Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlana

Elokuun 15. päivänä on Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhla. Juhlaa edeltää kaksiviikkoinen paasto. Bysantin kirkon hymniaarteisto kuvaa pyhää paastoa sielun puhtauden ja harkitsevaisuuden äitinä ja katumuksen lähettiläänä. Paasto on luopumista ruoasta, mutta myös pahoista ajatuksista ja tottumuksista. Kirkko käyttää paastoa valmistautumisena juhlaan. Maailma on arvokas ainoastaan läheisessä yhteydessä Jumalaan.

Alun perin liikkuva juhla

Bysanttilaisessa liturgisessa perinteessä Jumalansynnyttäjän Neitseen Maria kuolonuneen nukkumisen päivä oli alun perin liikkuva juhla. Juhla vakiintui nykyiselle paikalleen keisari Maurikioksen (582-602) valtakaudella. Bysantin keisarilla oli tapana osallistua juhlan liturgiaan. Myöhemmin 1300-luvulla keisari osallistui myös juhlan ehtoopalvelukseen.

Raamatulliset tekstit eivät kerro Jumalansynnyttäjän kuolemasta. Sen sijaan juhlan ehtoo- ja aamupalveluksen hymnit avaavat juhlan erityismerkityksen. Ne kertovat, että

“Elämän lähde lasketaan hautaan ja hautakammio tulee taivaanportiksi.”

Juhlan liturgiset lukukappaleet ovat samat kuin Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhlana (8.9.).

Inhimillisen luonnon juhla

Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen ei ole vain Neitsyt Marian, vaan koko inhimillisen luonnon juhla. Inhimillinen luonto saavutti Jumalansynnyttäjässä päämääränsä. Jumalansynnyttäjä on luonnollisessa kuolemassaan siirtynyt jo kirkastettuun todellisuuteen, jota kohti meidän on Kirkon jäseninä mahdollisuus pyrkiä.

Jumalansynnyttäjä on ihmiskunnan Äiti. Hän ilmaisee olemuksessaan Kirkon nöyryyden. Pyhän Johannes Damaskolaisen (k. 750) mukaan “Jumalansynnyttäjän nöyryys ja uskollisuus kasvavat hänessä vaikuttavasta Jumalan rakkaudesta.”

Rukouksen esikuva

Jumalansynnyttäjä on uskoville nöyryyden, rakkauden ja rukouksen esikuva. Hän ei ole taivaan ylhäinen kuningatar, vaan kanssarukoilija. Pyhän Agneksen katakombissa Roomassa on 300-luvulla maalattu fresko, jossa on teksti: ”Maria, rukoile kanssamme!”

Toisella vuosisadalla elänyt Kirkon uskon ja elämän suuri kirjallinen puolustaja pyhä Justinos Marttyyri (k. 165) nostaa Neitsyt Marian erityisasemaan naisten joukossa kutsumalla häntä “Eevan vastakohdaksi”. Pyhä Ignatios Antiokialainen (k. 110) opettaa, että Kristuksen neitseellinen syntymä on Kirkon tunnustaman tradition luovuttamaton osa. Ignatioksen mukaan Jumalan pelastussuunnitelma toteutui kolmen realiteetin kautta:

• Marian neitsyydessä,
• hänen synnyttämisensä ihmeessä ja
• Kristuksen kuolemassa.

Kirkko on Kristuksen morsian.

“Minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyeen” (2. Kor. 11:2).

Tämä tarkoittaa, että maailma, joka Kirkossa saa täyttymyksensä, on Jumalan morsian. Ensimmäisten ihmisten synti rikkoi ja vääristi Jumalan ja maailman perussuhteen. Siksi juuri Mariassa, naisessa, neitsyeessä ja äidissä, ja hänen vastauksessaan Jumalalle Kirkko saa elämänsä ja oman alkunsa.

Lihaksitulemisen raamatullinen totuus

Kirkon pyhien isien opetuksissa Jumalansynnyttäjän kunnioitus yhdistyy kiinteästi Kristuksen lihaksitulemisen raamatullisen totuuteen. Kirkon isät ja opettajat tunsivat suurta vastuuta jumalallisen totuuden säilymisestä ja eteenpäin siirtämisestä. Pyhien isien mukaan Kristukseen uskominen edellyttää uskomista myös Hänen neitseelliseen syntymiseensä.

Pyhien isien teologiassa Jumalansynnyttäjä ei ole irrallinen osa Kirkon elävää uskonkokemusta, vaan hänet yhdistetään aina ihmiskunnan pelastamiseen synnin ja kuoleman vallasta. Pyhä Nikolaos Kavasilas (k. noin 1390) kirjoittaa:

”Kristuksen lihaksituleminen ei ollut pelkästään Isän, Hänen voimansa ja henkensä toimintaa, vaan ilmaisi myös Jumalansynnyttäjän vapaan tahdon ja uskon. Ilman puhtaan Neitseen myötävaikutusta pelastussuunnitelma olisi ollut yhä epätodellinen kuin ilman jumalallista vaikutusta. Vasta sen jälkeen, kun Jumala oli opettanut Mariaa ja saanut kasvamaan häneen vakaumuksen, Kristus otti hänet äidikseen ja lainasi häneltä ihmislihan, minkä Neitsyt Maria olikin hänelle valmis lainaamaan. Kuten Kristus tuli lihaksi vapaaehtoisesti, hän myös toivoi, että Neitsyt Maria kantaisi Hänet vapaasti, täysin tietoisena kutsumuksestaan.”

Uskonelämän sielu

Jumalansynnyttäjän kunnioittaminen on ortodoksisen uskonelämän sielu. Jumalansynnyttäjä on kirkkoruumista elävöittävä sydän. Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359) julistaa juhlan saarnassa:

“Neitsytäiti on profeettojen todellisuus, apostolien periaate, marttyyrien luja perusta ja Kirkon opettajien lähtökohta. Hän on maanpäällä elävien kunnia ja taivaallisten olentojen ilo, koko luomakunnan koristus. Hän on sanoinkuvaamattomien hyvyyksien alku ja lähde. Hänessä jokainen hyvä asia huipentuu ja tulee täydelliseksi. Oi jumalallinen ja nyt taivaallinen Neitsyt, kuinka voisin ilmaista sinulle kuuluvia asioita? Kuinka voisin kunnioittaa kaiken kunnian aarretta?”

Jumalansynnyttäjän rukouksellinen muistaminen antaa meille virikkeitä kristillisen rakkauden ilmentämiseen jokapäiväisessä elämässä. Meidän tulee Jumalansynnyttäjän tavoin kasvaa Jumalan armon avulla rakastamaan ja antamaan anteeksi.

Jumalansynnyttäjä ei ole palvonnan ja rukouksen kohde

Bysanttilaisessa traditiossa Jumalansynnyttäjä ei ole palvonnan ja rukouksen kohde. Jumalansynnyttäjä ilmaisee pyhää traditiota. Hänen kunnioittamisessaan yhdistyy Kirkko rukouksena, ilona ja täyttymyksenä. Jumalansynnyttäjän kunnioittaminen käsittää bysanttilaisessa perinteessä Kirkon koko elämän. Kirkon elämä tulee Jumalansynnyttäjässä iloksi ja kiitokseksi, Jumalan vastaanottamiseksi ja kuuliaisuuden osoitukseksi.

Kirkon Pyhä Traditio kutsuu Neitsyt Mariaa “uudeksi Eevaksi”. Ensimmäinen Eeva ei onnistunut elämään naisena. Hän teki itsensä ja miehensä oman feminiinisyytensä orjaksi. Koko elämästä tuli sukupuolten välinen kaaos.

Luomakunnan myönteinen vastaus Jumalan kutsuun

Neitsyt Maria ei ottanut aloitetta omiin käsiinsä. Hän odotti Jumalalta rakkaudessa ja kuuliaisuudessa aloitetta. Kun Jumalan aloite tuli, Neitsyt Maria otti sen vastaan, ei sokeasti, vaan yksinkertaisesti ja rakastaen:

“Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan” (Luuk. 1:38).

Neitsyt Marian sanat ilmaisevat koko luomakunnan myönteisen vastauksen Jumalan kutsuun elää Hänen morsiamenaan, Hänen, joka on iankaikkisuudesta rakastanut luomakuntaansa.

Pyhä Gregorios Palamas ylistää Jumalansynnyttäjää juhlapäivän opetuspuheessa:

“Kuka voisi kuvailla sanoin sinun, Jumalan Äidin jumalallisesti loistavaa kauneutta? Ajatukset ja sanat ovat riittämättömiä ilmaisemaan ominaisuuksiasi, sillä ne ylittävät mielen ja puheen. Ja kuitenkin voimme laulaa ylistyshymnejä sinulle, sillä olet armoa sisältävä astia, kaikkien hyvien ja kauniiden asioiden täyteys, hyvyyden ja totuudenmukaisuuden elävä ikoni. Sinä kannoit kohdussasi Häntä, josta löytyvät kaikkia nämä lahjat ja sinusta tuli Hänelle ihmeellinen liitonmaja.”

Isä Jarmo Hakkarainen