Patriarkka Bartholomeoksen tervehdys 2011
Ortodoksi.netista
Kirkolliskokous 2011: patriarkka Bartolomeoksen tervehdys
Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen tervehdys Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan kirkolliskokoukselle.
Hänen Pyhyytensä Konstantinopolin, Uuden Rooman arkkipiispan ja Ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen tervehdys vuoden 2011 kirkolliskokoukselle.
Korkeasti Pyhitetty Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Pyhässä Hengessä rakas veli ja kanssapalvelija!
Valmistaudumme näinä paaston päivinä Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen mysteerin joulujuhlaan, jolloin Hän rakkautensa yltäkylläisyydestä tyhjensi Itsensä ja otti orjan muodon tehdäkseen meidät ihmiset armosta jumalallisiksi.
Tervehdimme apostoliselta ja ekumeeniselta istuimelta suojeluksemme alla toimivan Suomen pyhimmän ortodoksisen kirkon vuosittaista yleistä kirkollista kokoontumista Uuden Valamon pyhässä luostarissa 28.–30. marraskuuta, kuten te rakas esipaimen kirjeellänne minulle tiedotitte.
Kirkkonne pyhien ja Jumalalle rakkaiden piispaveljien, valittujen papiston jäsenten ja rakkaiden maallikkojen, hiippakuntien, pyhien luostarien, yhteisöjen ja seurakuntien edustajien kokoontuminen keskustelemaan kirkkoanne ja Suomen siunattua ja rakastettua ortodoksista kansaa koskevista ajankohtaisista aiheista on toivon merkki nyky-yhteiskunnalle.
Tuo yhteiskunta on yhä enemmän luopumassa kristillisistä juuristaan ja antautumassa materialismiin eli uuteen epäjumalanpalveluksen muotoon. Tuossa materialismissa elämän mittapuuna ei ole lihaksi tullut Jumalihminen, vaan esi-isän synnin turmelema ihminen, joka antiikin kreikkalaisen mytologian kahlehditun Prometheuksen tavoin on himojensa vanki.
Tahdomme yhdessä äitikirkon onnittelujen ja siunausten kanssa osoittaa teille esipaimen ja tähän yleiseen kirkolliseen kokoontumiseen osallistuville veljelliset kehotuksemme ja neuvomme.
Annamme nämä kehotuksemme ja neuvomme sanat teille siinä toivossa, että ne auttaisivat kokouksen työskentelyn sujumista Jumalan hengessä ja rauhassa, ja että te kaikki pysyisitte uskollisina ja omistautuneina pyhälle ortodoksisuudelle, joka on ruokkinut ja pitänyt yllä elämäämme ja pelastuksen toivoamme.
Kehotamme siis ja varoittaen neuvomme teitä, että kokoonnutte ja työskentelette Kristuksen rauhassa. Tuo rauha on erilainen kuin niin sanottujen tämän maailman rauhantekijöiden rauha, koska vain Kristuksen rauha muodostaa pakanain apostoli Paavalikin korostaman Pyhän Hengen hedelmän.
Pohtikaa asioita Kristuksen rakkaudessa. Myös se eroaa olennaisesti maallisesta tunteellisesta rakkaudesta, koska Kristuksen rakkaus vaatii rakastavan kokonaisvaltaista uhrautumista ja antaumusta. Tavallisesti me nykyihmiset vaadimme itsekeskeisesti, että meitä rakastetaan, mutta emme itse rakasta jumalakeskeisesti. Kristuksen rakkauden esikuvana on Jumalan Poika ja Sana, rakkaus itse, joka antoi rakastaessaan jokaista meitä itsensä aina ristinkuolemaan asti.
Tehkää päätöksiä kirkkonne hyväksi kaikkein pyhimmän Hengen lohdutuksessa. Meidän Jeesukseen Kristukseen uskovien lohdutus ei voi olla evankeliumin mukaisen elämän ulkopuolella. Ainoa todellinen lohduttajamme meille on Pyhä Henki. Tämän vuoksi ortodoksisen kirkkomme liturginen käytäntö edellyttää meitä rukoilemaan jokaisen palveluksen alkurukouksena ”Taivaallinen Kuningas, Lohduttaja, totuuden henki…”.
Ortodoksisina kristittyinä meidän tulee muuttaa mielemme Kristuksen mieleksi ja tällä tavoin muuttua eläväksi evankeliumiksi. Näin julistamme vastuuntuntoisella ja uhrautuvalla elämäntavallamme evankeliumin pelastavaa totuutta itse sitä eläen.
Haluan kiinnittää huomionne yllämainittuihin asioihin ja isällisesti kehottaen ja neuvoen toivotan teille rikasta ja hedelmällistä kohtaamista Uuden Valamon Jumalallisen Kirkastumisen Pyhässä luostarissa.
Rukoilen, että armo, rauha, lohdutus, rakkaus ja valo Kolmiyhteisessä Jumalassa olisivat kaikkien teidän kanssanne, veljeni ja lapseni Herrassa, että ne olisivat koko elämän kestävänä omaisuutenanne.
24. marraskuuta 2011
Kristuksessa rakas veli, Konstantinopolin Bartolomeos