Synti Pyhää Henkeä vastaan (opetuspuhe)

"Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anneta anteeksi, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa" (Matt. 12.32).

Herran kaste.
Kattofreskon yksityiskohta
Joensuun pyhän apostoli Johannes Teologin kirkosta.
Maalauksessa Pyhä Henki on kuvattu kyyhkysen muotoon.(Kuva © Pyykkönen)

Tämä lyhyt evankeliuminkohta on aiheuttanut joskus väärinkäsityksiä, eikä ole harvinaista, että ihmiset monissa tapauksissa kauhukseen katsovat syyllistyneensä syntiin, jota ei anneta anteeksi. Tämä evankeliumin kohta herättää ajatuksen, että eikö käsityksessä anteeksi antamattomuudesta ja Jumalan armahtavaisuudesta ole sovittamatonta ristiriitaa.

Jeesus sanoo, että sana Ihmisen Poikaa vastaan ei ole vielä tuo hirvittävä synnillinen tila. Tähän sisältyy ajatus, että jos joku ei vielä voi tuntea Jeesuksessa Kristuksessa Jumalan Poikaa, niin tämä ei vielä ole todistus tietoisesta katumattomuudessa. Samoin, jos joku ei usko Jumalaan siitä syystä, ettei hän voi käsittää Jumalan olemassaoloa, niin ei tämäkään vielä ole tietoista Jumalan Henkeä vastaan asettumista. Molemmista voidaan vielä tulla uskoon.

Puhuessaan synnistä Pyhää Henkeä vastaan Jeesus tarkoittaa ihmissydämen tietoisen paatumuksen tilaa. Kun paatumuksen tila on tietoinen ja ihmisen itse aiheuttama, on hän kasvattanut itsensä siihen tilaan. Tila on sikäli hirvittävä, että tällainen ihminen ei enää ole kykenevä katumukseen. Siellä, missä ei ole katumusta, ei voi olla anteeksiantamista. Tällainen ihminen sulkee itsensä tietoisesti anteeksi saamisen ulkopuolelle. Tietoiseen paatumukseen tullut ihmissydän on samanlaisessa katumattomuuden tilassa kuin perkele, siis anteeksisaannin ulkopuolella.

Kirkkoisä Johannes Krysostomos, joka kuoli n. 404, huomauttaa, että syy tässä ei ole Jumalan laupeuden riittämättömyydessä, vaan syy on ihmisen katumattomuudessa.

Siis ohjeeksi, että voisimme välttää synnin Pyhää Henkeä vastaan:

• Joka päivä meidän tulisi katua syntejämme.
• Joka päivä meidän tulee rukoilla: kiittää Jumalaa sekä pyytää anteeksiantoa synneillemme.

Jos meillä on oikea näkökulma alussa mainittuun raamatunkohtaan, niin se voi olla jopa meidän pelastuksemme itu ja lähtökohta, niin että joka päivä edistymme rakkaudessa Jumalaan ja lähimmäisiin. Pelastus tulee Jumalalta, mutta Hän odottaa meiltä uskoa ja uskon mukaista kehitystä.

rovasti Viktor Turhanen
Masku

(tämä opetuspuhe on kirjoitettu 1960-luvulla)