Marraskuu 3 epistola

3. marraskuuta - Pyhän Johannes Krysostomoksen kuolinpäivä - parimiat, evankeliumit ja epistola

Vigilia

Parimiat

Sananl. 10:7, 6, 3:13-16, 8:6, 34-35, 4, 12, 14, 17, 5-9, 1: 23, 15, 4

Vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu. Hurskaalla on päänsä päällä siunaus, jumalattoman suussa piilee väkivalta.Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon, sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. Se voittaa korallit kalleudessa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa. Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan. Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä. Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani. Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini. Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus,minä olen ymmärrys, minun on voima. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,ne, jotka etsivät, löytävät minut. Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat! Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan. Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta. Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää. Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon. Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni. Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan. Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.

Sananl. 10:31, 32, 11:2, 10:2, 11:7, 19, 13:2, 9, 15:2, 14:33, 22:12, Viis. 6:12–16, 7:30, 8:2-4, 7, 8, 21–9:5, 10, 11, 14

Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki. Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa. Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin. Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa. Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa. Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa. Loistava ja kuihtumaton on viisaus, ja jotka sitä rakastavat, ne sen helposti havaitsevat; ennenkuin sitä halajavaiset sitä hakea ehtivät, se jo tekee itsensä heille tunnetuksi. Joka sitä varhain etsii, sen ei tarvitse vaivaa nähdä, sillä hän löytää sen istumassa ovellansa. Sen mietiskeleminen on ymmärryksen huippu, ja joka sen tähden valvoo, se pääsee pian huolista. Sillä se itse kulkee ympäri ja etsii niitä, jotka ovat arvolliset sen saamaan, ja mielellään se ilmestyy heille heidän poluillansa ja tulee heitä vastaan jokaisessa heidän ajatuksessaan. Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton. Sitä minä olen rakastanut ja etsinyt nuoruudestani saakka; minä halusin viedä sen morsiamena kotiini, ja minun rakkauteni syttyi sen kauneuteen. Se kerskaa jalosta suvustansa, koska se elää Jumalan yhteydessä, ja kaiken Hallitsija rakastaa sitä. Sillä se on vihitty Jumalan tiedon salaisuuteen ja se valitsee hänen tekonsa. Ja jos joku rakastaa vanhurskautta, niin sen vaivannäöt ovat hyveitä. Sillä se opettaa ihmisille maltillisuuden ja ymmärryksen, vanhurskauden ja miehuuden, jotka ovat elämässä ihmisille hyödyllisemmät kuin mikään muu. Mutta jos joku myös halajaa päästä perille monenkaltaisista, niin viisaus taitaa selvittää entiset ja tulevaiset, se tuntee taidokkaat sanojen käänteet ja arvoitusten selitykset, tietää edeltäkäsin merkit ja ihmeet ja mitä ajanjaksot ja ajat myötänsä tuovat. Mutta koska ymmärsin, etten voisi saada sitä haltuuni muuten, kuin että Jumala sen minulle antaisi - ja jo se, että tietää, kenen lahja se on, vaati ymmärrystä - niin minä käännyin Herran puoleen ja rukoilin häntä ja sanoin kaikesta sydämestäni: Isien Jumala ja laupeuden Herra, sinä, joka olet tehnyt kaiken sanallasi ja joka viisaudellasi olet valmistanut ihmisen, että hän hallitsisi luotuja, jotka sinä olet luonut, ja ohjaisi maailmaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa ja langettaisi tuomionsa sielun vilpittömyydessä! Anna minulle viisaus, joka istuu sinun valtaistuimesi vieressä, äläkä hylkää minua lastesi joukosta. Sillä minä olen sinun palvelijasi ja sinun palvelijattaresi poika, heikko ja lyhytikäinen ihminen, liian vähäinen ymmärtämään oikeutta ja lakeja. Anna sen tulla pyhästä taivaastasi ja lähetä se kunniasi valtaistuimen tyköä, että se minun kanssani työtä tekisi, ja että minä tietäisin, mikä on otollista sinun edessäsi. Sillä se tietää ja ymmärtää kaikki ja johdattaa minua taitavasti teoissani ja suojaa minua kirkkaudellansa. Sillä kuolevaisten ajatukset ovat tyhjän arvoiset ja meidän aikomuksemme kestämättömät.

Sananl. 29:2, Viis. 4:1, 14, 6:11, 17, 18, 21–23, 7:15, 16, 21, 22, 26, 27, 29, 10:9, 10-12, 7:30, 2:1, 10–17, 19–22, 15:1, 16:13, Sananl. 3:34.

Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa. Parempi on olla lapseton, mutta hyväavuinen; sillä hyveen muisto on kuolematon, koska se on tunnettu sekä Jumalalle että ihmisille. Sillä hänen sielunsa oli Herralle otollinen, sentähden se riensi pois pahuuden keskeltä. Ihmiset näkevät sen, mutta eivät ymmärrä, eivät myöskään ajattele sitä. Halatkaa siis minun sanojani, janotkaa niitä, niin te tulette opetetuiksi. Sillä sen alku on oppimisen totinen kaipuu; mutta oppimisen harrastus on rakkautta siihen, rakkaus taas on sen käskyjen noudattamista, ja käskyjen pitäminen takaa katoamattomuuden. Jos te siis iloitsette valtaistuimista ja valtikoista, te kansojen hallitsijat, niin kunnioittakaa viisautta, että saisitte hallita iankaikkisesti. Mutta mitä viisaus on, ja mitenkä se on syntynyt, sen minä tahdon ilmoittaa enkä salaa teiltä sen salaisuuksia, vaan tutkin sitä sen syntymästä alkaen ja saatan julki tiedon siitä. Minä en mitenkään kulje totuuden ohitse enkä tee matkaa kalvavan kateuden seurassa, sillä se ei sovi viisauden kanssa yhteen. Mutta minulle antakoon Jumala taidon puhua niin, kuin haluni on, ja mietiskellä niin, kuin hänen lahjojensa arvo vaatii; sillä hän on viisaudenkin johtaja ja viisasten ojentaja. Sillä hänen kädessänsä olemme sekä me että meidän sanamme, on kaikki ymmärrys ja taito töissä ja toimissa. Mikä on salattua ja mikä julkista, sen minä tiedän. Sillä viisaus, kaiken mestari, on sen minulle opettanut. Sillä siinä on henki, joka on järjellinen, pyhä, ainutlaatuinen, moninainen, hieno, liikkuva, läpinäkyvä, saastumaton, kirkas, loukkaamaton, hyvän ystävä, terävä, esteet voittava, hyvää harjoittava. Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton kuvastin ja hänen hyvyytensä kuva. Sillä se on ihanampi kuin aurinko, ylempi kuin yksikään tähtisikermä, Jos sitä valoon verrataan, havaitaan se jalommaksi. Viisaus pelasti myös ahdingosta ne, jotka sitä palvelivat. Se johti tasaisille poluille vanhurskaan, joka pakeni veljiensä vihaa. Se näytti hänelle Jumalan valtakunnan ja antoi hänelle tiedon pyhistä asioista; se soi hänelle menestystä hänen raskaassa työssänsä ja palkitsi runsaasti hänen vaivannäkönsä. Se oli hänen apunaan sortajien ahneutta vastaan ja teki hänet rikkaaksi. Se suojeli häntä vihamiehiltä ja vei hänet turvaan väijyjiltä. Se antoi hänelle voiton ankarassa taistelussa, että hän tulisi tuntemaan jumalanpelon väkevämmäksi kaikkea muuta. Sillä tätä seuraa yö, mutta viisautta vastaan pahuus on voimaton. Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti: Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää. Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle, älkäämme säälikö leskeä, vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako; meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on; sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi. Mutta väijykäämme vanhurskasta, sillä hän on meille kiusallinen, hän asettuu meidän tekojamme vastaan ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan. Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi. Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi, hän on meille vastenmielinen jo katsellakin, koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden, ja hänen polkunsa ovat eriskummaiset. Hän pitää meitä väärän rahan veroisina, ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta. Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä. Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet, ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva. Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä, että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä. Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan, hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo. Näin he ajattelevat, mutta he erehtyvät, sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät. He eivät tunne Jumalan salaisuuksia, eivät toivo vanhurskauden palkkaa, eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa. Mutta sinä, meidän Jumalamme, olet hyvä ja totinen; sinä olet pitkämielinen ja hallitset kaikkea laupeudella. Sillä sinulla on elämän ja kuoleman valta; sinä viet alas kuoleman porteille ja jälleen ylös sieltä. Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa.

Liturgia

Epistola

Hebr. 7:26-28

Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä. Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden.

Evankeliumi

Joh. 10:9-16

Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman, koska palkkapaimen ei välitä lampaista. "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.