Evakkomunkit Heinävedellä (kirja)

Kirjan kansi

Kirjan kuvitusta:
Rovasti Boris Pavinskij ja pappismunkki Savva Lintulan luostarin pihalla v. 1967.
(Kuva © Valamon luostarin arkisto)

Kirjan kuvitusta:
Igumeni Hariton ja neljä skeemamunkkia vanhan munkkilan edessä 1940-luvulla. Igumenin oikealla puolella skeemapappismunkki Jefrem (1871-1947)
(Kuva © Valamon luostarin arkisto)

Elsi Takala: Evakkomunkit Heinävedellä - Uuden Valamon arkea 1940-73

ISBN 978-952-5495-23-2

Julkaisija/kustantaja: Valamon luostari

Julkaisupäivämäärä: Lokakuu 2011

Sivumäärä: 335

Koko: 260 x 210 mm

Sidos: sidottu / kovakantinen

Tilaukset: Valamon kauppa

Poimintoja kirjan kirjoittajan saatesanoista:

Valamon luostarista on kirjoitettu lukuisia teoksia - erityisesti luostarin historiasta ja luostarissa harjoitetusta hengellisestä elämästä. Pääosa julkaisuista liittyy nimenomaan Laatokan Valamoon, siellähän on eletty valtaosa luostarin historiasta. Valamosta tunnetaan monia merkittäviä hengellisiä opettajia ja hartaita lakkaamattoman rukouksen harjoittajia, jotka voivat olla esikuvina nykypäivän kilvoittelijoille, niin luostarissa kuin sen ulkopuolellakin eläville.

Tätä teosta suunniteltaessa mielenkiinto kuitenkin kohdistui Papinniemen aikaan, sodan jälkeisiin vuosikymmeniin ja tämän ajan käytännön asioihin. Miten veljestön asettuminen Heinäveden Papinniemeen käytännössä tapahtui? Miten ikääntyvä veljestö selvisi hevosvetoisesta maataloudesta kivikkoisilla savolaispelloilla? Miten hoitui kartanon mukana ostettu karja? Entä rakennusten muutos- ja kunnostustyöt, lukuisien rakennusten lämmitys ja polttopuiden hankinta? Millaista oli terveydenhuolto ja sairaiden hoito, kun ammattiapu oli kirkonkylällä puolen päivän matkan päässä hevosella kulkien?

Luostarin sodanjälkeisiin arkistoihin tutustuminen toi vielä yhden uuden näkökulman: pula-ajan ja säännöstelytalouden. Vaikka "korttiaika" on useimmille sodan jälkeen syntyneille tuttu vanhempien sukupolvien muisteluista, sitä itse kokemattoman on mahdotonta käsittää, miten säännöstelytalous käytännössä saatiin toimimaan. Säännöstelyn toteutukseen tarvitun hallintokoneiston ja byrokratian laajuus ällistyttää jopa EU:n hallintokäytäntöihin perehtyneet.

Myös Valamon veljestö - erityisesti luostarin johtaja ja varajohtaja - joutuivat monivuotiseen paperisotaan kansanhuoltoviranomaisten kanssa. Varsinkin alku oli hankalaa; olihan koko luostari käsitteenä Sisä-Suomessa vieras ja venäjän kieli luonnollisesti nosti ennakkoluulot pintaan. Venäjää taitamattomalle arkiston penkojalle luostarin venäjänkielisyys on tässä kohden etu: pääosa kirjeistä ja muista asiakirjoista on tunnollisesti käännetty. Suomenkieliset saapuneet kirjeet käännettiin venäjäksi luostarin johtohenkilöitä varten ja heidän venäjänkieliset vastauksensa suomeksi lähettämistä varten ja kaikesta on arkistoitu hiilipaperijäljennökset. Koska "korttiajan" kirjeenvaihto antaa ainutlaatuisen kuvan oloista, joissa ikääntyvä veljestä ponnisteli, sitä on kirjaan sisällytetty enemmän kuin sen kattama aika (1940 - noin 1947) oikeastaan edellyttäisi.

Tämä kirja ei ole tutkimus; se pyrkii olemaan raportti luostarin kolmesta vuosikymmenestä. Se perustuu ennen kaikkea luostarin arkistoihin, mutta jossakin määrin olen tarkistanut tietoja muusta Valamon luostaria ja Suomen ortodoksista kirkkoa koskevasta kirjallisuudesta ja kirkollishallituksen arkistosta sekä haastatellut noina aikoina luostarissa työskennelleitä ihmisiä. Aika aralla mielellä olen sisällyttänyt raporttiini myös 1960-luvun loppu- ja 1970-luvun alkuvuosia: monilla on omakohtaisia muistoja luostarin tuolloisesta elämästä. Toivottavasti jotkut heistä olisivat valmiita kirjoittamaan julki muisteluksiaan tuosta ajasta ja sen jälkeisestäkin. Nykyinen arkistointitapa kun jättää tuleville historian tutkijoille vähemmän ja persoonattomampaa materiaalia kuin sodanjälkeinen.

Kirjan kuvat ovat Valamon luostarin kuva-arkistosta. Erityisesti mainittakoon valokuvaaja Alexander Savialoffin valokuvat vuosilta 1940 ja 1967, jotka Valamon Ystävät ry lahjoitti äskettäin luostarille. Pääosaa näistä kuvista ei ole ennen julkaistu.

Kirja on tarkoitettu kunnioituksen osoitukseksi Laatokan Valamosta Papinniemeen saapuneelle veljestölle, uskon sankareille arjessa, jotka juuriltaan reväistynä nöyrästi jatkoivat hengellistä kilvoitustaan ja ruumiillista uurastustaan tilanteessa, jossa vain harvat jaksoivat uskoa luostarin tulevaisuuteen Suomessa. He elivät todeksi luostarin entisen johtajan, igumeni Pavlinin (skeema-arkkimandriitta Paavali, 1865-1935) sanoja:

Munkkikilvoituksen perustana on lakkaamaton rukous ja uupumaton työ. Itämainen munkkikunta ei suinkaan halveksi henkistä työtä, mutta ruumiilliselle työlle se antaa luostarielämässä suuremman merkityksen. Ruumiillinen työ kun on sekä apukeino menestykselliseen kehitykseen hengellisessä kilvoituksessa että yhtä sopiva sekä sivistyneelle että yksinkertaiselle henkilölle. Valamon munkit, jotka melkein poikkeuksetta ovat aikaisemmin olleet talonpoikia ja työmiehiä, harjoittavat etupäässä ruumiillista työtä, ja tämä ruumiillinen työ, jota he pitävät pyhänä kilvoituksena, sekä säästäväinen suhtautuminen työn tuloksiin onkin Valamon luostarin toimeentulon perustana.

Papinniemessä, Sillankorvan hirsitalossa 31.7.2011

Elsi Takala
(Oheinen teksti ja valokuvat julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla kirjan kirjoittajan luvalla.)

Kustantajan esittely:

Laatokan Valamon kaksisataahenkinen munkkiveljestö evakuoitiin talvisodan keskeltä ja he päätyivät Heinävedelle. Miten veljestön asettuminen Papinniemen kartanoon käytännössä tapahtui? Miten ikääntyvä veljestö selvisi hevosvetoisesta maataloudesta kivikkoisilla savolaispelloilla? Millaista oli terveydenhuolto, kun ammattiapu oli kirkonkylällä puolen päivän matkan päässä hevosella kulkien? Tämä kirja perustuu Valamon luostarin arkiston asiakirjoihin. Niiden kautta hahmottuu kolme ensimmäistä vuosikymmentä Papinniemen arkea, kun Uudesta Valamosta tuli vanhan veljestön koti. Alku oli hankalaa; olihan luostari jo käsitteenä Sisä-Suomessa vieras ja sodanjälkeinen pula-aika säännöstelytalouksineen aiheutti loputonta kirjeenvaihtoa viranomaisten kanssa. Vaikka ulkoiset puitteet muuttuivat evakuoinnin myötä ja muutos uhkasi välillä jo tukahduttaa luostarin, 1970-luku ennakoi jo uutta nousua. Luostarin liki tuhatvuotinen perinne elää ja vaikuttaa edelleen Heinävedellä.

Sisällysluettelo

• SAATTEEKSI
• ENNEN PAPINNIEMEÄ
• SOTA- JA PULAVUODET 1940 - NOIN 1947
  • Tästä alkoi evakkokausi
    • Kannonkoskella
    • Jumalanpalvelukset
    • "Valamon nunnat"
    • Jatkokeskustelut kansanhuollon kanssa
  • Kartanon osto ja kunnostus
    • Kunnostustyöt
    • Arkielämän käynnistämistä
  • Taustalla Laatokan Valamo
    • Evakuoinnissa kadonneet tavarat ja korvaukset
    • Jatkosodan aika
    • Maanviljelystä Valamon saarella
  • Säännöstelytalous
    • Säännöstely käytännössä
  • Säännöstely Papinniemessä
  • Kansanhuoltoa kirjeitse
    • Petrolin hankinta
    • Hankintoja, ostolupia ja laskuja
  • Pulaa oli kaikesta
  • Pulavuosien ruokatalous
  • Palkatut työntekijät
    • Työvelvollisuus
  • Hevoset kuuluivat luostariin
  • Karjasta saatiin perusravinto
    • Karjataloustuotteiden käyttö
    • Perusteellista paneutumista karjanhoitoon
    • Karjataloustuotteiden luovutukset kansanhuollolle
    • Karjan määrä pulakauden lopulla
  • Kasvinviljelyä pellolla ja puutarhassa
    • Tiiviisti yhdessä kansanhuollon kanssa
    • Kansanhuoltokirjeenvaihtoa kasvinviljelyksestä
    • Puutarhaviljely
    • Kotitarvemylly
    • Maatalousverotuksen alkukoukeroita
    • Varajohtaja Isaakij'n maataloussuunnitelma
  • Metsä oli talouden perusta
• VANHENEVAN VELJESTÖN AIKA NOIN 1947-1963
  • Valamon veljestö
    • Jumalanpalvelukset
    • Veljestön terveys ja sairaudenhoito
    • Tulipaloja
  • Petsamon ja Konevitsan veljestöt
    • Pitkällinen kirjeenvaihto petsamolaisista
    • Konevitsan veljestö
  • Luostarin tarkastuksia
    • Rakennukset
    • Metsätalous ja peltoviljely
    • Puutarhaviljely
    • Kotieläimet
    • Ruokatalous
    • Hengellinen elämä
    • Tarkastus vuonna 1952
  • Kehittämisehdotuksia
    • Siltaongelmat
    • Valamon luostarin rahataloudellinen asema 1954-63
  • Suhteet kirkollishallitukseen
    • Kirjeenvaihtoa käytännön kysymyksistä
    • Konevitsan Jumalanäidin ikoni
  • Arjen toimeentulo
    • Ongelmia sähköstä ja valosta
    • Lisää sähköä
  • Työntekijöitä tarvittiin lisää
    • Verokirjanpidon tarkastus
    • Naiset luostarissa
  • Ruokatalous monipuolistui
    • Tarjouksia tehtiin ja pyydettiin
    • Käytännön ruokatalous
  • Pelto- ja puutarhaviljely
    • Ulkopuolista suunnitteluapua
    • Ei merkittävää muutosta
    • Puutarhaviljely
  • Karjanhoito
  • Metsä ja kalastus
    • Kalastusta kotitarpeeksi
  • Pyhiinvaeltajat ja matkailijat
  • Luostarin tilanne 1960-luvun puolivälissä
    • Tarkastus vuonna 1961
    • Taloudellinen tarkastus 2.-11.8.1962
• SUURTEN MUUTOSTEN AIKA 1964-1973
  • Muutokseen johtanut taloussuunnitelma
    • Maanviljelyksen tilanne
    • Tulevaisuus
    • Jatkotoimet
  • Pieni veljestö
    • Kapinahenkeäkin veljestössä
    • Huolta veljestön kunnosta
    • Sosiaaliministeriön suorittama tarkastus
    • Omatoimista varainhankintaa
    • Viimeiset Laatokan Valamon veljet
  • Maatilan hoito
    • Luostarin taloudenhoidon neuvottelukunta
    • Käytännön askareita
    • Maatilan vuokrasopimus
    • Vuokrasuhteen loppu ja peltojen paketointi
    • Juurikkasalmen silta
    • Metsätalous
  • Matkailu
    • Vieraspalvelu vakiintuu
  • Luostarin tarkastukset
    • Tarkastus vuonna 1966
    • Tarkastuksia vuosina 1969-71
    • Tarkastus vuonna 1972
  • Näky uudesta noususta
    • Kohti tulevaa
    • Luostarin tarkastus vuonna 1973
• ELÄMÄ JATKUU PAPINNIEMESSÄ
• HENKILÖLUETTELO
• KIRJALLISUUTTA