Tuhlaajapojan sunnuntain jälkeinen maanantai (opetuspuhe)

(Mark. 11:1-11)

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

Kun he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betfageen ja Betaniaan Öljymäen rinteelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Heti kun te tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te niin teette, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä mutta lähettää sen pian takaisin."

Opetuslapset lähtivät ja löysivät varsan, joka oli sidottu kujalle oven eteen. He ottivat sen. Paikalla olevat ihmiset kysyivät: "Mitä te oikein teette? Miksi te viette varsan?" He vastasivat niin kuin Jeesus oli käskenyt, ja heidän annettiin mennä.

He toivat varsan Jeesukselle ja heittivät vaatteitaan sen selkään, ja Jeesus nousi ratsaille. Monet levittivät vaatteitaan tielle toiset taas lehviä, joita he katkoivat tienvarresta. Ja ne, jotka kulkivat hänen edellään ja perässään, huusivat: -- Hoosianna!(* Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Siunattu isämme Daavidin valtakunta, joka nyt tulee! Hoosianna korkeuksissa!

Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea, mutta koska oli jo myöhä, hän lähti kahdentoista opetuslapsensa kanssa Betaniaan.

*) Heprean sana merkitsee 'auta'. Sitä käytettiin siunauksen toivotuksena kuningasta vastaan otettaessa.

---

Tämän ja ensi viikon aikana evankeliumissa puhutaan Jeesuksen valmistautumisesta kärsimyksiinsä ja kerrataan itse kärsimyshistoria. Tänään Herra ratsastaa Jerusalemiin kansan huutaessa ”Hoosianna!”.

Mitä tapahtui noiden seuraavien viiden päivän aikana, kun ”Hoosianna” muuttui huudoksi ”Ristiinnaulitse”? Se mitä ihmisille tuolloin tapahtui on se sama, mitä saattoi tapahtua publikaanille, jos hän alkoi ”Ole minulle armollinen” –rukouksen lomassa ihailla omaa vaatimattomuuttaan. Tai se sama, mitä tapahtui, kun tavallinen maatalon poika vaati isältään oman osuutensa kaikesta ja päätyi lopulta elämään sikojen keskuudessa.

Kysymyksessä on liike ylös tai alas; kohti valoa tai pimeyttä. Sakkeuksen kohdalla korjaava liike alkoi laskeutumisella alas puusta muiden ihmisten tasolle. Ja sitten hivuttautumisella temppelin oven pieleen katuvaisena. Ennen näitä hän oli havahtunut siihen, että olikin päätynyt ”vieraalle maalle”, minne hän ei oikeasti kuulunut ja missä hänen ei ollut hyvä, vaikka oli sinne itse kovasti halunnutkin. Siellä syntyi halu parantua. Mielessä kypsyi tahto nousta ja lähteä kohti kotia. Tätä tahtoa me nyt suuren paaston alla kukin itsestämme etsimme.

Isä Rauno Pietarinen