Paasto on mielen vartioimista (opetuspuhe)

Kirkko kutsuu meitä suuren paaston valmistusviikkoina erityiseen mielen tarkkavaisuuteen. Bysanttilaiset isät tarkoittavat hengellisellä tarkkaavaisuudella sielun valvomista ja valmiutta pitää ihmismieli puhtaana sisäistä vapautta kuolettavilta ajatuksilta ja mielikuvilta.

Pahat henget käyvät salaa ajatuksissamme taisteluaan sielua vastaan. Tässä taistelussa käytetään erilaisia aseita ja tehdään strategisia siirtoja. Epäpuhtaat ajatukset ja mielikuvat kääntävät ihmismielen Jumalasta ja Hänen tuntemisestaan. Pahojen henkien käymän sodan tarkoituksena on estää meitä täyttämästä Jumalan tahtoa.

Sielumme tekee syntiä kolmessa muodossa:

• teoin,
• sanoin ja
• ajatuksin.

Pyhien Isien mukaan synnittömyyden hyvä ilmenee puolestaan ihmisessä kuudella tapaa:

• viiden aistin ja
• puheen puhtaudessa.

Suomalaisen yhteiskunnan voimakas maallistuminen merkitsee vaaraa ortodoksisen kirkon elämälle. Yksilöllisyys ja elämän nautintojen korostaminen vieraannuttaa kirkon jäsenen kutsumuksesta kasvaa hengellisesti. Ihmiselämässä on tärkeintä hengellinen terveys. Katumus on ortodoksisen kirkon terapeuttisen hoidon olennainen osa. Kirkko on sairaala, ja parantaja on Kristus. Kirkko parantaa ihmisiä Kristuksessa synnin eli sielun sairauksista.

Yhdysvalloissa vaikuttanut venäläinen emigranttiteologi Alexander Schmemann (k. 1983) kirjoitti vuosikymmeniä sitten siitä, kuinka ortodoksisella kirkolla on vaarana korostaa liikaa toiminnassaan aineellisia, hallinnollisia ja lainomaisia asioita. Hänen mielestään seurakunnallinen elämä on usein keskinäistä kehumista ja liehakointia. Kirkon menestystä mitataan jumalanpalveluksiin osallistuvien lukumäärällä, seurakunnan taloudellisella vauraudella ja uusilla toimintamuodoilla. Isä Aleksander kysyi, onko tässä kaikessa enää sijaa Kirkon hengen mukaiselle katumukselle?

Kysymys on ajankohtainen. Katumus on paljossa kadonnut paikalliskirkon opetuksesta ja elämästä. Kirkon jäsenten käsitys synnistä on hämärtynyt. Pahuus verhoutuu heidän elämässään usein tosiasioiden vääristelemiseen, itserakkauteen, turhamaisuuteen, ilkeyteen, ulkoiseen hurskauteen ja näennäiseen kirkollisuuteen.

Turhat ajatukset ja hengellinen tietämättömyys tekevät ihmisten eläimen kaltaiseksi. Turhat ajatukset tyhjentävät ihmisen sielusta uskon rippeetkin, sekoittavat hänen sisäisen elämänsä ja saastuttavat sen mielettömien ajatusten harjakuvilla. Kun ihmismieli askaroi aineellisessa, sen työtoverina on rationaalinen ajattelu.

Pyhät Isät opettavat meille, ettei riitä, että pysymme erossa pahan tekemisestä, meidän on pyrittävä pysymään vapaana myös pahoista ajatuksista ja pahojen henkien herättämistä mielikuvista. Meidän tulee ahkeroida sielulle hyödyllisten, hengellisten ajatusten parissa, niin etteivät maalliset huolet meitä tavoita.

Ihmissielun parantuminen on ortodoksisen terapeuttisen teologian keskeisin huolenaihe. Ihmissielu voi parantua, jos sielun rationaalinen puoli yhdistyy rukoukseen, itsekuriin ja rakkauteen. Sielu voi puhdistua näiden jumalallisten hyveiden seuraamisessa. Pyhien Isien mukaan hengelliset kilvoitukset ja vaivat synnyttävät sieluun ilon, jota edeltää himojen rajoittuminen. Pahat henget kauhistuvat jumalallisen Hengen armoa, etenkin kun se laskeutuu runsaana paaston, mietiskelyn ja rukouksen puhdistamaan ihmissydämeen.

Pyhittäjä Johannes Siinailainen (k. noin 650) kiteyttää paaston merkityksen:

Paasto on

* luonnon pakottamista ja

* nielun nautintojen rajoittamista,

* pahojen ajatusten hävittämistä,

* rukouksen puhtautta,

* mielen vartioimista,

* hiljaisuuden alku,

* kuuliaisuuden vartija,

* paratiisin portti ja nautinto.

Kirkollisen luonteen keittymistä tukevat

• rukous,
• pyhien isien tekstien lukeminen,
• pyhien ihmisten elämän tutkiminen ja
• säännöllinen osallistuminen Kirkon yhteisiin jumalanpalveluksiin.

Isät opettavat, että paasto ja rukous auttavat voimallisesti kilvoittelijaa taistelussa pahaa vastaan. Paaston ja rukouksen tulee liittyä käytännön elämään. Kristuksen sanojen mukaan demonien toiminta on voitettavissa vain rukouksella ja paastolla (Matt. 17:21). Kristus ohjasi opetuslapsiaan rukoukseen, etteivät he olisi joutuneet kiusaukseen (Matt. 26:41).

Hyvän tekeminen ja pahan välttäminen on ihmisessä yksimielisen omantunnon toimintaa. Omatunto tekee hyvästä välttämättömyyden. Pyhä Johannes Krysostomos opettaa:

Hyvää mieltä ja iloa ei saada vallan suuruudesta, ei rikkauden runsaudesta, ei ruumiin vahvuudesta eikä pöydän antimien yltäkylläisyydestä, vaan hengellisestä kehittymisestä ja hyvästä omastatunnosta.

Isä Jarmo Hakkarainen