Ortodoksista psykoterapiaa (kirja)

Kirjan kansi

Jarmo Hakkarainen: Ortodoksista psykoterapiaa - Kirjoituksia ortodoksisesta terapeuttisesta elämästä ja ortodoksisen teologian läntisestä vankeudesta

ISBN 978-952-93-6730-6

Julkaisija ja kustantaja: omakustanne, tilaukset: Jarmo Hakkarainen

Julkaisuajankohta: maaliskuu 2016

Sivumäärä: 307 sivua

Koko: 250 mm x 175 mm

Sidos: liimasidottu / pehmytkantinen

Kustantajan esittelyteksti:

Ortodoksinen psykoterapia tarkoittaa hengellistä itsetuntemusta

Isä Jarmo Hakkarainen käsittelee Ortodoksista psykoterapiaa - teoksen kolmessa pääluvussa ortodoksista psykoterapeuttista opetusta sielun ja ruumiin parantamisesta, ortodoksisen teologian läntistä vankeutta ja ortodoksista etiikkaa.

Ortodoksinen psykoterapia tarkoittaa ennen kaikkea hengellistä itsetuntemusta. Ihmisen tulee tuntea hengellinen tilansa. Kirkon hengen mukainen katumus merkitsee himojen tuntemista. Sen ensimmäinen vaihe onkin tuntea synti ja himot sielun sairauksina.

Ortodoksiset isät opettavat hengellisestä diagnoosista ja hoitamisesta. Hengellisen diagnoosin mukaan ihminen kärsii synnin sairaudesta. Mielen pimeys on tutkittava.

Miten ihmismieli hoidetaan terveeksi? Vastaus on mielen valistumisella. Pyhät Isät tunsivat askeettisesta kokemuksestaan mielen pimeyden, mutta myös pastoraalisesta käytännöstä, kun he ohjasivat hengellisiä lapsiaan. Pyhien Isien mukaan ihmiset jakaantuvat niihin, joiden mieli on kirkastanut ja niihin, joiden mieli on pimentynyt.

Kirkon Pyhät Isät opettavat kahdenlaisesta katumuksesta. Ensiksikin on pyhä katumuksen mysteerio ja sitten katumus sielun jatkuvana toimintana. Jälkimmäinen kasvaa edellisestä.

Ihmisen synti tarkoittaa Jumalan ja lähimmäisen hylkäämistä ja pelkäämistä. Synti ajaa ihmisen himojen orjuuteen, rappioon ja lopulta hengelliseen kuolemaan. Hän kadottaa sielussaan uskon Jumalaan. Hän käyttää väärin vapauttaan ja elää sielunsa hirvittävässä tyhjyydessä.

Ihmisestä tulee kuollut sielu, joka hautautuu tämän maailman kullan ja hopean tuhkaan. Hänestä tulee varallisuuden rakastaja, joka luottaa sokeasti omaisuuteensa. Sellaisen ihmisen sydäntä jäytävät maailman alituiset huolet.

Isä Jarmo Hakkaraisen mukaan tänä päivänä tarvitaan kipeän ajankohtaisesti ortodoksista psykoterapeuttista tietoisuutta siitä, mitä merkitsee elää ortodoksisena kristittynä jälkikristillisessä maailmassa. Terapeuttinen tietoisuus ei tarkoita pelkistetysti akateemista, tieteellistä ortodoksisen teologian tutkimusta, vaan tämän pyskoterapeuttisen tietoisuuden tulee koskettaa kaikkia ortodoksisen kirkon jäseniä, koska se on kaikille heille välttämätöntä.

Jokainen sielun sairaus vaatii hengellistä askeesia ja terapiaa

On syytä pitää mielessä, ettei ortodoksinen kirkko ole byrokraattinen toimintayksikkö vaan hengellinen sairaala, jossa ihmisiä parannetaan sielun lukuisista sairauksista. Ortodoksina eläminen edellyttää sielun himojen parantamista. Jokainen sielun sairaus vaatii hengellistä askeesia ja terapiaa.

Papin psykoterapeuttinen virka on riisuttu ortodoksisessa maailmassa Bysantin kukistumisen (1453) vuosisatojen aikana Kirkon terapeuttisesta virasta lähes muodolliseksi rituaaliseksi tehtäväksi. Kehitys on vääristänyt ortodoksisissa paikalliskirkoissa Pyhien Isien opetuksen papistosta Kirkon hengellisen elämän ohjaajana.

Ortodoksisen piispan ja papin tärkein tehtävä on kirkossa parantaa ihmisiä Kristuksessa. Hengellinen parantaminen on mahdollista heille, jotka ovat itse parantuneet synnin ja himojen maailmasta.

Bysanttilainen terapeuttinen teologia opettaa ajattomasti, että ihmisen jokainen synti tarvitsee Kirkon pastoraalista kohtelua ja hoitamista. Heikko ihmisluonto valmistetaan katumuksessa taistelemaan syntejä vastaan. Keskeisenä ortodoksisen papillisen toiminnan tarkoituksena on estää ihmissielussa synnin siementen leviäminen. Himot säilyvät ihmisen kokemuksissa, ja siksi ne tulee kitkeä pois sielusta. Himot estävät ihmistä kohtaamasta Jumalaa.

Ihmisen parantuminen yhdistyy pyhään mielen muutokseen eli katumukseen. Kirkon uskonnollinen jäsen ammentaa Jumalan Viisautta pyhistä käskyistä, Kirkon puhtaasta opista ja uskosta. Käskyt vapauttavat mielen himoista, oppi johdattaa sen luotujen tuntemiseen ja usko vie mielen Pyhän Kolminaisuuden näkemiseen.

Ortodoksinen akateeminen teologia harhautui läntisen esikuvan mukaisesti Kirkon elämästä

Turkkilaisvallan aikana (1453-1821) kreikkalainen teologia ei kyennyt antamaan maailmalle ortodoksisen uskon käytännön todistusta. Kreikkalaiset teologit elivät ulkoisesti ja sisäisesti islamilaisen vallan kahleissa.

Ortodoksinen akateeminen teologia harhautui kaikkialla läntisen esikuvansa mukaisesti itsekeskeiseen akateemiseen maailmaan, joka erottautui Kirkon elämästä. Ortodoksista teologiaa eivät enää ohjanneet Kirkon kokemus, tarpeet tai ongelmien ratkaisumallit, vaan yksittäisten teologien itsekkäät mielenkiinnon kohteet.

Kreikkalaiset yliopistoteologit 1800-luvulla ja 1900-luvulla jakaantuivat vanhoillisiin ja vapaamielisiin. Edelliset jäljittelivät roomalaiskatolisen teologian ja jälkimmäiset protestanttisen teologian esikuvia. Sellainen akateeminen suuntautuminen erotti ortodoksisen totuuden elämästä, tiedon kokemuksesta ja evankeliumin ilmoituksen Kirkon eukaristisesta todellisuudesta. Tässä Kirkon Teologian pettämisessä pelastuksen evankeliumi madaltui uskonnoksi.

Isä Jarmo toteaa, että tämä erottautuminen Pyhien Isien Teologiasta on yhä vallalla maailmanlaajuisessa ortodoksisessa kirkossa. Kirkko tarvitsee Pyhien Isien luovaa ja eheyttävää Teologiaa.

Ortodoksinen teologia voi vapautua läntisistä teologisista vaikutteista, jos se palaa Pyhien Isien lähteisiin. Pyhien Isien Teologia on löydettävä uudestaan ja omaksuttava osaksi ortodoksikristittyjen elämää. Pyhien Isien Teologia sitoutuu rukouselämään, askeesiin ja hyveiden harjoittamiseen.

Ortodoksisella kirkolla on eettinen opetus ja luonne. Kirkko lähestyy etiikkaa uskovan ihmisen eettisenä kurinalaisuutena ja elämän asenteena. Kirkko painottaa eettisessä elämässä koko ihmisenä olemisen huomioon ottamista.

Pelastuminen merkitsee ihmisen askeettista paluuta synnin rikkoutuneisuudesta elämän eheytymiseen. Hengellisessä terapiassa on olennaista hengellinen kasvaminen. Ortodoksinen psykoterapia tarkoittaa ennen kaikkea hengellistä itsetuntemusta.

Ortodoksinen kirkko on tarkoitettu hengellisen terapian yhteisöksi

Ortodoksinen teologia on Kirkon historian teologiaa. Se ei ole käsitteellistä tiedettä vaan parannukseen ohjaavaa terapeuttista tiedettä. Jumalan luoma maailma on Hänen vapautensa ja ihmisen jumalallisen vapauden kohtaamispaikka. Ortodoksinen kirkko on tarkoitettu hengellisen terapian yhteisöksi.

Läntinen maailma elää 2000-luvun alussa modernin elämäntavan kriisiä, sen maailmankuvan, joka kehittyi valistuksen aikana ja joka perustuu tieteellisesti ns. Newtonin fysiikkaan. Tämän maailmankuvan luonteenomaisin tuntomerkki on individualismi. Se esittää ihmisen ennen kaikkea yksilönä, itseriittoisena ja itseensä rajoittuvana olentona. Yksilöt elävät toisistaan erillään ja keskenään taisteluasemissa.

Länsimainen yhteiskunnallinen elämänmeno on ahdistavaa, hengen elämältään pirstoutunutta. Yhteiskunnan maallistuminen merkitsee vaaraa ortodoksisen kirkon elämälle. Maallistuminen vääristää kirkon uskon ja elämän. Maallistunut uskonnollisuus kuvastuu ennen muuta synkretistisinä uskomuksina.

Teknologia ja tiedotusvälineet eivät ole yhdistäneet maailmaa. Ihmisen elämä on muuttunut teknisessä maailmassa entistäkin yksinäisemmäksi. Monet ihmiset elävät elämänsä löytämättä itseään ja lähimmäistään. Maailmassa, jossa tietokone korvaa ihmisen työn ja psykologia uskonnon, ei tarvitse ihmetellä, että ihmissuhteet muodostuvat pakkomielteeksi.

Moniarvoisen yhteiskunnan sisäisen arvottomuuden keskellä paikalliskirkon tulee hahmottaa jäsenissään ortodoksisen kirkon perinteen mukaisia kasvatustavoitteitaan. Kirkko ei ole paikalleen pysähtynyt kulttikerho, vaan yhteisessä eukaristiassa palveleva kirkollinen yhteisö.

Kirkko elää Jumalan Hyvyyden terapeuttisesta tuntemisesta ja kokemisesta. Kirkko tuntee ja paljastaa synnin hajottavuuden. Pyhien Isien eukaristinen tietoisuus yhdistyy elävästi heidän terapeuttisen teologiansa käsitykseen Jumalan ja ihmisen rakastavasta suhteesta.

Ortodoksinen kirkko on eukaristinen ateria. Bysanttilainen eukaristinen liturgia on parhaiten elettävissä askeettisena matkana Jumalan Valtakunnan todellisuuteen. Eukaristinen syöminen ja juominen ovat edellytyksiä ihmisen psykoterapeuttiselle elämälle, hänen kirkolliselle tavalleen jakaa elämä Jumalan ja lähimmäisen kanssa.

Ihminen vapautuu pahojen henkien harhaannuttavasta ja alistavasta vallasta jakamalla rukouksessa ja diakoniassa Jumalan Rakkauden, Elämän ja Totuuden. Joka rakastaa Jumalaa, rakastaa jokaista ihmistä niin kuin itseään, vaikka kärsiikin niiden himoista, jotka eivät ole puhdistuneet.

Sisällysluettelo

Lukijalle
I Ortodoksisen psykoterapian opetuksia sielun sairaudesta ja parantamisesta
- Kirkon palvelevaa terapeuttista teologiaa
  - Pyhä Gregorios Palamas puolusti Kirkon askeettista elämää ja teologiaa
  - Ortodoksinen kirkko näkee synnin sairautena
  - Ortodoksinen pappeus on terapeuttista tiedettä
  - Kirkon palvelevaa terapeuttista Teologiaa
  - Kokemuksen Teologiaa
- Sielun hiljaudesta ja terveydestä
  - Sielun sairaudesta
  - Kateudesta
  - Saatanan juonista, olemassaolosta ja hyökkäyksistä
  - Puhdas rukous on hyveiden lähde
  - Nautinnonhalusta, sen alkuperästä ja seurauksista
  - Nautinnonhalusta parantuminen
  - Sielun parantaminen himoista
  - Ihmisen pelastuminen on parantumista
II Ortodoksisen teologian läntinen vankeus Bysantin kukistumisen jälkeisinä vuosisatoina
- - Ortodoksinen teologia on hengellisen parantumisen tiedettä
  - Turkkilaisvallan aikana ortodoksista kirkkoa koskeva hallintomalli perustui islamilaiseen aluepolitiikkaan
  - Gennadios II oli turkkilaiskauden ensimmäinen ekumeeninen patriarkka
  - Bysantin kukistumisen jälkeisen kreikkalaisen teologian piirteitä ja bysanttilaisen koulukunnan edustajia
  - Venäjä hylkäsi Bysantin kulttuuriperinnön
  - Likhoudeksen veljekset Venäjällä
  - Moskovan vierasmaalaiset
  - Veljekset avasivat Moskovaan vaatimattoman akatemian
  - Joannikios ja Sofroni Likhoudes toivat venäläiseen teologiaan Bysantin teologian vivahteita
III Eustratios Argenti — 1700-luvun kreikkalaisen teologian suuri yksinäinen
- - Argenti opiskeli lännessä teologiaa ja lääketiedettä
  - Eustratios Argentista kehittyi roomalaiskatolisen teologian kriitikko
  - Argenti Egyptissä
  - Argentin vaikutuksesta bysanttilainen hengellisyys alkoi elpyä 1700-luvun lopulla
IV Läntisen teologian vaikutteiden alaisia kreikkalaisia ja venäläisiä teologeja
- - Leo(n) Allatios — unioniteologian puolustaja
  - Englannissa opiskellut kreikkalaisteologi
  - Kiovan metropoliitta Pietari Mogila oli monien maailmojen mies
  - Taistelu Kiovan metropoliitan istuimesta
  - Kiovan hengellinen kollegio aloitti toimintansa luolaluostarissa
  - Feofan Prokopovits oli palkkalainen ja seikkailija
  - Kiovan kollegiossa opetettiin filosofiaa, teologiaa, retoriikkaa ja teatterinäyttelemistä
  - Kiovan kollegion ortodoksisen teologian pseudomorfoosia
  - Confessio Orthodoxa
  - Metropoliitat Gerasimos Vlahos ja Paisios Ligaridis
  - Patriarkka Dositeos Jerusalemilainen — itseoppinut teologi
  - Ortodoksisen teologian nykytilaa voidaan luonnehtia sanoilla: sekaannus ja palaaminen
- Kuoleman varjosta elämän kirkkauteen: kirjoituksia ortodoksisesta etiikasta
  - Ortodoksisella kirkolla on eettinen opetus ja luonne
  - Kirkko on Pyhän Kolminaisuuden ikoni
  - Ortodoksisen tiedon merkitys
  - Kirkon liturginen kasvatus ja myönteinen asennoituminen lähimmäiseen
  - Moderni pienperhe yhteiskunnallisen muutoksen ristivedossa
  - Teknologian kasvu on pimentänyt ihmisen sisäisen kasvun
  - Askeesi, himo, synti, katumus ja hyve
  - Ortodoksinen etiikka ja teologia
  - Ortodoksisen sosiaalietiikan teologinen tausta
  - Diakonia on ortodoksisen kirkon elämän keskeinen edellytys
  - Lähimmäisten orjuuttaminen kyseenalaistaa Jumalan tahdon
  - Kirkon sosiaalinen vastuuntunto ilmaisee Jumalan ja ihmisen välisen rakkauden
  - Ortodoksikristityn kutsumukseen kuuluu aineellisen hyvän jakaminen köyhille
- Avioliitto ja perhe
  - Ortodoksinen avioliitto kuvastaa Jumalan valtakunnan elämää
  - Avioliitto jatkaa Luojan luomistyötä
  - Ortodoksinen avioliitto nähdään miehen ja naisen sakramentaalisena suhteena
- Ortodoksinen luostarielämä merkitsee luopumista maailmallisesta järjestyksestä
  - Luostarielämä on profeetallista ja apostolista
  - Askeesin merkitys on ihmisen tahdon uudistumisessa Jumalan kuvan ja kaltaisuuden mukaan
- Eukaristia merkitsee uskollisuutta kirkon uskon käytännön julistamiselle
  - Ihmisen on koottava aarteita taivaaseen
  - Ortodoksikristityn velvollisuus on osoittaa lähimmäiselle armeliaisuutta
  - Eukaristia on Kirkon eettisen elämän realiteetti
  - Pyhän Basileios Suuren yhteiskunnallinen tietoisuus liittyy läheisesti Kirkon eukaristiseen elämään
- Ihmisen elinympäristön kirkastaminen
  - Luonnon ikoninen näky
  - Liturgian luonteesta ja ekologisesta kriisistä
  - Askeetin tie
- Aikamme elämäntyylien moniarvoisuus haastaa kirkon eettisen elämän
  - Ortodoksinen kirkko ei palvele mitään poliittista järjestelmää
  - Maallistuminen uhkaa monin tavoin ortodoksisen kirkon opetusta ja elämää
  - Abortti on murha
  - Mielenterveys
  - Kuolema, kuoleminen ja eutanasia
  - Ihmisen eettinen ja persoonallinen kehittyminen liittyvät Kirkossa yhteen
Isä Jarmo Hakkaraisen kirjallista tuotantoa 1983-2015