Suuri paasto17

Egyptin leipä ja taivaan leipä: nälkä, kaitselmus ja paaston syvenevä kaipaus

“Joosef valvomassa viljan kokoamista Egyptissä.”

Nälänhätä ja leipä Egyptissä

Suuren paaston ehtoopalveluksissa Ensimmäisen Mooseksen kirja lähestyy loppuaan. Joosefin kertomus ei pääty pelkkään sovintoon, vaan nälänhätään, joka koskettaa koko maata. Egyptissä on viljaa, koska Jumala on antanut Joosefille viisauden. Muut tulevat hakemaan leipää.

Tämä on paaston keskelle asetettu vahva kuva. Nälkä ei ole vain fyysinen kokemus, vaan hengellinen todellisuus. Ihminen on olento, joka etsii ravintoa. Kysymys kuuluu: mistä me etsimme leipämme?

Kaksi nälkää

Joosefin kautta Jumala pelastaa kansan nälältä. Mutta samalla kirkko näkee kertomuksessa esikuvan suuremmasta lahjasta. Egyptin vilja piti hengissä ruumiin. Paaston tie alkaa kuitenkin paljastaa toisenlaisen nälän — sen, joka koskee sydäntä.

Sananlaskujen kirja muistuttaa:

”Vanhurskaalla ei ole puutetta mistään, mutta jumalattomien vatsaa ei saa kylläiseksi.”
(Sananl. 13:25, KR92)

Paasto opettaa erottamaan nämä kaksi nälkää. Kun vähennämme ruumiin ravintoa, tulemme tietoisemmiksi siitä, mitä sielu kaipaa. Nälkä ei ole vain puutetta, vaan myös kutsu. Se on muistutus siitä, ettei ihminen elä pelkästään aineellisesta ravinnosta.

Jumalan kaitselmus kärsimyksen kautta

Joosefin kertomuksessa Jumalan kaitselmus kulkee kärsimyksen, epäoikeudenmukaisuuden ja vuosien odotuksen kautta. Paaston neljännen viikon lopussa tämä opetus syvenee: Jumalan suunnitelma ei aina näy heti, mutta se kantaa. Joosef ei tiennyt kaivossa, mitä Jumala valmisteli. Vasta vuosien kuluttua nälänhädän keskellä paljastui, miksi tie oli kulkenut Egyptiin.

Jesajan kirjan sanat alkavat tässä kaikua uudella voimalla:

”Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen.”
(Jes. 55:1, KR92)

Jano, joka ohjaa kohti taivaallista leipää

Paasto tekee meistä janoisia. Se riisuu väärät kylläisyyden tunteet ja paljastaa todellisen tarpeen. Egyptin vilja tyydytti hetkeksi, mutta paaston nälkä ohjaa kohti taivaallista leipää, joka ei lopu.

Neljännen viikon lopussa kirkko asettaa eteemme tämän kaksinkertaisen kuvan: nälkä ja huolenpito. Ihmisen heikkous ja Jumalan kaitselmus. Paasto ei ole itseaiheutettua kurjuutta, vaan hengellinen harjoitus, jossa opimme luottamaan siihen, että Jumala antaa sen ravinnon, jota todella tarvitsemme.

Esikuva pääsiäisen mysteeristä

Joosefin kautta annettu leipä oli välttämätön, mutta se oli vasta esikuva. Paaston syvenevä kaipaus alkaa jo kääntää katsetta kohti pääsiäisen mysteeriä — kohti sitä hetkeä, jolloin kirkko saa maistaa leipää, joka ei ainoastaan ylläpidä elämää, vaan antaa sen.
---
Aleksanteri
---
(Kuva: Joseph Gathering Corn (San Marco) [Public domain] n. 1275, Joosef valvomassa viljan kokoamista Egyptissä [public domain])

---

Kuuntele artikkeli YouTube-videolta.