Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan (osa 9.)
Ortodoksi.netista
Tämä on Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran, isä Andrei Verikovin kirjoittaman sarjan "Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet" yhdeksäs osa. Muut osat löytyvät aikanaan ohessa olevasta listasta. Uusia osia ilmestyy noin viikon välein.
”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta”
Kristuksen vuorisaarna ja autuuden lauseet -sarja
isä Andrei Verikov
1. Vuorisaarna ja autuuden lauseet (1. osa)
2. Autuaita ovat hengessään köyhät (osa 2.)
3. Autuaita murheelliset (osa 3.)
4. Autuaita kärsivälliset (osa 4.)
5. Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano (osa 5.)
6. Autuaita ne, jotka toisia armahtavat (osa 6.)
7. Autuaita puhdassydämiset (osa 7.)
8. Autuaita rauhantekijät (osa 8.)
9. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan (osa 9.)
10. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan (osa 10.)
11. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri (osa 11)
Edellä mainittiinkin jo siitä, kuinka Kristuksen seuraaminen voi aiheuttaa ristiriitoja tässä maailmassa ja jopa perheiden sisällä. Kristikunnan historiassa on oudoksuttu ja suoranaisesti väheksytty niitä, jotka ovat pyrkineet elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. Kristus puhui siitä, kuinka ihmiset syyttivät sekä Johannes Kastajaa, että häntä itseään:
- ”Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki. Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!" (Matt. 11:18-19)
Johannes Kastaja vietti hyvin askeettista elämää ja häntä pidettiin tämän vuoksi jotenkin riivattuna tai vähintäänkin hulluna. Jeesus, joka taas vietti aikaa syntisten ihmisten kanssa leimautui myös oudoksi ja epähurskaaksi. Yhdistävänä seikka oli se, että tuomio ei tullut pakanoilta tai toisuskoisilta, vaan oman kansan suusta. Itse asiassa Jumalan tahdon mukaan elävää ihmistä harvemmin kunnioitetaan, teki hän asioita miten päin tahansa. Kristuksen edellä oleva lainaus kuvaa hyvin sitä, että aina löytyy syitä, joilla vanhurskasta voidaan jollain tavalla vainota. Sielunvihollinen yrittää saada ihmiset kaikin keinoin taistelemaan vanhurskautta ja hyvyyttä vastaan. Se esittää ihmisille näennäisiä tekosyitä, joilla hyvät teot voisi jättää tekemättä. Kaiken lisäksi se yllyttää tuomitsemaan vanhurskaita, jotta nämäkään eivät pystyisi toteuttamaan omaa uskonmukaista elämää.
Yhä edelleen on niitä tilanteita, joissa ihmisen uskonmukaista elämää arvostellaan. Valitettavan usein tämä arvostelu saattaa tulla nimenomaan omien joukosta. Kirkkoa koettelevat usein sisäiset ristiriidat huomattavasti enemmän, kuin ulkoa päin tuleva arvostelu. Lisäksi totuuteen ja hurskauteen pyrkivää ihmistä arvostellaan monesti ankarammin. Mutta Kristuksen sanojen mukaisesti, juuri vanhurskaat saavat osakseen taivasten valtakunnan. Tämä vanhurskaus ei ole kirjaviisautta, vaan nimenomaan sitä yksinkertaista lapsen uskoa. Kristushan on sanonut:
- ”Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta”. (Matt. 19:14)
Vaikka lapsia joissakin tapauksissa nimitetäänkin hyvin laskelmoiviksi, niin siitä huolimatta lapset ovat myös viattomia. Pienet lapset eivät vielä tietoisesti tee pahaa ja kaiken lisäksi heillä on kyky antaa paljon helpommin anteeksi. Lapset sanovat suoraan mitä ajattelevat, joka saattaa monista aikuisista tuntua hyvinkin tukalalta. Tästä huolimatta on paljon rehellisempää sanoa asiat suoraan, kuin puhua pahaa selän takana.
Muistamme varmasti, että vanhurskautta on juuri Jumalan tahdon mukainen elämä. Ja Jumalan tahdon mukainen elämä taas tekee ihmisestä hyvän. Miksi juuri hyvät ihmiset sitten joutuvat kärsimään niin paljon?
Se johtuu siitä, että tämän maailman ihanteet yllyttävät meitä ottamaan itsekkäästi täyden ilon irti tästä ajallisesti elämästä. Kristillinen opetus taas tähtää iankaikkisuuteen. Maallisten ihanteiden mukaan elävä kokee kristilliset ihanteet omia etujaan rajoittavina, koska hän ei saa silloin täysin vapaasti ja hyvällä omallatunnolla nauttia itsekkäästä ja yltäkylläisestä elämää. Dostojevskin toteamus ”ilman Jumalaa kaikki on sallittua”. Kristuksen opetus koetaan näennäistä maallista vapautta rajoittavana opetuksena ja siksi sitä vastaan halutaan taistella ja siksi vanhurskauteen pyrkiviä pilkataan ja suoranaisesti vainotaan. Vanhurskaus halutaan mitätöidä ja sitä vastaan suorastaan soditaan, koska se rajoittaa itsekkyyttä, ylpeyttä ja kaikkia muitakin paheita. Kaikki ne jotka haluavat taistella vanhurskautta vastaan, haluavat elää paheellista elämää, vaikka tätä he tuskinpa suostuvat suoraan myöntämään. Vanhurskauden vastustajat ovat niitä, jotka vastustavat Jumalan tahtoa. He luulevat Jumalan vastustamisen antavan heille täydellisen vapauden, vaikka todellisuudessa elämä Jumalan yhteydessä tekee ihmisestä vapaan. Kristitty ihminen osaa erottaa näennäisen ja todellisen vapauden toisistaan ja hänen palkkanaan on ”taivasten valtakunta”.
Isä Andrei Verikov