Igumenin tehtävään asettaminen 1933
Ortodoksi.netista
Aamun Koitto 1933 nr. 22 / 2.6.1033
Valamon luostarin johtajan virkaanasettajaiset
Helatorstaina vihittiin Valamon luostarin äskenvalittu johtaja, pappismunkki Hariton, igumeniksi ja samalla asetettiin virkaansa vaikuttavin juhlamenoin. Kello 8 alkaneen myöhäisliturgian toimitti arkkipiispa Herman Sortavalan pappisseminaarin rehtorin, rovasti N. Varfolomejevin, Konevitsan luostarin johtajan, igumeni Mavrikijn, kaikkien Valamon luostarin johtokunnan jäsenten ja eräiden muiden pappismunkkien, 2 ylidiakonin ja 2 diakonin avustamana. Nk. pienen saaton aikana tapahtui varsinainen vihkiminen, jonka toimitti arkkipiispa Herman lukemalla asiaankuuluvan rukouksen. Tämän jälkeen arkkipiispa kysyi kirkonsääntöjen mukaisesti, onko vihittävä ansiokas vastaanottamaan vitkansa, johon ensin papisto ja sen jälkeen kuoro vastasivat laulamalla kolmasti »aksios» (ansiokas). Tämän vastauksen saatuaan antoi arkkipiispa erikoisesti Valamon luostarin johtajalle kuuluvat ulkonaiset arvonmerkit, hiipan eli mitran ja jalokivillä koristetun rintaristin, jonka muuten luostarille on lahjoittanut keisari Aleksanteri I.
Virkaanasettaminen toimitettiin kirkossa heti jumalanpalveluksen päätyttyä. Luettuaan kirkon luostarien johtajille asettamat säännöt ja ohjeet ojensi arkkipiispa igumeni Haritonille johtajan sauvan ja piti samalla uudelle johtajalle puheen. Puheessaan arkkipiispa lausui toivomuksen, että hänen antamansa sauva olisi johtajalla tukena vaikeassa tehtävässään, sillä luostarin sisäinen elämä ja sen tulevaisuus odottaa paljon uudelta johtajalta. Veljestön lukumäärä osoittaa peloittavia vähenemisen merkkejä, onhan veljestön 234 jäsenestä vain 29 alle 50 vuoden vanhoja. Luostarin tulevaisuus vaatii ensi kädessä juuri luostarin johtajalta paljon työtä ja suunnitelmia. Apua on etupäässä pyydettävä Jumalalta ja anottava häneltä hyviä ajatuksia. Igumeni Hariton ei hakenut nykyistä virkaansa, vaan vastusti sen vastaanottamista sanoen olevansa siihen sopimaton ja selittäen, että hänen täytyy poistaa ensin omat virheensä ennenkuin voi johtaa toisia. Kun kuitenkin tapahtuneessa vaalissa Jumala osoitti oman tahtonsa, on luostarin veljestön koetettava kaikin tavoin keventää johtajan taakkaa.
Igumeni Hariton sanoi ottavansa johtajan sauvan vastaan hengellisenä sauvana. Hän lausui käsittävänsä luostarin nykyisen elämän myrskyisellä merellä purjehtivana laivana, jota toiset pyrkivät ohjaamaan auringon, toiset kuun, kolmannet taas tähtien mukaan. Tässä tilanteessa ollen ei auta muu kuin kääntyminen Jumalan puoleen avunhuudolla: Auta meitä, Jumala, me hukumme
Kirkosta siirtyi luostarin veljestö vieraineen luostarin ruokahuoneeseen yhteiselle aterialle, minkä aikana luettiin kirkko-isien opetuspuheita. Päivällisen jälkeen tarjosi vastavihitty igumeni huoneistossaan teetä kutsuvieraille, johtokunnan jäsenille sekä jumalanpalvelukseen osallistuneelle papistolle. Teen aikana aloitti onnittelujen sarjan arkkipiispa Herman onnitellen kirkollishallituksen puolesta ja kosketellen puheessaan kirkkokunnan ja sen kirkollishallituksen ja Valamon luostarin ja sen johdon keskinäisiä suhteita ja lausuen erinäisiä toivomuksia tähän nähden.
Pappisseminaarin rehtori, rovasti N. Varfolomejeff, onnitteli tämän jälkeen edustamansa oppilaitoksen puolesta.
Sihteeri Y. Somer puhui Sergein ja Hermanin-Veljeskunnan puolesta. Se yllättävän suuri mielenkiinto, lausui hän, jota kautta Karjalan tunnettiin Valamon luostarin johtajan vaalia kohtaan, osoitti toiselta puolen, kuinka tärkeänä pidettiin sitä seikkaa, kuka suuntaa-antavana johtaa Valamon kaltaisen jäsenyhteisön elämää, ja kuka lähinnä vastaa sen tulevaisuudesta, toiselta puolen taas se osoitti, ettei kreikkalaiskatoliselle kirkkokunnalle ja sen jäsenille ole lainkaan yhdentekevä Valamo ja siinä vallitsevat olosuhteet. Valamon saarta kutsutaan Laatokan helmeksi, ja Valamon luostaria voidaan kutsua kirkkokunnan helmeksi, jollaiseksi se usealla taholla ymmärretäänkin. Vaalin tuloksen tultua tunnetuksi oltiin siihen sangen tyytyväisiä, sillä olihan igumeni Hariton tunnettu varsin laajalti viisaana, harkitsevana, olevia oloja ymmärtävänä, kaukonäköisenä henkilönä, joka puoleensavetävällä persoonallisuudellaan on saavuttanut kaikkien niiden arvonannon ja kunnioituksen, jotka tavalla tai toisella ovat joutuneet hänen kanssaan kosketuksiin, ja joihin kuuluvat myös sisälähetystyön alalla toimivat Sergein ja Hermanin Veljeskunnan jäsenet. Tyytyväisyyden ohella alkoi syöpyä mieliin myös luottamus Valamon tulevaisuuteen, kun luostarin peräsintä hoitamaan tuli vanha monet myrskyt kokenut perämies, igumeni Hariton. Johtajan työtaakan vähentämiseksi ja parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että johtokunnan muut jäsenet asettavat kykynsä, taitonsa ja kokemuksensa palvelemaan luostarin parasta. Lopuksi puhuja sanoi olevansa vakuutettu siitä, että hänen edustamansa järjestö koettaa parhaansa mukaan avustaa uutta johtajaa hänen hyvissä ja jaloissa pyrkimyksissään luostarielämän kohottamiseen, uuden veljestöpolven kasvattamiseen, luostarissa vallitsevien erimielisyyksien poistamiseen ja luostarin taloudellisen aseman vakaannuttamiseen nähden, sekä toivoi, että Kaikkeinkorkein näkisi hyväksi suoda igumeni Haritonille voimaa, terveyttä ja pitkää ikää.
Kirkollishallituksen maallikkojäsen, herra P. Tulehmo esitti valitsijainsa onnittelut, puhuen seuraavasti:
Valamon luostari on varsinkin raja-karjalaiselle kansanainekselle ollut uskonnollisen elämän kohteena ikimuistoisista ajoista saakka, ja on siis luonnollista, että johtajan vaihdos, varsinkin nykyisenä ajankohtana, on sitä kiinnostanut. Tämä kiinnostus on ollut sitäkin ja huomattavasti suurempi, kun kyseessä on ollut isä Hariton, jonka persoonallisuus Karjalassamme on, osittain henkilökohtaisten ja osittain välillisten tuttavuuksien kautta, tunnettua laajemmalti kuin mitä osataan olettaakaan. Ei siis ole ihme, että kuluvan toukokuun 15. päivänä kautta Karjalamme kohdistuivat ajatukset siihen, kenen käsiin luostarin johto ohjautuisi. Ja kun vaalin tulos radion, puhelimen ja sanomalehdistön kautta levisi, on tyytyväisyys luostarin ystävissä ollut yhtenäisempi, kuin mitä tällaisessa tapauksessa on tavallista. Eikä tämä mielenkiinto ja tyytyväisyys ole rajoittunut vain ortodoksiseen väestöön, vaan on se havaittavissa myös sellaisten toisuskoisten keskuudessa, jotka ovat tavalla tai toisella joutuneet kosketuksiin luostarin kanssa.
On luonnollista, että tämä kaikki asettaa Teille, Isä Igumeni moraalista velvollisuudentunnetta niiden monien ja raskaiden velvollisuuksien lisäksi, jotka juuri tällaisena murrosaikana tulevat Teitä rasittamaan, mutta minä uskallan luottaa, että se samalla antaa Teille lisävoimia vaikeassa taistelussanne luostarin ja koko kirkkokuntamme hyväksi.
Taivainen Taattomme auttakoon Teitä!
Lopuksi puhuja lausui muutamia sanoja johtokunnan jäsenille.
Kirkkokunnan luostarien valvoja, Konevitsan luostarin johtaja, igumeni Mavrikij onnitteli kirkkokunnan muiden luostarien puolesta toivoen, että Jumala soisi vastavihitylle igumenille Salomonin viisauden ja Daavidin nöyryyden.
Igumeni Hariton vastasi onnitteluihin sanoen niiden syvästi liikuttaneen häntä ja hänen olevan vakuutetun siitä, että ne ovat vilpittömästä sydämestä lähteneitä. Nämä onnittelut tulevat myöskin tukemaan hänen ponnistelujaan ja toimintaansa uudessa tehtävässään.
Kello 15 höyrysi satamasta liputettu »Valamon luostari» vieden mukanaan arkkipiispa Hermanin ja muut vihkimisjuhlaan saapuneet vieraat, joita saattamaan oli saapunut luostarin johtokunta in corpore sekä suuri joukko luostariveijiä. Laivan irtaantuessa laiturista esitti kirkkokuoro muutamia kirkkolauluja. Vieraat veivät mennessään sen käsityksen, että uudet virkeät tuulet alkavat puhaltaa vanhassa Valamon luostarissa.