Onko vastasyntynyt lapsi syntinen

Ei ole. Ei missään nimessä. Ikävä kyllä näin joskus väitetään ja myös jotkut kristityt niin tosiaan opettavat. Tätä on jopa kutsuttu harhaopiksi. Ortodoksisen kirkon opetus aiheesta on siis toisenlainen.

Ortodoksinen kirkko puhuu tässä kohdin enemmänkin langenneisuudesta, kuin syntisyydestä. Sanoilla on merkittävä ero. Synti ja syyllisyys siihen vaatii ihmisen valintaa ja tahtoa. Vastasyntynyt ei ole syntiä tehnyt, eikä tee pitkiin aikoihin. Itse asiassa ortodoksisessa kirkossa katumuksen sakramenttiin osallistutaan aikaisintaan noin esikouluikäisenä. Joskus aikaisemmin. Mitä sitten on mainittu langenneisuus? Mitä se tarkoittaa, että kaikki on langennutta ja niin myös vastasyntynyt?

Paljon puhutaan perisynnistä. Käsite on jokseenkin vieras ortodoksiselle kirkolle, ainakin jos se tarkoittaa perittyä syyllisyyttä. Kyse on siis ensimmäisen ihmisen synnistä ihmisyyden alkuhämärissä. Kertomus on varmaan tuttu - Aadam ja Eeva, käärme ja kaikki muu. En muuten tiedä miksi puhutaan kiellettystä hedelmästä omenana?

Aadamin synti oli hänen syntinsä. Ihminen ei peri hänen syntiään tai syyllisyyttään. Aadamin synnin myötä ihmisyys ja koko maailma kuitenkin lankesi. Langenneisuus on siis "perinnöllistä" ja on kaikkialla ja kaikessa. Tästäkin huolimatta ihminen ja koko maailma on Jumalan rakastamaa. Näin ortodoksinen kirkko ymmärtää maailman ympärillämme.

Kukaan ei varmaankaan väitä maailmaa täydelliseksi ja siitä varmistuakseen riittää yksien uutisten katsominen televisiosta. Kukaan ei myöskään varmaankaan väitä, että vastasyntynyt lapsi on kuolematon, kykenemätön sairastumaan tai koskaan tekemään mitään väärin. Ihmisenä hän on Aadamin "perillinen" ja näin ollen langennut. Hän ei kuitenkaan henkilökohtaisesti ole syyllinen mihinkään. Voisi sanoa hänen olevan viaton. Jo puhe kastamattomien lasten kadotuksesta on ortodoksisen kirkon silmissä hirvittävää ja jopa Jumalaa pilkkaava puhetta.

Haluan päättää kirjoituksen ortodoksipappi John Meyendorffin (k. 1992) sanoihin Bysantin teologia - Opillisia kysymyksiä -kirjasta. Meyendorff kiteyttää hyvin asian ja ilmaisee ortodoksisen näkökannan kysymyksestä. Sanat ovat hieman teologisia, mutta niihin kannattaa keskittyä. Näin hän kirjoittaa:

"Aadamin tekemä väärä valinta aiheutti intohimon, turmeluksen ja kuolevaisuuden'. Se ei kuitenkaan aiheuttanut perintönä kulkevaa syyllisyyttä. Idän ja lännen käsitysten vastakohtaisuus tässä asiassa korostuu selvemmin idän kirkkoisien tarkastellessa kasteen merkitystä... [Augustinuksen näkökannan mukaan] lapset syntyvät syntisinä, ei siksi, että he olisivat henkilökohtaisesti tehnet syntiä, vaan koska he ovat tehneet syntiä 'Aadamissa'. Heidän kasteensa on sen tähden myös kaste 'syntien anteeksi antamiseksi'. Samoihin aikoihin Augustinuksen itäinen aikalainen Tedoret Kyyroslainen kieltää yksikantaan, että uskontunnustuksen kaavaa 'syntien anteksi antamiseksi' voitaisiin soveltaa lapsikasteeseen. Teodoretin mielestä 'syntien anteeksi antaminen' on itse asiassa vain kasteen sivuvaikutus, vaikkakin se on täysin todellinen aikuiskasteessa. Aikuiskastehan oli varhaisen kirkon normi ja siinä synnit todella 'saadaan anteeksi'. Mutta kasteen pääasiallinen merkitys on Teodoretin mukaan laajempi ja positiivisempi. 'Jos kasteen ainoa merkitys olisi syntien anteeksi antaminen', hän kirjoittaa, 'miksi silloin kastaisimme vastasyntyneitä lapsia, jotka eivät ole vielä syntiä maistaneet? Mutta kasteen mysteerio ei rajoitu tähän; se on suurempien ja täydellisempien armolahjojen lupaus. Se sisältää tulevaisen ilon lupaukset; se on tulevan ylösnousemisen kokemista ennakkoon, liittymistä meidän Herramme kärsimykseen, osallistumista Hänen ylösnousemukseensa, pelastuksen viitta, ilon vaate, valon puku, tai pikemminkin se on itse valkeus.' Kirkko siis kastaa lapset, ei 'antaakseen anteeksi' heidän vielä tekemättömät syntinsä, vaan antaakseen heille uuden, kuolemattoman elämän, jota heidän kuolevaiset vanhempansa eivät pysty heille antamaan..."

Otetaan hieman järeämpi kirkkoisä. Johannes Krysostomos (k. 407). "Vaikka monet ajattelevat kasteen lahjan olevan vain syntien anteeksianto, olemme laskeneet niitä olevan kymmenen. Tästä syystä kastamme myös vauvoja, vaikka he ovat synnittömiä, että he saisivat pyhityksen lahjan, rauhan, lapseksi ottamisen ja veljien ja sisarien perinnön Kristuksen jäseninä, ja tulla Pyhän Hengen asuinpaikoiksi." (Kolmas opetuspuhe kastettaville, kohta 6)

Tietenkään ortodoksinen kirkko ei kiistä langenneisuutta, Aadamin syntiä ja sen seurauksia - "perisyntiä". Katastrofaaliset seuraukset sillä, vaikkakin ortodoksinen kirkko ei lähde "äärimmäiseen pessimismiin".

isä Lars Ahlbäck