Pyhä Basileios Suuri (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
oli Kirkon ensimmäinen piispa, joka perusti sairaaloita, yömajoja muukalaisille, vanhainkoteja ja tiloja orvoille ja leskille.
Ikoni, Uusi Valamo
Foto: Pyykkönen
Merkittävä ortodoksinen teologi ja uuspatristisen teologisen ajattelun uranuurtaja isä Georges Florovski (1893-1979) kirjoittaa teoksessaan Christianity and Culture:
- “Kristillisyys on olennaisesti sosiaalinen uskonto. On olemassa vanha latinalainen sanonta: unus christianus - nullus christianus. Kukaan ei voi olla todellisesti kristitty ja elää eristäytyneenä ja muista erossa olevana olentona ... kristinusko on täsmällisesti määriteltynä yhteisö eli Kirkko”.
Kirkon ensimmäisten vuosisatojen kristittyjen liturgisen kokoontumisen päätarkoituksena oli osallistuminen yhteiseen eukaristiaan. Bysantin kirkko ei kuitenkaan rajannut myöhempinä vuosisatoina toimintaansa pelastuksen evankeliumin julistamiseen vaan ruokki köyhiä, osoitti vieraanvaraisuutta muukalaisille, huolehti sairaista sekä antoi turvan orvoille ja leskille. Bysantin kirkon sosiaalinen tietoisuus oli elävässä yhteydessä eukaristiaan ja rukouselämään. Hiippakuntien johtajat eli piispat olivat vastuussa Kirkon sosiaalisten velvoitteiden toteuttamisesta. Bysantin kirkolla oli alusta lähtien laaja sosiaalinen ohjelma.
Pyhä Basileios Suuri – Kirkon yhteisöllisen vastuun kehittäjä
Ortodoksinen kirkko muistelee tammikuun 1. päivänä Kesarean pyhää arkkipiispaa Basileios Suurta (k. 379). Hänessä yhdistyi syvällinen teologi, käytännön hallintomies ja sosiaalinen opettaja. Hän arvosteli aikansa rikkaita sosiaalisen vastuuntunnon puuttumisesta, tuomitsi koron kiskonnan ja korosti, että omaisuuden jakaminen on kristityille velvoite.
Pyhän Basileioksen mielestä rikkaat ihmiset, jotka kieltäytyivät auttamasta köyhiä eivät syyllistyneet ainoastaan varkauteen, vaan murhaan. Kesarean arkkipiispan mielestä sellainen rikas tuomitaan viimeisellä tuomiolla murhaajan tavoin.
Jumalan rakastaminen merkitsee kirkkoisälle ihmisen rakastamista syntyperään tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Pyhä Basileios luonnehtii käskyä ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” käskyjen äidiksi. Hän kehottaa hyväosaista ihmistä tarkastelemaan huolellisesti ahnehtimansa rikkauden luonnetta. Hän kysyy, kuka on valheen isä, kuka on vääryyden keksijä ja mikä synnyttää ihmisten kesken väärän valan. Hän vastaa, valheen isä on rikkaus ja siihen kohdistunut ylenmääräinen kiintymys ja huolenpito. Rahan rakastaminen aiheuttaa ihmiselämässä keskeisen pahan. Se kiihottaa ihmisiä harjoittamaan epäoikeudenmukaisuutta. Rahan himo johtaa ihmisen pohjattomaan kuiluun.
Pyhän Basileioksen opetukset ovat ajankohtaisia myös suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa ihmisten eriarvoisuus kasvaa nopeasti. Ihmiset seisovat leipäjonoissa ja kerjäläiset ovat tulleet kaduille. Samaan aikaan osa väestöstä voi taloudellisesti paremmin kuin koskaan.
Melkoinen osa suomalaisista lapsista voi huonommin kuin koskaan. Pahoinvointi on kaiken lisäksi muuttumassa krooniseksi. Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöt ovat yleisyydeltään sitä luokkaa, että voidaan puhua kansantaudista.
Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuus yhdistyy selkeästi patologisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Eriarvoisuus mädättää yhteiskunnan sisältä päin. Sääntelemättömän vaurauden kartuttamisen perintö on katkera.
Kirkon ykseyden puolustaja
Filantropia eli pyyteetön lähimmäisen rakastaminen kasvoi Kirkon teologisesta ajattelusta, jossa ihmistä kutsuttiin toimimaan “Jumalan työtoverina” (1.Kor.3:9). Kirkon jäsenen päämääränä oli samastua Jumalan koko luomakuntaa kohtaan osoittamaan filantropiaan. Filantropia nähtiin Bysantissa universaalina, kansalliset ja rodulliset rajat ylittävänä käytännön toimintana. Ortodoksinen teologia opettaa, että hyvän tekeminen ei ole koskaan pelkästään ihmisen yritystä tai Jumalan armon toimintaa. Se on aina Jumalan ja ihmisen yhteistoimintaa. Hyvä ei ole käsitteellinen, ulkokohtainen tai persoonaton. Hyvä on Jumalan ja ihmisen läheistä kohtaamista.
Pyhä Basileios Suuri (329-379) viittaa tähän puhuessaan “Pitkissä Säännöissä” yhteisluostareiden puolesta:
Pyhän Basileioksen sosiaalisen vastuun tunteminen kasvaa Kirkon varhaisten isien teologisesta opetuksesta: Jumala on ainoa ja todellinen Filantropos, ihmistä rakastava Luoja. Ihmisen velvollisuutena ja etuoikeutena on pyrkiä samastumaan Jumalan ihmisiä kohtaan osoittamaan pyyteettömään rakkauteen. Basileioksen käsitys filantropiasta perustuu Kirkon moraaliseen ja eettiseen näkökulmaan. Jos ihminen ei ole armollinen lähimmäistään kohtaan, kuinka hän voi edellyttää, että Jumala olisi häntä kohtaan armollinen. Jos ihminen kieltäytyy taittamasta leipäänsä nälkäiselle, hän samalla erottaa itsensä iankaikkisen elämän ulkopuolelle.
Basileios Suuren kirjoituksissa käsitteellä filantropia on voimakkaan käytännöllinen merkitys. Filantropia tarkoittaa rakkautta, ystävällisyyttä, pyyteetöntä lähimmäisen huomioon ottamista ja hyviä tekoja. Filantropia on kirkkoisälle käsite, joka liitetään rakkauden lähteeseen eli Jumalaan. Tämä tulee selkeästi esiin muun muassa pyhän Basileioksen liturgiassa. Jumala on “hyvä ja ihmistä rakastava”. Hän on armollinen Luoja, jonka rakkaus luotua ihmistä kohtaan on mittaamaton.
Pyhä Basileios Suuri oli Kirkon ensimmäinen piispa, joka perusti sairaaloita, yömajoja muukalaisille, vanhainkoteja ja tiloja orvoille ja leskille. Bysantin luostarilaitoksen kehittäjänä hän loi luostareista sosiaalisen toiminnan keskuksia. Kirkkoisä korosti luostarielämässä kirkollisen kasvatuksen ja kulttuurin merkitystä. Hänen mielestään Kirkolla on yhteiskunnassa paljon vaikutusmahdollisuuksia kasvatuksen, sosiaalisen hyvinvoinnin ja terveyden kysymyksissä. Kirkko vaikutti kaikkialla yhteiskunnassa: sivistystyössä, terveydenhoidossa, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteenpäin viemisessä jopa kansojen keskinäisten suhteiden lujittamisessa.
Mikä ohjasi Basileios Suuren sosiaalista ajattelua ja käytäntöä? Esipaimen oli harvinaisen monipuolinen ihminen. Hän tunsi yhtä hyvin antiikin klassista ajattelua kuin Kirkon teologista opetusta ja perinnettä. Basileios oli hengellinen ihminen, mutta samalla hallintomies ja organisaattori. Kirkkoisän keskeisenä huolena oli Kirkon ykseyden säilyminen. Hänen aikoihinsa idän ja lännen kristittyjen samoin kuin heidän johtajiensa eli piispojen välillä oli luottamuspula. Basileios tuli piispana kuuluisaksi rohkeudestaan, jota hän osoitti Kesarean mahtimiesten edessä. Hän tulkitsi teologina loistavasti Kristuksen evankeliumia ja tuki Kirkon elävää uskoa. Kirkkoisälle Jumalan rakastaminen tarkoitti myös ihmisen rakastamista, syntyperään tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta.
Basileios näki Kirkon dogmaattiset kysymykset selkeästi käytännön eettisinä kysymyksinä. Hänelle apostolisen ja katolisen Kirkon oppi ja kanonit, jumalanpalvelus ja etiikka, sana ja käyttäytyminen muodostivat kiinteän ykseyden. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi ilmaisi Jumalan rakkautta ihmistä kohtaan. Ihmisellä on erityinen kunnia-asema Jumalan luotujen joukossa. Ihmisen korkea asema erottaa hänet muista luoduista, sillä ainoastaan ihminen on luotu Jumalan kuvan mukaisesti. Kirkkoisän mielestä ihmisen järki ja vapaa tahto ovat ihmissielussa keskeisiä Jumalan kuvan ominaisuuksia. Niiden oikean ja hyvän käytön kautta ihminen voi kehittyä ja kasvaa kohti Jumalan kaltaisuutta. Ihmisessä elävä Jumalan kuvan dynamiikka johtaa ihmisen Jumalan rakkauden yhteyteen.
Rikkaus – kristillisen rakkauden köyhyyttä
Pyhän Basileioksen homiliat välittävät tärkeää tietoa 300-luvun Kappadokian Kesarean yhteiskunnallisesta ja moraalisesta elämästä. Kirkkoisä arvostelee voimakkaasti aikansa rikkaiden ylellistä ja köyhiä kohtaan julmaa elämää. Rikkailta puuttui kristillinen rakkaus ja sen vuoksi köyhistä tuli entistäkin köyhempiä. Basileios kantoi piispallista vastuuta yhteiskunnan hyljeksimistä ja rikkaiden unohtamista ihmistä. Hän ei rakentanut näkemystään yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta teoreettisen filosofian määritelmiin tai lain filosofisiin tulkintoihin. Hänelle oikeudenmukaisuus ja rauha ovat Kirkon autenttisen uskon ja elämän kokemusta. Köyhyys on yhteiskunnan sosiaalinen haava, rikkaiden kristittyjen aiheuttama häpeä.
Basileios herättää aiheellisen kysymyksen, miten paljon köyhyyttä ja kurjuutta voitaisiin poistaa yhteiskunnasta, jos rikkaat ja hyväosaiset käyttäisivät edes osan turhuuteen tuhlaamistaan varoista lähimmäistensä auttamiseen. Rikkaiden yksityistilat oli rakennettu prameasti. Kalliit huonekalut, uima-altaat ja veistokset kertoivat rikkaiden ulkoisesta hyvinvoinnista. Basileioksen mielestä näistä kalleuksista oli vähän hyötyä rikkaan sielulle:
- “Joka kerta, kun astun näiden typerien rikkaiden taloon ja näen ympärilläni kaikenlaisia naurettavia esineitä, tiedostan, etteivät nämä ihmiset näe elämässään mitään merkittävämpää kuin minkä silmillään näkevät. Miten suuri höyty sinun sielullesi, rikas, on näistä hopeisista sängyistä ja kallisarvoisista tuoleista?”
Basileios viittaa opetuspuheissaan usein näihin maailmallisiin ihmisiin, jotka “ovat heikentäneet itsessään vaikuttavan Jumalan tahdon”. Esipaimenen mielestä ihmisen vapaa tahto on “enemmän hengellisen voiman kuin pelkästään Jumalan lahjan merkki”. Vapaa tahto on myös ihmisen hengellisen pyrkimyksen ja taistelun merkki. Ihmispersoona on vapaa ainoastaan, jos hän vapautuu Jumalan rakkaudessa itsekkyydestään lähimmäistensä hyväksi. Ihmisen tottelemattomuus, ylpeys ja itserakkaus ilmaisevat hengen heikkoutta.
Basileios Suuri korostaa ihmisen sisäistä vapautta aineellisen omistamisen sijaan. Omaisuus on kaiken sosiaalisen pahan lähde. Kesarean arkkipiispan mielestä on parempi elää köyhyydessä ja hyveissä kuin rikkaan tavoin yltäkylläisyydessä ja tuhoavissa nautinnoissa. Basileios on ajatuksellisesti hyvin lähellä pyhää Johannes Krysostomosta (k. 407), jonka mielestä todellisesti köyhiä ovat hyveissä köyhät ihmiset, koska he ovat omistamisen kaipauksen orjia. Krysostomoksen mukaan Kirkon tehtävä yhteiskunnassa ei ole pelkästään suojella köyhiä rikkaiden riistolta vaan myös pyrkiä poistamaan yhteiskunnasta sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta.
Basileios Suuren homiliat ja kirjeet paljastavat Kappadokian alueen voimakkaan sosiaalisen eriarvoisuuden. Vaurauden ja ylellisen elämän rinnalla oli todellista köyhyyttä ja äärimmäistä kurjuutta. Vuonna 368 Kesarean kaupunkia kohtasi ennennäkemätön kato ja nälänhäntä. Basileios Suuri pyrki siihen, että rikkaat olisivat tunteneet vastuunsa näitä nälänhädän uhreja kohtaan. Hän opetti:
- “Ihmisen nälkä on kaikista kurjuuksista pahin, nälkäkuolema on kaikista kuolemista hirvittävin. Nälkä on hidas tuomio, pitkä marttyyrius, sisäinen tauti ... eikö nälkää nääntyvä ihminen ole saavuttanut julmuuden huipentumaa?”
Kirkkoisän mukaan rikkaat ihmiset ovat köyhiä rakkaudessa. He ovat köyhiä rakkaudessa ja ystävällisyydessä, koska he eivät luota Jumalaan ja iankaikkiseen toivoon. Rikkaat saavat osakseen pyhän Basileioksen voimakkaan tuomion: rikkaat eivät ole kunnon kansalaisia eivät kunniallisia Kirkon jäseniä. Yhteiskunnan sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen edellyttää Basileioksen mielestä sekä valtion että Kirkon yhteisiä ponnistuksia.
Basileios Suuri ei sinänsä tuomitse ihmisten aineellista omistamista vaan hän tuomitsee rikkauteen liittyvän ylellisyyden, itsekkyyden ja moraalittomuuden. Kirkkoisä puhuu satiirisesti rikkaiden ylellisestä ja turhamaisesta elämästä. Hänellä on pyhän Johannes Krysostomoksen tavoin kirkas teologinen näky Kirkosta keskinäisen rakkauden ja palvelemisen yhteisönä. Kirkon käytännön toiminnan päämääränä on ihmisen, persoonan pelastuminen yhteisön jäsenenä.
Kesarean arkkipiispa opettaa meille kirkollisen elämän kokonaisuutta, sisäistä harmoniaa ja ykseyttä. Meidän tulee alati etsiä elämässämme kurinalaisuutta ja luottaa Jumalaan, valvoa kapinallista mieltämme ja taistella sisäisen maailmamme kehittymisen puolesta. Kirkon jäsenen tie on täynnä vastuksia ja kiusauksia. Basileioksen mukaan Kirkon elämää halvaannuttaa ihmisten uskon puuttuminen ja siitä kasvava hengellinen välinpitämättömyys. Kirkkoisä ymmärtää Kirkon etiikan ainutlaatuisena apuna, joka auttaa ihmistä löytämään elämän merkityksen, suunnan ja tien. Mitä enemmän ihminen alkaa elää yhteydessä Jumalaan, sitä enemmän hän osoittaa armeliaisuutta lähimmäisiään kohtaan. Mitä enemmän ihminen erottautuu Jumalasta, sitä enemmän hän muuttuu itsekeskeiseksi ja eläimelliseksi hirviöksi. Hän kadottaa kaiken Jumalan mukaisen inhimillisyytensä ja hän lakkaa olemasta ihminen.
Pyhän Basileioksen mukaan lähimmäisen rakastaminen saa ihmiset näkemään Kristuksen veljissämme ja sisarissamme ja samastumaan Kristuksen rakkauteen ihmisiä kohtaan. Kristillisen rakkauden luonteenomaisin piirre on tasavertaisuus. Ihmisen sisäinen kasvaminen ja kehittyminen ovat keskeisiä Kirkon filantrooppisessa elämässä. Kristus on esikuva Kirkon jäsenten rakkaudelle ja palvelemiselle.
- “Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt” (Joh.13:15).
Pyhä Basileios Suuri oli esimerkillinen esipaimen, joka omistautui uskollisesti Kirkon palvelemiseen ja sen piispallisen viran moninaisiin vaatimuksiin. Hän oli Kristuksen apostoli ja pappi, Jumalan pyhien mysteerioiden suojelija ja hengellisiä lapsiaan rakastava lääkäri. Hän kehotti hengellisen laumansa jäseniä sanoillaan, kirjoituksillaan ja elämänsä esikuvallisuudellaan jumaloitumiseen. Pyhässä esipaimenessa vaikutti kristillisen teorian ja praksiksen synteesi.
Kirjallisuutta
- Anttila, Pekka, 2007, Ihan yksin. Lasten mielenterveyshäiriöt lisääntyvät hallitsemattomalla vauhdilla. Joka kymmenes lapsi tarvitsisi psykiatrista apua. – Suomen Kuvalehti 13/2007.
- Basil, Saint
- 1999 Ascetical Works, trans. M. Monica Wagner. Washington.
- 2009 On Social Justice. Popular Patristics Series Number 38. Translation with Introduction and Commentary by C. Paul Schroder. Crestwood.
- Constantelos, Demetrios J.
- 1968 Byzantine Philanthropy and Social Welfare. New Brunswick.
- Florovsky, Georges
- 1974 The Social Problem in the Eastern Orthodox Church. Teoksessa. Christianity and Culture. Belmont.
- Hakkarainen, Jarmo
- 1983 Ortodoksisuus ja yhteiskunta.
- 1995 Filantropia ja sosiaalinen hyvinvointi. Teoksessa Ajaton Bysantti II. Joensuu.
- 2011 Bysantin terapeuttista teologiaa ja länsimaisen elämänmenon perikatoa. Joensuu.
- Phan, Peter C.
- 1984 Message of the Fathers of the Church. Wilmington.
- Thornton, James, Father
- 1993 Wealth and Poverty in the Teachings of the Church Fathers. Berkeley.