Kahdeksas rukous (NV)
Ortodoksi.netista
Rukoukset järvellä
Kahdeksas rukous
8 (VIII)
Oi Herra, maailma parveilee Sinun ympärilläsi kuin mehiläiset kukkivan kirsikkapuun ympärillä. Yksi maailma työntää toista syrjään, kolmas kilpailee neljännen perinnöstä, viides katsoo kuudetta kuin tunkeilijaa kotonaan. Kaikki vaativat Sinuun suurempaa oikeutta kuin Sinä Itse.
- Parvet tulevat ravituiksi Sinun täyteytesi ulosvirtauksesta, Oi ehtymätön Suloisuus. Kaikki ylensyövät ja kaikki lähtevät pois nälkäisinä.
Kaikista parvista ihmiskatraat lähtevät pois nälkäisimpinä. Ei siksi, etteikö Sinulla olisi ruokaa ihmisille, oi Isäntä, vaan koska he eivät tunnista ravintoaan ja niin he kilpailevat samasta lehvästöstä toukkien kanssa.
- Ennen kaikkia muita luotuja ja ennen aikojen ja surujen alkua Sinä, oi Herra, muotoilit ihmisen Sinun sydämessäsi. Ajatuksissasi Sinä kehitit ihmisen ensimmäisenä, vaikka toit hänet ilmi viimeisenä solmuna luomisen rukousnauhasta – kuten puutarhuri ajattelee kaiken aikaa kukkivaa ruusua kaivaessaan ja istuttaessaan kuivia ruusunmarjoja, kuten rakentaja kirkkoa suunnitellessaan etukäteen tuntee iloa kupoleista, vaikka hän tekee ne viimeisenä.
Sinä synnytit ihmisen Sinun sydämessäsi ennen kuin Sinä aloitit luomistyösi.
- Auta kuolevaista kieltäni nimeämään tämä ihminen, tämä Sinun kunniasi säteily, tämä Sinun siunauksellisuutesi laulu. Tulisiko minun kutsua häntä Kaikki-ihmiseksi? Sillä juuri niin kuin Hän oli Sinun sydämessäsi, niin myös oli koko ilmitullut maailma, mukaan lukien ihminen ja ihmisen ennusteet Hänen mielessään.
Eikä kukaan tunne Isää muu kuin Poika, eikä kukaan tunne Poikaa muu kuin Isä.(3 Oi Herra, Sinä olit kuten nirvana, kunnes Poika syntyi Sinussa, Sinä olit ilman lukua ja nimeä.
- Kuinka ylistäisin Sinua keskellä näiden nälkäisten toukkien, jotka yksi tuuli lennättää kukkivaan kirsikkapuuhun, ja toinen tuuli puhaltaa pois, ja joiden koko elämänaika kuluu kahden tuulen välissä?
Oi Herra, minun uneni päivällä ja yöllä, auta minua ylistämään Sinua niin ettei mikään muu tulisi suureksi sydämessäni kuin Sinä.
- Oi Herra, salli kaikkien olentojen ylistää Sinua, ei Sinun vaan niiden itsensä takia, jotta ne tulisivat suuriksi.
Todellakin, Sinä olet ylen suuri, oi Herra! Voisivatko kaikki hymnimme tehdä Sinua vähääkään suuremmaksi!
- Silloinkin kun kaikki hyttysparvet puhalletaan pois kukkivasta kirsikkapuusta, kirsikkapuu jää samanlaiseksi majesteettisuudessaan ja keväisessä kauneudessaan.
3) Vrt. Matt. 11:27.