Neljäs rukous (NV)

Pyhä Nikolaj, Žičan ja Ohridin piispa:

Rukoukset järvellä

(Kuva © Aija S.)

Neljäs rukous

4 (IV)

Ollessani nuorukainen vanhukseni opettivat minua tarrautumaan taivaaseen ja maahan, etten kompuroisi. Pitkän aikaa olin lapsi ja pitkän aikaa tapasin nojata tukeen, jonka he antoivat minulle.

Mutta kerran iäisyys tulvi lävitseni, ja tunsin itseni kuin muukalaiseksi maailmassa. Taivas ja maa katkesivat käsissäni kahtia kuin hauras ruoko.

Oi Herra, minun voimani, kuinka hauraita ovat taivas ja maa! Ne näyttävät lyijystä rakennetuilta palatseilta, mutta ne haihtuvat kuin vesi kämmeneltä Sinun läsnäollessasi. Rehentelyllään ne vain piilottavat haurautensa ja pelottelevat oppimattomia lapsia.

Häipykää silmistäni, auringot ja tähdet. Erottautukaa maasta. Älkää kiehtoko minua, naiset ja ystävät. Mitä apua voin saada teiltä, jotka auttamattomasti vanhenette ja vajoatte hautaan?

Kaikki teidän lahjanne ovat omena mato siemenkodassaan. Kaikki teidän rohtonne ovat kulkeutuneet jonkun sisäelinten läpi useita kertoja. Teidän vaatteenne ovat hämähäkinseitti, jota minun alastomuuteni pilkkaa. Teidän hymynne ovat surun julistus, jossa teidän heikkoutenne huutaa minua avuksi.

Oi Herra, minun voimani, kuinka heikkoja ovatkaan taivas ja maa! Ja kaikki paha, jota ihmiset taivaan alla tekevät, on myönnytys heikkoudesta ja raihnaisuudesta.

Ainoastaan joku vahva uskaltaa tehdä hyvää. Ainoastaan joku, joka on ravittu ja juotettu Sinulla, minun voimani, on täynnä voimaa hyvyyteen.

Ainoastaan Sinun sydämessäsi nukkuva tuntee levon. Ainoastaan Sinun jalkojesi edellä kyntävä nauttii uurastuksensa hedelmän.

Pelolla ja tietämättömyydellä ravittu lapsuuteni saapui loppuunsa, ja minun toivoni taivaaseen ja maahan katosi. Nyt minä katson ainoastaan Sinuun ja ripustaudun Sinun katseeseesi, oi minun kehtoni ja ylösnousemukseni.

---

-> seuraava rukous
Takaisin alkusivulle
<- edellinen rukous