Socolan Jumalanäiti
Ortodoksi.netista
Jumalanäidin Socola-ikoni oli Kristuksen kirkastumisen (Schimbarea la Față) kirkossa silloisessa ortodoksisessa teologisessa seminaarissa Socolan luostarissa Romaniassa. Helmikuussa 1854 se tuli tunnetuksi kyynelten vuodattamisesta.
Liturgian jälkeen 1. helmikuuta 1854 papiston jäsen meni peloissaan pappismunkki Jesajan luo ja sanoi nähneensä kyyneleitä Kaikkein pyhimmän Jumalanäidin ikonissa. Useat palvelusta toimittaneista juoksivat kirkkoon ja siellä he kaikki näkivät kyyneleiden valuvan alas Jumalanäidin silmistä. Seminaarin rehtori piispa Filaret Skriban otti Jumalanäidin ikonin kehyksestä ja tutki sitä huolellisesti. Hän ajatteli, että se on saatettu pirskotettua pyhällä vedellä pyhän Trifonin juhlaa varten, piispa pyyhki kyyneleet pois pyyhkeellä ja asetti ikonin takaisin paikoilleen. Sitten, käskettyään kaikkia poistumaan kirkosta, hän tarkasti kirkon, että se oli tyhjä ja lukitsi sen.
Useita tunteja myöhemmin seminaarin professorit ja opiskelijat menivät kirkkoon rehtorin kanssa ehtoopalvelukseen, ja kaikki hämmästyivät nähdessään saman ihmeellisen kyyneleen virtauksen ikonissa. Välittömästi piispa Filaret palveli molebenin ja akatistoksen Jumalanäidille. Pian koko Romania sai tietää tästä ihmeellisestä tapahtumasta, ja ihmisiä eri puolilta maata alkoi saapua Socolan luostariin kunnioittamaan Jumalanäidin itkevää ikonia. Kyyneleet valuivat toisinaan joka päivä; ja joskus he ilmestyivät kahden, kolmen tai neljän päivän välein. Tämän seurauksena monet ihmiset pystyivät näkemään todellisen itkemisen ihmeen omakohtaisesti ja todistamaan siitä.
Krimin sodan aikana (1854-1856) Itävallan joukot miehittivät Moldavian ruhtinaskunnan. Kenraali Paar, Itävallan armeijan komentaja, kuuli Socolan ikonista ja käski esikuntaupseerin tutkimaan raportoitua ihmettä ja raportoimaan tuloksistaan. Eversti meni luostariin ja tutki ikonia, joka ei tuolloin itkenyt. Koska hän ei löytänyt mitään epätavallista, hän palautti kuvakkeen kehykseen. Hän otti sytytetyn kynttilän ja katsoi huolellisesti Neitsyt Marian kasvoja. Yhtäkkiä Jumalanäidin silmiin muodostui kaksi pientä kiiltävää kyynelettä ja kyyneleet alkoivat virrata. Upseeri perääntyi kauhuissaan ja huudahti: "Se itkee! Tämä on suuri ihme! Isät, rukoilkaa Jumalaa!"
Eversti kertoi tapahtuneesta komentajalle. Hänen kuvauksensa ikonin kyynelten ihmeellisestä virtauksesta on kiistattoman tärkeä, sillä hän oli tullut Socolan luostariin ilman uskoa siitä, että tällainen ihme oli mahdollista. Lähtiessään hän kuitenkin oli vakuuttunut, että se oli kiistaton tosiasia. Hänen ei ollut ainoa todiste siitä, että todellinen ihme oli tapahtunut. Oli monia muitakin silminnäkijöiden kertomuksia, mukaan lukien selonteot henkilöiltä, joiden vilpittömyyttä ei ole syytä kyseenalaistaa.
Raportit itkevästä Socola-ikonista levisivät myös Venäjälle, ja jotkut uskovat, että Tolstoin "Sota ja rauha" -kirjassa mainittu itkevä ikoni saattoi perustua tähän ikoniin.
Romanian piispan Melchizedek Ştefănescun kertomus ansaitsee erityistä huomiota. Hän oli yksi ensimmäisistä tämän ihmeen todistajista toimiessaan professorina Socolan luostarin seminaarissa. Muistellessaan 35 vuotta myöhemmin kyyneleiden vuotavan Jumalanäidin silmistä vanhin muisteli, kuinka hän oli pohtinut kyynelten syytä. Hän tiesi, että menneinä aikoina oli ollut myös sellaisia ikoneja, jotka itkivät silloin tällöin, ja että sellaiset tapahtumat ennustivat aina vaikeita koettelemuksia Kristuksen seurakunnalle ja isänmaalle.
Historia tuki piispan johtopäätöstä. Pian kyynelten ihmeellisen ilmestymisen jälkeen Moldovan ruhtinaskunnat joutuivat vakaviin koettelemuksiin. Socolan luostari kärsi myös suuria vaikeuksia. Se oli aikanaan yhtä tärkeä romanialaisille kuin Sergiuksen Lavra venäläisille.
Tämä Romanian suuri uskonnollinen ja koulutuskeskus tuhoutui. Seminaari siirrettiin Iașiin, ja paikalliset opettajat ja luostarit hajotettiin. Siten siellä, missä oli sijainnut upea historiallinen seminaari, joka toimi lähes vuosisadan uskonnollisen kasvatuksen keskuksena, oli jäljellä vain pieni alakoulu. Kun seminaari muutti Socolasta Iașiin vuonna 1886, ikoni siirrettiin Iașin uuteen Metropolitan-katedraaliin.
Nimi Socola tuli luultavasti slaavista, sanasta socola eli "haukka" (ehkä siksi, että luostarin lähellä oli paljon haukkoja).
(lähde: OCA)