Ikonostaasi (AK 1954)
Ortodoksi.netista
Aamun Koitto 1954
Ikonostaasi
Kirkkomatka Jyväskylään 3.10.1954
Kun tulee vanhaan temppeliin, niin tuntuu siltä, kuin sen seinät itsestään puhuisivat, ajattelee: Voi, jos tämän vanhan temppelin seinät voisivat kertoa kaiken sen, mitä ne ovat pitkänä olemassaoloaikanaan nähneet ja kuulleet, hädässä olevien ihmisten suruja, kärsivien valituksia ja Jumalan apuun luottavien valoisia toiveita!
Noin kuukausi sitten Ukrainasta palannut eduskuntamme jäsen kertoi, että Kievin kaupungissa käydessään hän joutui vanhaan 13. vuosisadalla rakennettuun kirkkoon. Hän kertoi tällöin ajatelleensa itsekseen, mitä kaikkea tämä temppeli oli olemnassa oloaikanaan nähnyt, miten monien sotien ja verenvuodatusten todistajana se oli ollut, miten monia ilon ja surun kyyneleitä tuossa temppelissä oli vuodatettu! Toisuskoisenakin hän kunnioituksesta tuota ortodoksista temppelivanhusta kohtaan "mykistyi hartaudesta" – käyttääkseni hänen omaa sanontaansa – risti kätensä ja syventyi rukoukseen.
Jyväskylän uudesta temppelistä ei voi vielä sanoa samaa, mitä äsken puhuttiin vanhoista temppeleistä, mutta tässä uudessa temppelissä on vanhoja kirkkoesineitä, jotka omalla entisyydellään herättävät monissa läsnäolijoissa kalliita ja rakkaita muistoja.
Jos me Karjalan siirtolaiset pitkän erossaolon jälkeen tapaamme henkilön, joka ennen oli siellä Karjalassa ystävämme tai hyvä tuttavamme, niin iloitsemme jäleennäkemisestä ja karjalaiseen tapaan olemme valmiit syleilemään häntä, herkimmille meistä nousee kyynel silmään, ja olemme valmiit kyselemään ystävältämme, missä ja miten hän on elänyt viime tapaamisemme jälkeen, ja niin keskustelun aihetta riittää loppumattomiin. Samoin jokainen meistä entisistä Käkisalmen seurakuntalaisista, tultuaan Jyväskylän uuteen temppeliin, miellyttävästi ylläțtyy ja ilostuu nähdessään täällä jälleen arvokkaiden ja rakkaiden muistojen kautta hänelle kalliit esineet entisen Käkisalmen seurakunnan kirkosta. Entisenä Käkisalmen seurakuntalaisena minä tarkoitan
noilla esineillä tämän uuden kirkon kuvaseinää eli ikonostaasia tai oikeastaan vielä tarkemmin sanoen sen ikonien koristepäällysteitä, jotka jotka ovat tämän uuden kirkon arvokkaimpia ja kauneimpia nähtävyyksiä.
Nähdessään tämän ikonostaasin silmiensä edessä tulee ennen kaikkea mieleen se päivä Käkisalmessa v. 1939, sodan alkaessa, jolloin pieni ryhmä Käkisalmen seurakuntalaisia pyrki kaikessa kiireessä pelastamaan sodan jaloista seurakunnan pääkirkosta sen arvokkaimmat esineet, mm. nämä ikonostaasin osat. Tämän kiireellisen työn suorittajista tulee ennen kaikkea mieleeni kaksi henkilöä, jotka mielestäni nälkivät sillä hetkellä eniten vaivaa näitten ikonostaasin osien pelastamiseksi. Nämä henkilöt eivät sillä hetkellä voineet aavistaakaan, että he telkevät työtä omaa tulevaa seurakuntaansa varten ja että nämä esineet tulevat palvelemaan heidän omaa uutta temppeliään! Toinen heistä on kauppias Pekka Värtsi, joka oli haaveillut näkevänsä oman ortodoksisen kirkkonsa täällä Jyväskylässä, mutta joka nyt lepää täkäläisessä hautausmaassa. Toinen näistä henkilöistä oli piirtäjä Platon Sadokoff, joka kuuluu nykyisin Jyväskylän seurakuntaan ja perheineen ottaa osaa tämän seurakunnan elämään.
Niin kuin me yksityiset henkilöt siirtolaisina vaelsimme sodan aikana ja sen jälkeen paikasta toiseen, niin nämä ikonostaasin osat vaelsivat Käkisalmesta Ähtäriin, Ähtäristä Hämeenlinnaan, Hämeenlinnasta Oittiin, Oitista Hämeenlinnaan, Hämeenlinnasta Kuopioon ja Kuopiosta tänne Jyväskylään, missä ne esivallan määräyksestä joutuivat tähän ensimmäisenä rakennettuun Jy-
väskylän temppeliin.
Kuvaseinä eli ikonostaasi erottaa alttarin muusta kirkosta. Kuvaseinässä on kolme ovea, jotka johtavat alttariin. Alttarin erottamisesta itse kirkosta ei löydy kenenkään mainintoja ennen kuin 4:nnen vuosisadan alussa. Eusebius, Kesarean piispa, puhuu ensimmäisenä tästä. Tällainen alttarin erottaminen ei tapahtunut samanaikaisesti kaikissa idän kirkoissa ja tuli tavaksi kunkin piispan harkinnasta riippuen. Käkisalmen pääkirkon ikonostaasista sanotaan kirjasessa "Siirtolainen muistelee näin:
"Sen sisustus oli erittäin arvokas ja tyylipuhdas... Kirkko oli eritţäin arvokas siellä olleitten pyhien kuviensa ansiosta, sillä monet niistä olivat hyvin arvokastekoisia" (sivu 36).
Käkisalmen pääkirkon pyhät kuvat olivat tunnettuja korkeasta taiteellisesta tasostaan. V. 1875 ilmestyneessä Käkisalmen pääkirkkoa koskevassa kirjasessa sanotaan ikonostaasiin kuuluneesta Vapahtajan kuvasta: "Vapahtajan kasvot ovat ainutlaatuisen ilmehikkäät". Kaikki ikonostaasin arvokkaat päällyskoristeet olivat lahjoitetuilla varoilla hankittuja eikä seurakunnan omilla varoilla ostettuja.
Nämä nykyisen Jyväskylän kirkon ikonostaasin osat ovat siis Käkisalmen vanhasta pääkirkosta, P. Neitsyt Marian kirkosta, jonka oli piirtänyt italialainen arkkitehti L.T.J. Viskontti.
Niin kuin alussa sanoin, vanhan temppelin seinät ilmaisisivat paljon mielenkiintoista, jos ne voisivat puhua. Samoin nämäkin monien vuosikymmenien ikäiset entisen Käkisalmen kirkon ikonostaasin osat voisivat kertoa paljon käkisalmelaisten elämästä: monien äitien, isien ja lasten valitukset ja kyyneleet on vuodatettu tuon ikonostaasin edessä viimeiseen lepoon rakkaita omaisia saatettaessa, monien satojen avioliittoon menneițten onnenanomuksen kuiskaukset on siellä kannettu Jumalalle.
Jyväskylän uudelle kirkolle tervehdyksenä olkoon Pyhän Theofaneksen laatiman paastokanonin sanat:
”Nähdessänne nyt tämän temppelin pyhillä kuvilla koristettuna, rientäkää, ihmiset, hartain mielin siihen ja huutakaa Jumalalle: Sinua me ylistämme, oi, Kaikkein Pyhin!"
A.G.
(nimimerkin takana lienee Mikkelin silloinen kirkkoherra Aleksanteri Gaurilow)
Katso myös
Video Kuopiossa kirkon keskustalon kotikirkossa sijaitsevasta Käkisalmen ortodoksisen kirkon ihmeitätekevästä Jumalanäidin Ylistys-ikonista:
(Aamun Koitto nr. 25 / 20.10.1954 sivut 7-8)