Taivaalliset voimat (kirja)

Kirjan kansilehti

Serafim Seppälä: Taivaalliset voimat - Enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa

ISBN 978-952-288-089-5

Julkaisija ja kustantaja: Kirjapaja Oy

Julkaisupäivämäärä: 3.4.2016

Sivumäärä: 272 sivua

Koko: 215 x 200 mm

Sidos: Sidottu / kovakantinen, suojapaperit

Kirjan takakannen teksti:

"Enkelien hierarkia välittää jumalallista elämää ja jumalallista kauneutta."

Enkelit ovat universaali ilmiö, joka on kuulunut niin muinaiseen Lähi-itään kuin eurooppalaiseenkin kulttuuriin. Mikä enkeleissä vetää puoleensa? Mitä enkelien oleminen perimmiltään on? Miten tämä liittyy mystiikkaan ja rukouselämään? Mitä on enkelien toiminta maailmassa? Entä taivaallisessa ja maallisessa jumalanpalveluksessa? Serafim Seppälä paneutuu ilmiön ikivanhoihin juuriin juutalaisuuden ja varhaisen kristillisyyden dokumenttien valossa. Teos vie kiehtovalle matkalle kristinuskon varhaisiin lähteisiin ja avaa kiinnostavia yhteyksiä nykykulttuurin ja uskon ymmärtämiseen.

Serafim Seppälä (FT, s. I970) toimii systemaattisen teologian professorina Itä-Suomen yliopistossa. Hänen aiempia teoksiaan ovat muun muassa Tie ylösnousemukseen, Vapaus, Araratista itään, Kultainen Jerusalem, Kauneus, Valo jää, Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin, Naiseus, Ikonin filosofia ja Vaienneita ääniä.

Teoksen kirjoittajan saatesanat:

Miksi kirja enkeleistä? Aiheella spekuloiminen on usein esitetty paraatiesimerkkinä teennäisimmästä ja turhimmasta kysymyksestä, johon teologit voivat aikaansa tuhlata. Aiheeseen voi itse asiassa tarttua myös tismalleen päinvastaisesta syystä – vallitsevan käytännön kiinnostuksen takia. Enkelit ovat tätä nykyä äärimmäisen populaari ilmiö länsimailla, erityisesti Yhdysvalloissa, jossa enkelimystiikka on noussut ennenäkemättömään kukoistukseen. On enkelikirjoja, enkeliterapiaa, enkeliparantamista, enkelikouluja. Suomessakin enkeliaiheinen luento näyttää olevan varmin tapa saada sali täyteen.

Enkelitematiikka on myös aatehistoriallisesti herkullista. Kyseessä on aihepiiri, jossa juutalaisuus ja kristinusko eivät ainoastaan varioi ja kehitä traditiotaan yhteiseltä pohjalta, vaan ovat myös kietoutuneet toisiinsa erikoisin ristiinkytkennöin. Mielenkiintoisin vanha enkeliajattelu on näet dokumentoitu teksteissä, jotka ovat syntyjään juutalaisia mutta säilyneet ainoastaan kristikunnan sisällä. Toisin sanoen paljon varhaista juutalaista ajattelua jäi elämään ainoastaan varhaiskirkossa. Tästä syystä tässä kirjassa on vahva juutalainen lataus, mutta samalla juutalaisuuden ja kristinuskon rajalinja asettuu tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

Enkeleitä on esiintynyt kristillisessä kirjallisuudessa sen varhaisimmista vaiheistaan alkaen varsin tiuhaan. Useimmiten kyseessä on kuitenkin joko raamatullinen viittaus, jossa enkelit mainitaan ohimennen, tai tietynlainen retorinen koristelu, jossa enkeleitä käytetään taivaallisen sävyn ja dramatiikan lisäämiseksi. Jos esimerkiksi todetaan, että ”pieni sydän saa nähdä hänet, jota kohti enkelit eivät uskalla katsettaan nostaa”, tarkoituksena ei ole esittää arvioita enkelien uskalluksesta tai sen puutteesta vaan alleviivata ihmissisimmän hengellistä potentiaalia.

***

Miten aloittaa kertomus enkeleistä? Miten enkelien tarina pitäisi kirjoittaa? Lähteäkö liikkeelle maan päältä vai taivaasta? Muinaisista patsaista vai pyhistä teksteistä? Pitäisikö vain kartoittaa se, mitä asiasta tiedetään ajatellun – vai julistaa, miten asiat ovat?

Enkelit on aihe, josta periaatteessa kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa. Maailmalla viime vuosina ilmestyneestä enkelikirjallisuudesta päätellen näin on myös tapahtunut. Tässä teoksessa on valittu aatehistoriallinen näkökulma ja pitäytyminen historiallisissa lähteissä ja niiden teemoissa. Tarkasteluun otetaan ensin se tapa, jolla enkeliolennot esiintyvät heprealaisessa Raamatussa ja samaan kirjallisuudenlajiin kuuluvissa ”puoliraamatullisissa” kirjoissa. Tätä peilataan Lähi-idän arkeologisiin löytöihin, minkä jälkeen luodaan katsaus siihen, miten enkelit jatkoivat elämäänsä juutalaisessa ajattelussa varhaiskeskiajalla. Sitten siirrytään varhaiskristilliseen kirjallisuuteen ja sen kautta lopulta taivaaseen, enkeliluokkien hierarkioihin ja sieltä alas maan päälle, erämaahan – ja vielä kerran takaisin taivaaseen, jumalallisen liturgian kohottamana. Näin avautuu sellainen perspektiivien kirjo, jonka valossa ruumiittomat aineettomat olennot alkavat saada mielessämme jonkinlaista hahmoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tuo hahmo on parhaimmillaankin vain himmeä kajastus siitä, millaisia taivaalliset voimat oikeasti ovat.

alati liikkuvan kirjoituspöydän ääressä
ruumiittomien voimien päivänä 8.11.2015
serafim