Toiminnot

Ortodoksisen psykoterapian opetuksia kateudesta ja nautinnonhalusta (opetuspuhe)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 30. toukokuuta 2015 kello 13.31 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: Maallistuminen tarkoittaa Kirkon hengellisen ''elämän hylkäämistä'' ja ''näivettymistä''. Kirkon elämän täyttää silloin maailmallisuuden henki. Kirkko muuttuu ihmisiss...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Maallistuminen tarkoittaa Kirkon hengellisen elämän hylkäämistä ja näivettymistä. Kirkon elämän täyttää silloin maailmallisuuden henki. Kirkko muuttuu ihmisissä maalliseksi, kun se taantuu organisaatioksi.

Apostolinen ja Katolinen Kirkko ei ole instituutio. Kirkko on Kristuksen Ruumis. Pyhät Isät opettavat meille, että Kirkko on synnin haavoittamia ihmisiä hoitava hengellinen terveyskeskus. Kun puhutaan Kirkon olemassaolon menestyksestä, sillä tarkoitetaan hengellistä terapiaa.

Kateus ja nautinnonhalu kuvastavat modernin ihmisen sielun sairautta. Hän on tehnyt epäuskosta uskon. Yhteiskunnan niin sanotun suvaitsevaisuuden takia mielihyvän tavoittelusta ja lihallisista nautinnoista on tullut epäjumalia, jotka aiheuttavat suurta vahinkoa erityisesti nuorten ruumiille ja sielulle.

Kun ihmiseltä puuttuu sisäisen maailman harjoittaminen, jää jäljelle himo ja kaipaus nautintoihin ja mielihyvän toteuttamiseen. Himot ja jumalattomuus avaavat oven toisilleen, mutta lisäksi ne ovat myös muutoin samanlaisia. Rahasta ja omistamisesta muodostuu hänelle tyydyttämättömien tunteiden ja rakkauden tarpeiden korvike.

Pyhät Isät opettavat, että ortodoksinen terapeuttinen teologia julistaa Kirkon parantavaa ja eheyttävää elämää. Sitä ei ole lupa erottaa Kirkon rukouselämästä ja jumalallisten hyveiden harjoittamisesta. Ihmisen himot voidaan hoitaa terveeksi hengellisen köyhyyden avulla. Hengellisesti köyhiä ovat ihmiset, joiden sielu on vapaa kerskauksesta, kateudesta, kunnian rakastamisesta ja kiintymyksestä nautintoon.

Kateudesta

Ortodoksisten isien mukaan kateus on ihmissielun pahimpia sairauksia, joka aiheuttaa suurta vahinkoa kateellisen ihmisen sielulle samoin kuin se tuottaa hirvittävää surua lähimmäisille. Kateellinen ihminen suree lähimmäisen onnistumista ja iloitsee hänen epäonnistumisestaan. Sellaista ihmistä kiduttaa lähimmäisen onnistuminen elämässä. Hän kadehtii lähimmäistään, on katkera hänen menestyksestään, tahraa panetteluillaan hänen maineensa ja punoo sydämessään ilkeitä juonia tätä vastaan. Kateellinen ihminen on kääntänyt selkänsä Jumalalle ja on ansainnut iankaikkisen kadotuksen.

Pyhän Gregorios Siinailaisen (k. 1360) mukaan kateellisia ihmisiä hallitsee itserakkaus. He palvelevat nautintoa ja turhamaisuutta. Pahansuopuus on juurtunut heidän sieluunsa ja kateus kalvaa heitä niin, että he katkeroituvat lähimmäistensä menestyksestä. He eivät hyväksy Pyhän Hengen töitä eivätkä usko niihin.

Kristus tuodaan Pilatuksen eteen tuomittavaksi
(© Pyykkönen)

Ihminen ajautuu ilman uskoa kateuden himon kukistamaksi. Kristusta vastustaneet juutalaiset sokaistuivat kateudesta. He luopuvat uskosta ja kielsivät Kristuksen. Kateus vaikuttaa monin tavoin ihmisen sieluun ja johtaa sen kadottamaan uskonsa. Juutalaiset saattoivat kateudesta Kristuksen Pilatuksen käsiin (Matt. 27:18). Juutalaiset kadehtivat Kristusta, koska hän teki ihmetöitä ja palveli ihmisiä monin tavoin. Vapahtajan ihmisille tuoma pelastuksen ilo saattoi juutalaiset murheellisiksi. Kateus johti heidät tekemään historian pahimman rikoksen eli murhaamaan Kristuksen.

Kateus on merkki ihmisen lihallisesta elämästä. Lihat teot ovat vastakkaisia Pyhän Hengen hedelmille. Lihan aikaansaannoksia ovat ihmiselämässä muun muassa siveettömyys, irstaus, vihamielisyys, riidat, lahkolaisuus, juonittelu ja kateus (Gal. 5: 19-21). Kateuden myrkyttämä ihminen on hengellisesti sokea. Hänen sielunsa silmä on sokea eikä se kykene erottamaan hyvää pahasta. Hengellisesti sokea ihminen ei kykene ottamaan vastaan Jumalan armoa.

Pahat henget ympäröivät sankkana muurina sielua ja pimeys kytkee sen kahleisiinsa. Pahojen henkien pimeyden saartama sielu ei kykene rukoilemaan niin kuin se tahtoisi. Pimeyden näkymättömät kahleet hallitsevat sitä ja sen sisäiset silmät ovat tulleet sokeiksi. Mutta kun se alkaa rukoilla Jumalaa ja raitistuu, se vapautuu vähä kerrassaan pahojen henkien pimeydestä. Muuten se ei pysty vapautumaan.

Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja
Kuva: Wikipedia

Kateellinen ihminen osoittaa, ettei hänessä ole rakkautta. Hän ei kykene eikä halua rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja (k. 662) opettaa:

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa (Room. 13:10). Jos siis joku kadehtii veljeään, on katkera hänen menestyksestään, tahraa panetteluin hänen maineensa, punoo ilkeitä juonia häntä vastaan, niin hän on kääntänyt selkänsä rakkaudelle ja on ansainnut iankaikkisen tuomion”.


Kateellinen ihminen tuhoaa sen, mitä hänellä on. Hän tuhoaa itsessään olevan Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mahdollisuuden. Hän tuhoaa itsensä kateuden tuskassaan. Hän riutuu kateudesta niitä kohtaan, joille Jumalan tunteminen ja viisaus ovat suoneet Pyhän Hengen armon. Kateuden himo haavoittaa myös niitä, joita vastaan kateutta osoitetaan. Se aiheuttaa suurta vahinkoa erityisesti, jos kateuden uhrilla ei ole voimaa ja hengellistä rohkeutta käsitellä asiaa.

Ihminen vieraantuu Jumalasta ja Elämän lähteestä saatanan kateuden seurauksena. Saatana oli itse ensimmäinen kateuden opettaja. Saatana kadehti Jumalan suurta rakkautta ihmistä kohtaan. Saatana kehotti Aadamia ja Eevaa rikkomaan Jumalan heille antaman paastosäännön. Se kadehti ihmistä eikä halunnut tämän saavuttavan elävää yhteyttä Jumalan kanssa.

Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa:

”Saatana on sekä Jumalan vihollinen että kostaja. Vihollinen se on silloin, kun se Jumalaa vihaten teeskentelee turmiollista rakkautta meitä ihmisiä kohtaan ja herättämällä himoja taivuttaa nautinto syöttinään meidän vapaan tahtomme arvostamaan enemmän ajallisia hyvyyksiä kuin iankaikkisia. Kostaja saatana on silloin, kun se, saatuaan ensin synnin kautta meihin vallan, paljastaa yhtäkkiä meitä kohtaa tuntemansa vihan ja alkaa vaatia meille rangaistusta. Mikään ei ole sille niin mieluisaa kuin nähdä ihmistä kuritettavan”.


Kateuden himon riivaama ihminen voidaan vapauttaa pahojen henkien mielivallasta ja oman itsekkyyden vankilasta Kirkon terapeuttisen metodin avulla. Mutta tämä kaikki edellyttää ihmiseltä halua vapautua kateutta ruokkivasta elämänympäristöstä. Voidaan todeta yleisesti, että jos ihmisellä on sisällään Jumalan armo hyvänä hengellisenä tilana, silloin eivät kateellisen ihmisen piikit kykene haavoittamaan häntä eikä niistä koidu kadehdittavalla harmia. Kuitenkin jos ihmisen sielu ei ole voimakas ja järkkyy helposti, hänen tulee luopua yhteyksistä kateellisen ihmisen kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ihmisen tulee lopettaa rukoileminen kateellisen ihmisen puolesta.

Kateuden himo on vakava. Kuten jo aikaisemmin todettiin, kateus aiheuttaa runsaasti pahaa myös kirkossa. Kateus paljastaa ihmisessä monien himojen olemassaolon ja siitä kasvavat muut himot. Kateus opettaa vihamielisyyttä Jumalaa vastaan. Se ei välitä ystävyydestä. Kateellinen ihminen on saanut oppinsa demoneilta.

Nautinnonhalusta, sen alkuperästä ja seurauksista

Kun me lähestymme aikamme itseriittoisten ihmisten elämää ja 2000-luvun alun yhteiskuntaa, huomaamme, että ihmisiä hallitsevat mielenhyvän rakastaminen ja nautinnonhalu. He elävät tingityn askeesin aikaa. Sillä on erilaisia ilmenemismuotoja, mutta olennaista sille on tyytyminen kirkollisen elämän minimivaatimuksiin.

Aikamme ihminen on nautinnonhaluinen. Nautinnonhalu ja nautintojen etsiminen hallitsevat kaikin tavoin hänen elämäänsä. Hän seuraa langenneen ihmisyyden pimeää horisonttia ja kadottaa epäjumalanpalveluksessaan sielunsa ja ruumiinsa. Maailmallisten riippuvuuksien kirjo pimentää heidän elämänsä ja muuttaa sen nautintojen puutarhaksi.

Salliva vapaamielinen yhteiskunta tuottaa myös sallivan valheteologian. Yhteiskunnassa ylikorostetaan ihmisen halun ja sen toteuttamisen merkitystä. Nautinnon tyydyttämistä pidetään oikeutettuna ja itsensähillitsemisestä luovutaan. Ihmisiä vaivaa nautinnonhalun himo, joka tuhoaa heidän elämänsä ja erottaa sen mahdollisuudesta elää yhteydessä Jumalaan. Nautinnonhalun himo tuhoaa ihmisen pelastumisen. Nautinnonhaluinen ihminen ei halua kasvaa Pyhän Hengen astiaksi tai ottaa vastaan sieluunsa Kristuksen läsnäoloa.

Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa:

”Itsehillinnän hedelmä on himottomuus ja uskon anti on hengellinen tieto. Himottomuuden suojissa kehittyy kyky erottaa oikea väärästä, hengellisen tiedon hedelmä taas on rakkaus Jumalaan”.


Pyhien Isien mukaan paholainen kylvää nautinnon siemenen ihmissieluun ja aiheuttaa siellä kivun. Hän on vahingoniloinen lääkäri, joka myrkyttää sielun himojen suloisuudella ja johdattaa ihmisen syntiin. Synninteon syynä on lähes aina nautinnonhalu. Sen voittamiseen tarvitaan vaivannäköä ja murehtimista.

Nautinnon aiheuttavat erilaiset ruumiilliset mielihyvän tunteet kuten esimerkiksi uni, ruoka, juoma tai liiallinen lepo. Kaikki ne synnyttävät ihmisessä nautinnon. Sielun laiskuus kasvaa uskon puuttumisesta. Nautinnonhalu merkitsee ihmissielun sisäistä sairautta. Ihminen torjuu Jumalan kirkastavan Rakkauden ja keskittyy sen sijaan lihallisiin nautintoihin. Ihmisen sairas ja kuollut sielu pimentää hänen koko psykosomaattisen olemuksensa. Kaikki, mitä hän ajattelee ja kaipaa on kuoleman merkitsemää.

Kun ihminen ei usko Jumalaan eikä odota ja kieltää Hänen toisen tulemisensa, hän vajoaa laiskuuden tilaan ja alkaa elää aistillista elämää. Nautinnot lisäävät ihmissielussa epäuskon määrää. Ihmisen kaikki himot palautuvat nautinnonhaluun. Nautinnonhalu on kaikkien himojen edelläkävijä ja synnyttäjä. Ihmismielen on mahdotonta rauhoittua rukouksen aikana, jollei mieli ole saanut kumppanikseen itsehillintää ja rakkautta.

Nautinnonhalusta parantuminen

Kuten aikaisemmin todettiin, nautinnonhalu on perushimo, josta versovat kaikki muut himot ja kaikenlainen pahuus. Kun ihminen kaipaa mielensä vapautumista lihallisten himojen tyranniasta, hänen tulee suunnata mielensä Jumalan hyvyyteen. Kilvoittelija tulee taistella askeesissa kaikenlaisia nautinnonhalun hengen esiin nostamia himoja vastaan. Silloin hänen taistelunsa keskiössä on nautinnonhalun himo. Tämä taistelu alkaa sisäisen vapauden harjoittamisella.

Kaikkien hyveiden täyttymys on rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan. Rakkaus ja oikeudenmukaisuus ovat portteja Jumalan Valtakuntaan. Rakkaus on ihmisessä mahdollisuutena. Kun ihminen käy askeettista sotaa aistinautintoja vastaan, hän kokee myös kärsimyksen. Aistillinen nautinto yhdistyy tuskaan. Kun ortodoksisessa terapeuttisessa teologiassa puhutaan kärsimyksen kokemuksesta, sillä tarkoitetaan sairautta, pahoja tekoja, kuolemaa, itsetarkkailua, paastoamista, valvomista ja niin edelleen.

Pyhittäjä Maksimos Tunnustaja opettaa:

”Kärsimys puhdistaa hekuman tahraaman sielun ja vapauttaa sen tyystin kaikesta aineellisesta, kun sielu saa käytännössä kokea aineeseen kohdistuvan rakkauden vahingollisuuden seuraukset. Tästä syystä Jumalan oikeudenmukaisuus sallii pahan hengen ahdistaa ihmistä tuskallisilla vaivoilla”.


Aistinautinto ja tuska, intohimo ja pelko ja kaikki niiden seuraukset eivät alkuaan kuuluneet ihmisluontoon. Nuo piirteet paljastuivat välittömästi heti lankeemuksen jälkeen, koska Jumalan autuaan kuvan oli korvannut ihmisessä järjettömän eläimen kaltaisuus. Mutta Jumala oli viisaasti säätänyt, että ihminen oppisi tuntemaan jumalallisen järjen suurenmoisen jalouden. Nautinnonhimoa hoidetaan joko katumuksen vapaaehtoisella rankkuudella tai Jumalan osoittaman rakkauden lohdutuksella. Katumus merkitsee jumalallista surua, joka tuhoaa ihmissielusta nautinnon himon. Nautinnon kukistuminen merkitsee sielun ylösnousemusta. Sydän katuu ja palaa luonnolliseen tilaansa. Katumus tarkoittaa ihmisen omantunnon puhdistumista kaikenlaisesta himojen ja syntien saastasta.

Pyhät Isät opettavat, että kilvoittelija tarvitsee nautinnonhimon parantamistaistelussa suurta kärsivällisyyttä, kestävyyttä ja itsehillintää. Pyhittäjä Thalassios Afrikkalainen opettaa:

”Sitkeä kilvoittelu itsehillinnässä ja rakkaudessa, kärsivällisyydessä ja vaikenemisessa hävittää sielussa piilevät himot. Kilvoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. Jatkuva uurastus karkottaa vähitellen nautinnonhalun”.

Isä Jarmo Hakkarainen

Kirjallisuutta

  • Gregorios Siinailainen, pyhä, 1991 Hyödyllisiä opetuksia käskyistä, uskontotuuksista, uhkauksista ja lupauksista, pahoista ajatuksista ja himoista sekä vaikenemisesta ja rukouksesta. Teoksessa Filokalia III osa. Pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisari Kristoduli (Lampi). Pieksämäki.
  • Hakkarainen, Jarmo
    • 2006, Kirkon parantava lääke. Kirjoituksia ortodoksisen kirkon terapeuttisesta opetuksesta ja käytännöstä. Joensuu.
    • 2008, Haavoitettu parantaja. Ortodoksinen pappi sielujen lääkärinä Kristuksessa. Joensuu.
    • 2013, Bysantin kaksi maailmaa: Kirjoituksia Bysantin keisarikunnasta ja Pyhien Isien terapeuttisesta teologiasta. Joensuu.
  • Hierotheos, archmandrite, 1994, Orthodox Psychotherapy, The Science of the Fathers. Translated by Esther Williams. Levadia.
  • Hierotheos, metropolitan of Nafpaktos, 2010, The Science of Spiritual Medicine. Orthodox Psychotherapy in Action. Translated by sister Pelagia Selfe. Levadia.
  • Pyhittäjä Simeon Uusteologi, 1991, Käytännön kilvoittelusta ja Jumalan tuntemisesta. Teoksessa Filokalia. III osa. Kokoelma pyhien kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki.
  • Pyhä Maksimos Tunnustaja, 1986, Rakkaudesta. Teoksessa Filokalia II osa. Kokoelma kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki.
  • Thalassios Afrikkalainen, 1986, Rakkaudesta, itsehillinnästä ja sisäisestä elämästä. Teoksessa Filokalia II osa. Kokoelma kilvoittelijaisien kirjoituksia. Vanhasta kreikasta suomentanut sisar Kristoduli (Lampi). Pieksämäki.