Ensimmäinen rukous (NV)

Pyhä Nikolaj, Žičan ja Ohridin piispa:

Rukoukset järvellä

(Kuva © Aija S.)

Ensimmäinen rukous

1 (I)

Kuka alati katselee minua kaikkien taivaan tähtien ja kaikkien maanpäällisten luontokappaleiden kautta?

Peittäkää silmänne, tähdet ja luontokappaleet; älkää katsoko minun alastomuuttani. Häpeä polttaa minua kylliksi omien silmieni kautta.

Mitä teille on nähtävää? Elämän puu, joka on alennettu tielle itseään ja toisia pistäväksi piikiksi? Mitä muuta kuin taivaallinen liekki upotettuna mutaan, jossa se ei anna valoa eikä sammu?

Kyntäjät, ei se ole teidän kynnöllänne, jolla on väliä, vaan Herralla, joka katselee.

Laulajat, ei se ole teidän laulullanne, jolla on väliä, vaan Herralla, joka kuuntelee.

Nukkujat, ei se ole teidän unellanne, jolla on väliä, vaan Herralla, joka valvoo.

Ei järveä ympäröivillä kivien vähävetisillä lätäköillä ole väliä vaan itse järvellä.

Mitä muuta on kaikki ihmisaika kuin aalto, joka kosteuttaa polttavan hiekan rannalla ja sen jälkeen katuu, että lähti järvestä, koska on kuivunut?

Oi tähdet ja luontokappaleet, älkää katsoko minua vaan Herraa, jolla on silmät. Hän yksin näkee. Katsokaa Häneen ja näette itsenne kotimaassanne.

Mitä näette, kun katsotte minua? Kuvan pakolaisuudestanne? Peilin hetkellisestä ohikiitävyydestänne?

Oi Herra, kultaisilla serafeilla kirjottu kaunis peitteeni, laskeudu kasvoilleni kuin huntu lesken kasvojen ylle ja kerää kyyneleeni, joissa kaikkien Sinun luotujesi suru kuohuu.

Oi Herra, minun kauneuteni, vieraile luonani, jotten häpeäisi alastomuuttani – etteivät ne monet minuun lankeavat janoiset katseet palaisi kotiin janoisina.

---

Takaisin alkusivulle