaan kaikki ne, jotka eivät suostuneet palaamaan pakanajumalien kunnioittamiseen.
Vapaaehtoinen tunustautuminen kristityiksi johti kuolemaan
Kun vainot alkoivat Nikopolissa, yli neljäkymmentä vainottua kristittyä päätti mennä vapaaehtoisesti vainoajiensa eteen ja tunnustaa avoimesti uskonsa Jumalan Poikaan ja hyväksyä marttyyrikuoleman.
Pyhille tunnustajille, joita johtivat Leontios, Mauricios, Daniel, Antonios ja Aleksander, oli tunnusomaista, että he viettivät hyveellistä elämää. Armenian alueen prokuraattori Licius, jonka edessä tunnustajat esittelivät itsensä, oli hämmästynyt tästä vapaaehtoisesta kidutukseen ja kuolemaan tuomittujen välittömyydestä ja urheudesta. Hän yritti vielä taivutella heitä luopumaan Kristuksesta ja uhraamaan pakanajumalille, mutta pyhät pysyivät lujina. He kumosivat kaikki kuvernöörin väitteet ja huomauttivat häntä kaikesta hänen uskonsa valheellisuudesta suhteessaan alhaisiin ja valheellisiin pakanajumaliin, joiden palvominen johtaa hänet perikatoon. Prokuraattori käski hakkaamaan tunnustajien kasvoja kivillä ja kahleilla ja vangitsemaan heidät.
Lohtua psalmien laulamisesta ja enkelin ilmestymisestä
Vankilassa pyhät riemuitsivat ja veisasivat Daavidin psalmeja. Pyhä Leontios innosti ja kannusti veljiä valmistaen heitä kohtaamaan uusia kidutuksia ja pysymään oikeassa uskossaan. Hän kertoi marttyyreille Kristuksen aikaisemmista todellisista kärsimyksistä. Aamulla he toistuvasti kieltäytyivät uhraamasta epäjumalille ja joutuvat jälleen kidutettaviksi. Nähdessään marttyyrien ankarat kärsimykset ja pelätessään kidutettavien uskon horjumista pyhä Leontios rukoili Jumalalta saattamaan asian kaikkien kohdalla mahdollisimman nopeasti loppuun.
Kun pyhät marttyyrit lauloivat psalmeja keskiyöllä, Herran enkeli ilmestyi heille kaikille ja vankila valaistui kirkkaalla valolla. Enkeli kertoi, että marttyyrien kilvoitus on lähellä loppuaan ja heidän nimensä on jo kirjoitettuna taivaassa. Kaksi vanginvartijaa, Meneos ja Virilad, näkivät, mitä oli tapahtumassa ja alkoivat uskoa Kristukseen.
Marttyyrikuolema
Seuraavana aamuna kuvernööri määräsi kristityt marttyyrit kuolemaan. Julman kidutuksen jälkeen heidät poltettiin tulessa ja heidän luunsa heitettiin jokeen. Hurskaat ihmiset löysivät kuitenkin heidän pyhäinjäännöksiään ja kokosivat ne yhteen ja pelastivat reliikit joesta. Myöhemmin, kun kirkko sai vapauden toimia, tälle paikalle rakennettiin kirkko, joka omistettiin näille 45 marttyyrille.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muitelee näitä 45 Armenian Nikopolin marttyyria heidän omana muistopäivänään heinäkuun 10. päivänä.
Tropari ja kontakki
Pyhät Leontios, Maurikios, Daniel, Antoni ja neljäkymmentäviisi Armenian Nikapoliksen marttyyria
Muistopäivä heinäkuun 10.
Tropari, 4.sävelmä
- Korkein valitsi teidät pyhitetyksi armeijakseen, | oi neljäkymmentäviisi Kristuksen marttyyiä. | Te taistelitte Kristuksen kunnian vuoksi | ja taistelullanne päihititte monijumalaisuuden. || Me kunnioitamme Häntä, joka on teidät kirkastanut.
Kontakki, 8.sävelmä
- Te kestitte monia kärsimyksiä Kristuksen vuoksi, oi marttyyrit. | Te tuhositte epäjumalanpalvelijoiden monijumalaisuuden sekä jumalattomien harhan Kristuksen voimalla. || Opettakaa meitä kaikkia uskossa huutamaan: Halleluja.