Luterilainen ortodoksisella ehtoollisella

Ehtoollismalja
Kuva: Pyykkönen

Ei-ortodoksi ei voi osallistua ortodoksiseen ehtoolliseen. Asia on ehdoton ja samalla surullinen. Kristittyjen hajaannus on "avoin vuotava haava" ortodoksiselle kirkolle. Suru vuotavasta haavasta koskee monia perheitä Suomessa.

Yritän lyhysesti selittää syyn ortodoksisen kirkon kantaan. Osallistuminen ehtoollisesta on osallisuutta Kristuksen ruumiista ja verestä. Samalla se on myös osallisuutta yhteisöstä. Apostoli Paavali vertasi tätä yhteisöä ruumiiseen. Monelle tuttu sana jäsen juontaa juurensa juuri tästä ajattelusta. Ruumiissahan on jäseniä, ruumiinjäseniä.

Ehtoollinen ei ole asia mitä käydään "maistelemassa" ja sivuutetaan yhteisö. Itse asiassa tällainen asenne on aika itsekäs ja ylpeä. Osallisuus ehtoollisesta on sitoutumista yhteisöön, "ruumiseen", siihen jäsennytään. Tätä yhteisöä kutsutaan kirkoksi (en nyt viittaa rakennukseen).

Asiaa voisi ehkä verrata perheeseen. Kuulumalla perheeseen jaetaan sen koko elämä kaikkinensa. Ei se olisi oikeaa perheeseen kuulumista ja osallisuutta sen elämästä, jos käy vain päivällisellä piipahtamassa. Ei tällainen menettely ole osallisuutta perheestä. Vertaus on ehkä hieman ontuva, mutta auttaa toivottavasti ymmärtämään.

Ehtoollisyhteys on siis osallisuutta - osaksi tulemista - Kristuksen ruumiista ja verestä. Tämän kautta se on osallisuutta - osaksi tulemista - yhteisöstä ja sen elämästä kaikkinensa. Muistakaa jälleen puhe "ruumiista". Osallistutaan sen "verenkiertoon". Ortodoksi ei osaltaan osallistu missään tapauksessa ei-ortodoksien ehtoolliseen.

Liian moni ortodoksikin elää ehtoollisyhteydestä erillään. Aidoimmillaan jäsenyys ilmenee juuri ehtoollisyhteydessä. Raaimmillaan ilmaistuna ero ehtoollisesta on jo ero kirkosta. Toki nykyään jäsenyys rekisterissä ei tästä lopu, mutta asia on hyvä tiedostaa. Varmaan moni joka on kauan elänyt etäällä kirkosta sen tiedostaakin. Harva heistä varmaan kirkkain silmin väittäisi eläneensä uskonmukaisesti. Vanhat kirkkosäännöt jopa toteavat, että viikkojen poisjäänti ehtoolliselta on itse itsensä erottamista kirkosta. Paljastavaa on, että monessa maassa ei niinkään kysytä mihin kirkkoon kuulut (rekisterissä tai teoriassa), vaan missä käyt kirkossa.

Monimutkainen kysymys. Vastaukseni ei ehkä ole tyhjentävä, mutta ainakin jotain. Lopuksi on sanottava painokkaasti, että kristittyjen hajaannus on ortodoksiselle kirkolle surun asia.

isä Lars Ahlbäck

Teksti on alun perin julkaistu Sana papilta -blogissa.