Skiitta

Skiitta (ven. skit, kreik. skiti, engl. skete) on tyypillisesti sen varhaisimmassa muodossaan pienen kirkon ympärille ryhmittyneiden keljoissa asuvien yleensä munkkien yhteisö, kilvoituspaikka, eräänlainen pienoisluostari, joka kuuluu jonkun suuremman luostarin alaisuuteen. Munkit elävät skiitoissa joko kinobioottisessa yhteisössä tai erakkoina, jolloin jokainen harrastaa omaa rukoussääntöään ja elää erillään muista.

Athoksen Prodromoun skiitta (kuva:HAP)

Usein skiitoista kasvaa aikaa myöten suuriakin luostariyhteisöjä, joilla olisi käytännössä mahdollisuus myös elää itsenäistä pääluostarista riippumatonta elämää, mutta esim. luostarien ohjesäännöt tai muut vastaavat säädökset estävät sen.

Hengellinen isä tai luostarin johtaja, igumeni, johtaa skiitan ja koko yhteisön hengellisiä ponnisteluja. Skiitoissa saatetaan tehdä myös erilaisia käsitöitä tai muita omalle skiitalle tai pääluostarille tärkeitä töitä ja usein skiitat ovat erikoistuneet näissä töissä tekemään erilaisia asioita pääluostarin tarpeitten mukaan, kuten esim. ikonimaalausta, viljelyä, korjaustöitä, tekstiilejä, kultauksia, jne.

Konevitsan luostarin Kazanin skiitta (kuva: HAP)

HAP