Toiminnot

Murha kirkonkylässä (kirja)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 21. joulukuuta 2011 kello 18.02 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Kirjan kansi
Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä
ISBN 978-952-202-327-8
Julkaisija/kustantaja: Myllylahti Oy
Julkaisuaika: 2011
Sivumäärä: 216 sivua
Koko: 215 x 150 mm
Sidos: Sidottu / kovakantinen

Melkoisen moni hämmästyi, kun tuli tieto tämän kirjan julkaisemisesta. Moni pohti mahdollista tai olematonta – näkökulmasta riippuen – ristiriitaa kirjoittajan kirkollisen tehtävän ja kirjan aiheen ja sisällön välillä. Asiaa selitettiin mm. sillä, että näinkin voi kristillistä sanomaa toki levittää. No, lukija päättäköön, onko näin.

Toinen hämmästystä herättänyt asia on ollut, miksi kirjoittaja laittaa kirjansa kanteen isolla oman kirkollisen nimensä ja asemansa, miksi hän ei kirjoita tällaista ”maallista” rikosromaania omalla maallisella nimellään Petri Sarho. No sitäkin on arvailtu ja yksi arvaus on ollut mainoskikka. Sitähän se todella on ja saattaa toki lisätä kirjan myyntiä.

Kirjailijan siviilitausta sattuu toki hyvin kirjan aiheeseen: isä oli kylän poliisi ja vanhemmat olivat siirtokarjalaisia, joiden kaltaisten ihmisten elämää kirja 1950-luvulta käsittelee. Kirjassa tulevat esille sodan jättämät traumat ja siirtolaisuuden murheet: siirtolaiset ovat hyljeksittyjä ja kantaväestö ei heistä pidä, koska heille on pitänyt luovuttaa maita ja mantuja. Miehet ovat hulttioita tai muuten heikkoja, mutta kelpaavat, kun miehistä ja etenkin aviomiehistä on muutenkin sodan jälkeen pula. Kirjan henkilöistä saadaan omalla tavallaan mielenkiintoisia henkilökuvia. Tällaiset ihmiset eivät ole enää kovin tuttuja nykyihmisille, korkeintaan heistä on jotain aavistuksia ja tarinoita, jos heitä on ollut suvussa isovanhempina tai muuten.

Kirjassa tulee esille niin siirtolaisuuden murheet, kuin myös onneton rakkaus, mustasukkaisuus ja uudenmuotoisen asumisen mukanaan tuomat monenlaiset arkisetkin murheet.

Kirja on omalla tavallaan kyllä viihdettä ja ajanvietettä, kunhan saa ortodoksina ajatukset irti kirjoittajan persoonasta, hänen tehtävästään piispana ja paimenena sekä mahdollisesta ristiriidasta tämän kirjan sisällön osalta. Kirjaan on varmasti tullut runsaasti kirjoittajan omia kokemuksia siirtolaisten lapsena olemisen kautta ja isän ammatin kautta ja tällainen kuvaus on varmasti monelle siirtokarjalaisen lapselle mielenkiintoista luettavaa. Ja "kyllä kirjaa kannattaa lukea, vaikka se onkin ortodoksisen piispan kirjoittama", sanoi joku irvileuka. Kirja ei – ehkäpä juuri kirjoittajan kirkollisen taustan vuoksi – kuitenkaan sisällä mitään kauheuksia ja liian järkyttäviä kohtauksia, pikemminkin päinvastoin.

Hannu Pyykkönen
21.12.2011

Takakannen teksti:

Nostalginen rikosromaani

Karjalan siirtolainen, naisten hurmaaja ja elämän kolhima Valde Mikkinen löydetään niskat taittuneena kotikylänsä kosken pohjalta. Kuolemaa pidetään tapaturmana, mutta sitten löytyy myöhäinen kulkija ja murhatyötä edeltäneiden tapahtumien silminnäkijä. Murhatutkimus järkyttää Koskijärven rauhaisan kirkonkylän ja sen asukkaiden elämää. Tutkinta pitkittyy ja ratkaisun avain löytyy vasta, kun poliisinrouva Elisabet Urhonen liittyy mukaan ja "naisen vaistollaan" ryhtyy ratkomaan arvoitusta.

Oulun metropoliitta Panteleimon on vuosien aikana julkaissut useita historia- ja kaunokirjallisia teoksia. Murha kirkonkylässä on hänen ensimmäinen rikosromaaninsa.