Joulusaarna 2014

Missä on ihmiskunnan rauha ja hyvä tahto? Hampaita kiristellen kyräävät maailman kansat toisiaan. Sekasortoa – mielipahan sairautta. Euroopassa vallitsee talouden ja kulttuurin epäsymmetria. Pohjoisen maat luottavat lakiin ja järjestykseen. Ajattelutapa on loogis-lineaarista. Kirkolla on tässä suuri rooli, koska se ei ole sallinut kaksinaismoralismia eikä kaksia sääntöjä. Kaiken perustana on lainkuuliaisuus. Talous ja politiikka heijastavat aina ihmisten arvoja ja siksi niitä ei voi käsitellä irrallaan uskontojen maailmasta.

Bysantin sinfonia-käsite ja ortodoksinen theosis käsite heijastuvat Venäjän kulttuurisessa rakenteessa ja taloudessa. Tämän ajattelun mukaan uskonnon tehtävänä on tukea ihmisen uskonnollista kasvua ja siksi vallalla on tuomittavaa moralismia, lain kiertämistä, korruptiota ja jopa valehtelemista. Niin kauan kun kansakunnat ja eri uskonnot eivät pysty käsittelemään sisällään valheita, vääryyksiä, epäoikeudenmukaisuutta, menneisyyttä ja väkivaltaa, epäsymmetria Euroopassa jatkuu ja kaikki joutuvat elämään häiriöalttiissa maailmassa.

Viimeisen vuoden aikana on tuntunut siltä, että valheet, väkivalta ja moraalikato ovat sitä kulttuuria, jota meille tarjotaan.

On uudelleen arvojen etsimisen aika. Niitä etsii ja huutaa nuoriso, joka ei oikein menneisyydestä tiedä mitään ja ote nykyhetkeenkin on hapuileva. Olen pahoittanut tänä syksynä mieleni TV-ohjelmien siivottomuudesta ja kyynärpäiden nostamisesta työelämässä, kotona, jopa liikenteessä. Tätäkö on onnellinen tulevaisuus! Jos olemme rehellisiä itsellemme, me emme tarvitse juuri tietokoneita, pelaamista, sosiaalista mediaa ja roskaruokaa. Me tarvitsemme rinnallemme toisen ihmisen tai ystävän, jota voimme rakastaa ja joka rakastaa meitä. Me tarvitsemme ympärillemme myös ihmeellisen luonnon ja sen ihmeet.

Murrosikäisenä poikana minulla oli Matti-veljeni kanssa tapana tehdä syksyllä kaurapellosta lyhteitä ja myydä niitä joulun alla talosta taloon. Pienellä kelkalla kuljetimme lyhteitä ja ovelta ovelle myimme niitä. Melkein kaikki ostivat. Ihmisillä oli iloinen mieli joulun alla. Ei ollut kiirettä. Lumihangessa tarpoessa iltapimeässä pitkin Suonenjoen katuja katselin monesti tähtitaivasta. Jonakin vuonna kuu paistoi kirkkaana ja heitti puista pitkät varjot lumihangelle. Joskus lunta oli niin paljon, että pienistä puista oli tullut kuin lumipalloja. Puu oli turvassa lumen alla. Oli kuin Isän Jumalan kämmenellä. Paha ei siihen pääsisi käsiksi hentoja oksia musertamaan. Vasta kevätaurinko riisuu sen valkean vaipan. Maan kämmen antaa sille uuden elämän mehun. Jouluntähti kulkee sen ylitse valaisten tienoon. Lumipallopuu säteilee takaisin tuhansin lumitähdin kuin timanttipallo.

Elämän erämaa tuiskuineen ei aina ole armollinen. On opittava suojautumaan kuin lumipallopuu. Tuiskua et voi välttää. Rakenna itsellesi suojamuuri. Sen rauhassa selviää sinulle elämisen päämäärä. Kun opit ymmärtämään elämän pyörremyrskyjen tarkoituksen matkallasi, huomaat, että ne nostavat sinua taivasta kohden – lähtökohtaasi. Silloin et enää vastaa pahaan pahalla, riidalla riitaan tai kadehdi lähimmäisesi omaa.

Kun sinä kirkastut, kirkastuu kansojen tie. Rakkaus muutti kerran ihmiskunnan elämän. Vain jokaisen yksilön kautta maailman kansat oppivat rakentamaan rauhaa ja hyvää tahtoa. Asetu Jumalan hyvän Luojan kämmenelle ja anna Jumalalle kiitos siitä, että Hän antaa meille pari ystävää ellei enemmänkin ja hengenelämää sitoaksemme meitä toinen toisiimme.

isä Pekka Jyrkinen
Mikkeli