Kristus taivahasta, vastaan ottakaa (opetuspuhe)

Kirkkovuodessa elämme joulua, Kristuksen syntymän juhlaa, edeltävää paastokautta. Ortodoksisen Kirkon kirkkovuoteen sisältyy useita paastokausia, nyt aloittamamme on toiseksi pisin suuren paaston jälkeen. Syy paastoamiseen on joulun odotus.

Kristuksen syntymä
Joensuun ortodoksisen seminaarin kirkko, kattomaalaus
(kuva © Pyykkönen)

Paastokysymystä me saatamme lähestyä monelta eri suunnalta. Olipa lähtökohta mikä tahansa, aina lopulta päädymme siihen, että se palvelee ihmistä. Se vahvistaa sielullis-ruumillista hyvinvointiamme ja kutsuu lähimmäistämme rakkaudella palvelemaan (Mt 17:21; 1 Kr 16:1-3).

Tärkein kuitenkin paastossa on Jumalan ja ihmisen yhteyden syventäminen, jolloin paaston matkakumppaneiksi tulevat rukous, mietiskely ja itsensä valvominen Oikea paastokilvoitus tempaa mukaansa koko ihmisen, mutta ei itsekkäästi yksinomaan itseänsä ajatellen, vaan myös lähimmäisen tarpeista huolta kantaen (Gl 6:2).

Paastokausi jos mikä, on Kirkon diakonian aikaa! Jeesuksen opetus (Lk 10:25-37) osoittaa jokaisen ihmisen lähimmäiseksemme. Kirkon tehtävä on palvella ihmistä, sitoa haavoja ja hoitaa häntä. Herra sanoo: "Mene ja tee sinä samoin", toisin sanoen palve samarialaisen tapaan lähimmäisiasi. Elämän monien valintamahdollisuuksien joukosta paasto yhdessä rukouksen ja mietiskelyn kanssa auttaa meitä kasvamaan Raamatun sanaan ja omistamaan sen opetuksen "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi ,niin kuin itseäsi." (Lk 10:27)

Paasto ei ole itsetarkoitus. Se on apukeino sillä tiellä, mikä johtaa ihmisen Jumalan yhteyteen. Siksi se on säilynyt läpi koko Raamatun, niin Vanhan Testamentin kuin Uudenkin Liiton kirkossa. Suurten kirkkopyhien edellä, jolloin valmistaudutaan viettämään pelastushistoriallisten tapahtumien muistoa, kuten nyt Kristuksen syntymän juhlaa, paasto muistuttaa sekä valmistautumisesta Kristuksen tulemisen hetkeen, että myös siitä, miten olemme rakkauden käskyä, käskyistä suurinta, elämässämme toteuttaneet. Evankeliumin opetuksen mukaan Jumalan valtakunta on "sisäisesti meissä” ja Jumalan valtakunta on tuleva. Ellemme sitä löydä sisällisesti itsestämme, emme voi nähdä siinä sen rakkauden, toivon ja ikävöimisen kohdetta, johon Kirkon Herra meitä opetuksensa kautta kutsuu.

Paasto muistuttaa meitä vielä Jumalan sanan nälän tarpeesta. Se vakuuttaa: "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta." (Lk 4:4).

"Kristus taivahasta, vastaan ottakaa!" Paaston valo sydämissämme vaimistautukaa Pyhän sanan opastamina kohtaamaan Kirkon Herra syntymäjuhlassansa.

Niilo Karjomaa

(Opetuspuhe on julkaistu 29.11.1984 ilmestyneessä Aamun Koitossa nr 24/1984)