Valmistautukaamme (opetuspuhe)

Ortodoksisen kirkon elämälle on tunnusomaista, että mikään ei tapahdu yllättäen. Kaikki merkittävät tapahtumat julistetaan jo ennakolta. Kirkko kutsuu meitä valmistautumaan tietäen, että täyden hengellisen hyödyn saaminen edellyttää pitkän tien kulkemista.

Edessämme kirkkovuodessa ovat suuren paaston valmistussunnuntait. Kolme sunnuntaita, kukin omine teemoineen, ovat johtamassa meitä suureen paastoon. Näihin sunnuntaihin on hyvä soveltaa opetusta, jonka mukaan ennalta, jo viikon puolivälistä alkaen pidämme mielessämme edessä olevan sunnuntain teeman. Vastaavasti mietiskelemme tuota teemaa seuraavan viikon puoliväliin saakka, jolloin siirrymme taas uuteen teemaan. Näin toimien valmistaudumme valmistautumiseen!

On niin kovin muodikasta syyttää omaa aikaamme tuosta tahi tästä. Muistakamme, ettei aika tee hyvää eikä pahaa. Katsokaamme siis itseemme tässäkin: olisi niin helppoa ottaa kirkkovuodesta ainoastaan kohokohdat ja juhlat; valmistautuminen on kovaa työtä, jonka kernaasti jättäisimme muille. Juhlien, näiden taivaan ja maan kohtaamisten sisältö jää auttamatta näkemättä niiltä, jotka oikotietä käyttävät: ei ole ylösnousemusta ilman ristiä, ei voittoa ilman taistelua.

Kirkon meille tarjoama valmistautuminen perustuu siihen, että valmistautumisaikana itse juhla maalataan sieluihimme. Kun juhlaan sitten pääsemme, eivät jumalanpalvelustekstit enää itse juhlasta juuri kerrokaan, vaan nyt on aika kerätä hengelliset hedelmät. Tässä vaiheessa oikotien käyttäjä saa aavistuksen ilosta ja riemusta, mutta jää paitsi itse suuresta lahjasta.

Synninkatumuksen ovia ollaan pian avaamassa: katsokaamme, että ehdimme sisään emmekä jää vain ulkopuolelta ihailemaan suurta kirkkautta!

Isä Rauno Pietarinen

(Opetuspuhe on julkaistu 14.1.1991 ilmestyneessä Aamun Koitossa nr. 1/1991)