Aleksei I (patriarkka)
Ortodoksi.netista
Patriarkka Aleksei I (venäjäksi: Алексий I, maalliselta nimeltään: Sergej Vladimirovitš Simanskij [venäjäksi: Сергей Владимирович Симанский]) syntyi 27. lokakuuta 1877 ja kuoli 17. huhtikuuta 1970. Hän oli Moskovan ja koko Venäjän patriarkka, joka johti laajaa Venäjän ortodoksista kirkkoa vuosina 1945 - 1970.
Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi hänet valittiin sotien jälkeen vuonna 1945 edellisen patriarkan, Suomessa arkkipiispanakin toimineen, Sergij I:n kuoltua vuoden 1944 toukokuussa.
Aatelisperheen pojasta arkkimandriitaksi
Sergej Simanskij syntyi Moskovassa aatelisperheeseen. Hänen isänsä oli Venäjän keisarillisen hallitsijahuoneen kamariherra. Sergej opiskeli Moskovan keisarillisessa yliopistossa lakia ja suoritti siitä tutkinnon vuonna 1899, meni armeijaan ja palveli jääkärirykmentissä (grenadööri). Vuonna 1902 hän kirjoittautui sisään Moskovan teologiseen akatemiaan ja vuonna 1906 hän saavutti jo arkkimandriitan arvon ja nimitettiin rehtoriksi Tulan seminaariin.
Karkotus ja uudet tehtävät
Lokakuun vallankumouksen tiimellyksessä vuonna 1922 hän joutui ongelmiin Venäjän (Neuvostoliiton) viranomaisten kanssa ja joutui karkotetuksi Kazakstaniin, josta hän saattoi kuitenkin palata jo 1926 takaisin Venäjälle Pietariin, silloiseen Leningradiin, ja hänet nimitettiin Novgorodin hiippakuntaan piispaksi nimellä Khutinin arkkipiispa. Hiippakunnan päämiehen, metropoliitta Arsenijn ollessa pidätettynä tai karkotettuna Aleksei hoiti hiippakunnan asioita. Tästä tehtävästä hän siirtyi lyhyeksi aikaa Novgorodin arkkipiispaksi ja sitten sitten kohta jo Leningradin metropoliitaksi.
Moskovan ja koko Venäjän patriarkka
Vuonna 1943 metropoliitat Sergij ja Nikolai tapasivat niin sanotun suuren isänmaallisen sodan aikana Neuvostoliiton johtajan, Josef Stalinin, joka päätti sallia Venäjän ortodoksisen kirkon toiminnan jälleen laillisena instituutiona ankarien vainojen jälkeen. Stalinin osalta päätös oli pelkästään poliittinen ja hän näin yritti vedota kansan ja etenkin talonpoikien isänmaallisiin tunteisiin, sillä useat heistä olivat viettäneet lapsuutensa ja nuoruutensa uskonnollisissa kodeissa.
Näihin toimiin liittyen Aleksei valittiin Venäjän kirkon johtajaksi, Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi helmikuussa vuonna 1945. Seuraavana vuonna 1946 Aleksei toteutti Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon eli ns. uniaattien pakkoliittämisen Venäjän ortodoksiseen kirkkoon stalinistisen hallitusvallan alaisena.
Aleksei sai kokea myös kirkkonsa seuraavat vainot, jotka kohtasivat uskovaisia vuoden 1958 jälkeen Nikita Hruštšovin aikana. Aleksein hyväksi voidaan katsoa se, että hän pyrki kuitenkin vaikeissa olosuhteissa säilyttämään ortodoksisen uskon Venäjällä ja varmistamaan sen selviytymisen vainoista ja vaikeuksista. Vaikka hän joutui samalla toimimaan yhteistyössä kommunistisen hallinnon kanssa, hän kuitenkin loi samalla rauhaa ja yhtenäisyyttä kirkon piirissä.
Patriarkka Aleksei I kuoli sydäninfarktiin 92 vuoden iässä vuonna 1970 ja hänet on haudattu Troitse-Sergijevan lavraan Sergijev Posadiin Moskovan ulkopuolelle.