Raamatun selitysoppi

Eksegetiikka (muinaiskreikaksi ἐξηγέομαι / eksēgeomai / "johdattaa", "selittää", "kuvata yksityiskohtaisesti") on kristillisen teologian osa-alue, joka tutkii ja tulkitsee kriittisesti uskonnollisia kirjoituksia, kuten esimerkiksi Raamattua. Sen suomenkielinen muoto on lähinnä Raamatun selitysoppi, joka siis tutkii Raamatun alkutekstejä ja muita varhaisia juutalais-kristillisiä kirjoituksia. Useimmiten nämä tutkittavat kirjoitukset ovat kirjoitetut joko heprean, aramean, kreikan, syyrian, koptin tai latinan kielillä.

Eksegetiikka on Raamatun historiallista selittämistä osana oman aikansa kulttuuriympäristöä. Sen sijaan usein synonyyminä käytettävällä termillä hermeneutiikka viitataan eksegetiikassa tämän historiallisen merkityksen pohdintaan nykypäivän kannalta. Asiaa voi valaista kahdella kysymyksellä:

1. (eksegetiikka): "Mitä jokin teksti tarkoitti sen omassa historiallisessa tilanteessa ja mitä kirjoittajat sillä alun perin tarkoittivat?"
2. (hermeneutiikka): "Mitä tämä sama teksti merkitsee nykypäivän ihmiselle?"

Raamatun eksegetiikka jakaantuu Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikkaan. Vanhan testamentin katsotaan selittävän Uutta testamenttia, ja Uuden testamentin toimivan Vanhan testamentin avaimena. Koska historiallis-kriittisessä tutkimuksessa kukin kirjoitus pyritään ymmärtämään sen omaa historiallista taustaa vasten, Vanhaa testamenttia ei tulkita Uuden testamentin valossa. Näin varsinkin Vanhan testamentin eksegetiikka on Uuden testamentin eksegetiikkaan nähden itsenäistä.

Lähde: suomalainen wikipedia