Alexander Schmemann
Ortodoksi.netista
Isä Alexander Schmemann (Алекса́ндр Дми́триевич Шме́ман, Aleksandr Dmitrievich Šmeman) oli Pyhän Vladimirin ortodoksisen teologisen seminaarin dekaani Crestwoodissa, New Yorkin osavaliossa Yhdyvalloissa. Hän on yksi 1900-luvun tärkeimmistä Amerikassa vaikkutaneista ortodoksisista teologeista. Hän kuoli 13.12.1983 vain 62-vuotiaana.
Hän syntyi 13.9.1921 Virossa venäläisten vallankumousta paenneiden siirtolaisten perheeseen. Hän vietti nuoruutensa Ranskassa, jossa hän opiskeli ja suoritti tutkinnot sekä venäläisissä että ranskalaisissa kouluissa ja yliopistoissa. Vuosina 1946–1951 hän opetti Pariisissa. Hän suoritti teologiset opinnot Pyhän Sergein ortodoksisessa teologisessa instituutissa Pariisissa, joka oli tuohon aikaan venäläisten ortodoksisten stipendin saajien keskus Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen myllerryksen jälkeen.
Hänet vihittiin ortodoksiseen pappeuteen vuonna 1946, jolloin hän opetti kirkkohistoriaa Pyhän Sergiuksen instituutissa vuoteen 1951 asti, jolloin hänet kutsuttiin Pyhän Vladimirin teologiseen tiedekuntaan New Yorkiin. Hänet tunnistettiin nopeasti ortodoksisen liturgisen teologian johtavaksi edustajaksi, joka on ollut meille kaikille ja kirkolle itselleenkin kirkon liturgisen perinteen ja kristillisen uskon tärkeä tutkija ja ilmaisija.
Pyhän Vladimirin seminaarissa opettamisen lisäksi isä Alexander toimi apulaisprofessorina Columbian yliopistossa, New Yorkin yliopistossa, ja kahdessa muussa seminaarissa New Yorkissa ja oli suosittu vieraileva luennoitsija monissa yliopistoissa ympäri maata. Hän oli myös aktiivinen ortodoksisen kirkon edustaja ekumeenisessa liikkeessä ja toimi tehtävissä Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) nuoriso-osastolla ja Faith and Order (usko ja järjestys) -toimikunnassa.
Pyhän Vladimirin seminaarin dekaani häestä tuli vuodesta 1962 alkaen ja hän oli avainasemassa oman aikansa ortodoksisten pappien sukupolven kouluttamisessa. Hänen toimikautensa aikana seminaari saavutti laajan tunnustuksen ortodoksisen teologisen tutkimuksen keskuksena.
Vuonna 1970 hän oli aktiivinen ortodoksisen kirkon perustamisessa Amerikassa autokefaaliksi kirkoksi, joka tuolloin itsenäistyi virallisesti Venäjän ortodoksisesta kirkosta ja omistautui ortodoksisten etnisten lainkäyttöalueiden ([jurisditio]]iden) yhtenäisyydelle tässä maassa.
Samalla isä Alexander oli sitoutunut ortodoksisen kirkon asialle, joka olisi yhtenäinen ja amerikkalainen ja hän oli aina huolissaan uskovien kohtalosta Neuvostoliitossa. 30 vuoden ajan hänen saarnojaan lähetettiin venäjäksi "Radio Libertyssä" ja niillä oli laaja seuraajakunta kaikkialla Neuvostoliitossa. Alexandr Solženitsyn, joka oli vielä Neuvostoliitossa yksi hänen tarkastajistaan, pysyi hänen ystävänsä muutettuaan länteen.
Isä Alexander julkaisi runsaasti kirjoja, jotka saivat laajan levityksen, myös Suomessa, jossa on julkaistu tähän (2022) mennessä: ”Maailman elämän edestä” (For the Life of the World), ”Suuri paasto” (Great Lent: Journey to Pascha), ”Vedestä ja hengestä” (Of Water and the Spirit) sekä ”Päiväkirjat 1973-1983”. Isä Alexsanderin teokset ovat suosittuja teoksi ortodoksisesta kristinuskosta, joka näkyy liturgiassa ja niitä on käännetty useille kielille ja ne ovat yhä edelleen suosittuja kristinuskoa käsittelevistä teoksista suurelle yleisölle. Hän sai päätökseen suuren tutkimuksen eukaristiasta vain viikkoja ennen kuolemaansa.
Hän väitteli tohtoriksi 5. heinäkuuta 1959 Pyhän Sergiuksen ortodoksisesta teologisessa instituutissa Pariisissa väitöskirjasta "Церковный Устав: Опыт Введения в Литургическое Богословие" ("Tserkovni Ustav: Opit Vvedenija v Liturgitseskoe Bogoslovie" / Kirkon typikon (säännöt): Johdatus liturgiseen teologiaan]. Hänellä oli useita kunniatutkinnot eri oppilaitoksista.
Ortodoksi.net
6.8.2022
Katso myös
- Aleksander Schmemann
- Isä Jarmo Hakkarainen: Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta