Kristuksen eläväksi tekevä risti (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
- Iloitse eläväksi tekevä risti, paratiisin ovi, uskovien perustus, Kirkon suojelus, pahojen henkien vastustaja, marttyyrien kunnia.
Ortodoksisessa kirkossa vietämme syyskuun 14. päivänä Kristuksen eläväksi tekevän ristin löytämisen ja ylentämisen juhlaa. Kirkon Pyhän Tradition mukaan keisari Konstantinoksen äiti, pyhä Helena löysi Jerusalemista vuonna 326 Vapahtajamme Ristin. Aikanaan paikalle rakennettiin Pyhän haudan kirkko.
Syyskuun 14. päivänä (2013) tulee kuluneeksi 1606 vuotta Konstantinopolin arkkipiispa Johannes Krysostomoksen kuolemasta. Pyhä Konstantinopolin arkkipiispa Johannes Krysostomos (k. 407) oli esikuvallinen Kristukseen sitoutunut esipaimen. Hän vertasi Kirkon papillista tehtävää isyyteen. Kuten biologiset isät ovat siittäneet lapsensa verestä ja lihan tahdosta, niin papit hänen mukaansa vastaavat ihmisen jumalallisesta syntymisestä, ”todellisesta vapaudesta ja armon mukaisesta lapseudesta”.
Pyhä Esipaimen korosti opetuksissaan ihmisen sisäistä vapautta aineellisen omistamisen sijaan. Ihmisen on parempi elää hyveissä ja köyhyydessä kuin rikkaan tavoin yltäkylläisyydessä ja tuhoavissa nautinnoissa.
Kirkkoisän mielestä todellisesti köyhiä ovat hyveissä köyhät ihmiset, koska he ovat omistamisensa orjia. Rikkaat eivät tunne omantunnon tuskia, vaikka he tuhlaavat runsaasti varoja ylelliseen elämään, mutta valittavat, jos joutuvat heittämään lantin köyhälle lähimmäiselleen.
Pyhä Johannes korosti, ettei ihmisten tule pelätä köyhyyttä, loukkauksia, kaunaista kohtelua, nöyryytystä ja kuolemaa. Ihmisen ainoa todellinen onnettomuus on tehdä syntiä eli vastustaa Jumalan pyhää tahtoa.
Pyhien isien ja kilvoittelijoiden opetuksissa Risti on Kristuksen kärsimyksen ja tuskan kautta elämän puu, joka tuhoaa synnin aiheuttaman rappion ja kuoleman. Vapahtajan Risti on uskoville eläväksi tekevä puu. Pyhä Risti on pelastuksen sinetti ja Kristuksen kirkkauden merkki.
Ristin sanoma on yksinkertainen: Kirkon jäsenen elämä on luopumista pahuudesta, kuolemista itsekkyydelle, itsensä uhraamista ja sitoutumista Jumalan rakkauteen. Pyhä kaste todistaa, että Kristus on noussut ylös kuolleista ja antaa ihmisille mahdollisuuden iankaikkiseen elämään. Ortodoksinen kaste ei tarkoita pelkästään kutsua Kirkon jäsenyyteen, vaan myös uskovan voimakasta vapaan tahdon mukaista vastausta Jumalan iankaikkisen elämän kutsuun.
Pyhä Johannes Krysostomos muistuttaa meitä kasteen mysteerion suurenmoisesta lahjasta:
- Etkö näe kasteen lahjan suuruutta? Etkä säilytä tätä suurenmoista lahjaa. Kuinka voit elää välinpitämättömästi. Karkota mielestäsi asiat, jotka näyttävät olevan yhdentekeviä, mutta jotka johtavat sinut syntiin.
Kristus rohkaisee meitä sanoutumaan irti maailmallisuudesta, ottamaan ristimme ja seuraamaan häntä. Vapahtajan seuraaminen tarkoittaa uskovan taistelua langenneen ihmisen himoja vastaan. Himot ovat seurausta ihmisen tahallisista synnin tavoista. Himot syöpyvät sieluun. Sielu liekehtii silloin erityistä kaipausta maallisten nautintojen perään.
Pyhät isät kehottavat meitä kaikin tavoin torjumaan himot ja taistelemaan niitä vastaan. Ihminen, joka kääntää selkänsä Jumalalle, asettaa Hänen tilalleen toisen jumalan. Mitä enemmän ihmiset juoksevat himojen ja nautintojen perässä, sitä enemmän he tulevat Jumalan vihollisiksi.
He lakkaavat olemasta ihmispersoonia ja heistä tulee aineellisten asioiden kohteita. Jäljelle jää tyhjyys: ihminen vailla Jumalan kuvaa. Hän suorittaa elämää sen sijaan, että eläisi sitä. Palvonnan kohteena ei ole ihmistä rakastava Jumala, vaan hän itse.
Pyhä Gregorios Palamas (k. 1359) opettaa:
- Rakkaus maailmaan ja Jumalaa eivät voi asua yhdessä ja samassa ihmisessä, sillä maailman rakastaminen merkitsee vihollisuutta Jumalaa kohtaan. Rahan kerääminen, lihalliset halut, ylpeys, maailmallinen tahto eivät ole Jumalasta, vaan erottavat ihmisen Hänestä. Ne kuolettavat voittamansa sielun ja hautaavat kultaiseen ja hopeiseen multaan – paljon pahempaan kuin tavallinen multa, joka peittää maallisen majamme. Kultaisen ja hopeisen mullan lemu yltää taivaisiin asti, taivaan enkelien ja itse Jumalan luo. Se riistää meiltä ylhäältä tulevan Jumalan armon ja ohjauksen.
Kirkon jäseninä me kuulumme kastelupausten mukaisesti ristiinnaulitulle ja kuoleman kukistaneelle Kristukselle. Kristuksen eläväksi tekevä Risti merkitsee evankeliumin huipentumaa ja välttämätöntä ehtoa evankeliumin mukaiselle elämälle. Kirkko laulaa langenneessa maailmassa Kristuksen Ristin voimasta yhdessä riemuitsevan Kirkon eli pyhien ihmisten kanssa. Kristuksen ylösnousemus saattaa Ristin voiman täyteyteensä.
Pyhät ihmiset ovat Kirkon elävä Pääsiäinen. Heissä elää Ristin ja Ylösnousemuksen ykseys. He kantavat maailmassa raskaita ristejä vihattuina ja hyljeksittyinä Kristuksen totuuden tähden. He seuraavat Kristusta, joka hyväksyi ristinkuoleman jakaakseen kanssamme inhimillisen tilamme murheen, tuskan ja kauhun. Kirkon pyhille on Kristuksen seuraajina luonteenomaista askeettisen elämän terapeuttinen henki, joka ottaa kantaakseen maailman syntejä eikä sälytä niitä toisten kannattaviksi.