Toiminnot

Ammuttu Kristus

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 29. syyskuuta 2026 kello 16.25 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: == Ammuttu Kristus == thumb|500 px|center|<center>Ammuttu Kristus -ikoni Tampereen kirkossa<br><small>(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)</small></center> ''Tampereen ortodoksisen kirkon alttariosassa on Kristus-ikoni, jonka nimi pysäyttää: '''Ammuttu Kristus'''. Sen pinnassa näkyvät vauriot kantavat muistoa vuoden 1918 sisällissodasta ja kirkon häpäisemisestä. Ikoni on säilytetty luodin vaurioittamana muistuttamassa tap...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ammuttu Kristus

Ammuttu Kristus -ikoni Tampereen kirkossa
(kuva: Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

Tampereen ortodoksisen kirkon alttariosassa on Kristus-ikoni, jonka nimi pysäyttää: Ammuttu Kristus. Sen pinnassa näkyvät vauriot kantavat muistoa vuoden 1918 sisällissodasta ja kirkon häpäisemisestä. Ikoni on säilytetty luodin vaurioittamana muistuttamassa tapahtumista, joissa väkivalta ulottui ihmisten ja rakennusten lisäksi myös pyhiin kuviin.

Vuoden 1918 jäljet

Tampereen ortodoksinen kirkko valmistui vuonna 1899, joten sisällissodan aikana se oli vasta vajaat kaksikymmentä vuotta vanha. Tampereen valtauksen jälkeen valkoiset ryöstelivät kirkkoa ja turmelivat sen sisustusta. Esineistöä katosi myös valtion takavarikointien seurauksena. Kirkko jäi joksikin aikaa tyhjilleen, ja valtio palautti sen Suomen ortodoksiselle kirkolle vuonna 1919.

Kirkon ikoneita käytettiin maalitauluina. Ammuttu Kristus on säilynyt konkreettisena muistona tästä hävityksestä, mutta yksittäisen ikonin ampujaa tai ampumisen tarkkaa ajankohtaa käytettävissä olevat lähteet eivät nimeä. Tapahtumien taustalla oli sodan synnyttämän väkivallan lisäksi ortodoksisuuden yhdistäminen venäläisyyteen. Uskonnollinen vähemmistö saatettiin nähdä osana viholliseksi koettua valtaa, vaikka suomalaisia ortodokseja taisteli myös valkoisten riveissä.

Ikonin vaurioista on kerrottu kirkon opastuksissa, ja Ammuttu Kristus on mainittu nimeltä myös ortodoksisten opettajien koulutuspäivien ohjelmassa. Sen historia kuuluu siten seurakunnassa välitettyyn muistiin ja auttaa ymmärtämään, millaisia jälkiä sisällissota jätti suomalaiseen ortodoksisuuteen.

Siunaava Kristus ja kutsu lepoon

Ammuttu Kristus -nimitys kertoo ikonin kohtalosta. Kuva-aiheeltaan se esittää Kristusta Kaikkivaltiaana eli Pantokratorina. Kristuksen oikea käsi on kohotettu siunaukseen, ja vasen kannattaa avointa evankeliumikirjaa. Pään ympärillä on ristisädekehä, ja kuvan yläosassa olevat kirjaimet ovat Jeesuksen Kristuksen nimen lyhenteitä.

Kasvojen ja vaatteiden pehmeä, luonnonmukainen muotoilu muistuttaa venäläisessä kirkkotaiteessa 1800-luvulla yleistä länsimaisvaikutteista maalaustapaa. Kirkon ikonostaasin ikonien tiedetään olevan Pietarista ja öljyväreillä metallilevyille maalattuja. Tätä tietoa ei kuitenkaan voi sellaisenaan ulottaa alttariosassa olevaan Ammuttu Kristus -ikoniin. Sen tekijä, tarkka valmistumisaika ja alkuperäinen sijoituspaikka vaatisivat vielä esinekohtaista selvitystä.

Evankeliumikirjan kirkkoslaavilainen teksti näyttää viittaavan Matteuksen evankeliumin kohtaan, jossa Kristus kutsuu luokseen työn ja kuormien uuvuttamat ja kehottaa ottamaan hänen ikeensä sekä oppimaan hänestä (Matt. 11:28–29). Vaurioituneessa ikonissa tämä sanoma saa erityisen puhuttelevan sävyn. Väkivallan kohteeksi joutuneessa kuvassa Kristus kohottaa edelleen kätensä siunaukseen ja kutsuu ihmistä luokseen.

Vaurioitunut kuva säilyttää merkityksensä

Ikonin kultataustassa ja Kristuksen hahmossa näkyy runsaasti maalipinnan puutoksia. Kaikkia niitä ei voi valokuvan perusteella tunnistaa ampumisen jäljiksi, sillä mukana voi olla myös maalikerroksen irtoamista ja muita vaurioita. Luotien määrän tai niiden kulkusuuntien arvioiminen edellyttäisi ikonin tarkempaa tutkimista. Myös sen mahdollinen konservointihistoria olisi tärkeä osa esineen vaiheiden selvittämistä.

Ammuttu Kristus on samalla sekä rukouksen kuva että historian todistaja. Sen vauriot muistuttavat ajasta, jolloin viha ja viholliskuvat murensivat myös pyhän kunnioittamista. Ikonin edessä voi pohtia, kuinka helposti ihmisen uskonto, kieli tai tausta muuttuu perusteeksi nähdä hänet uhkana.

Kristuksen siunaava käsi ja evankeliumin kutsu antavat kuvalle kuitenkin myös toisen ulottuvuuden. Vaurioiden keskellä säilynyt sanoma avaa tilaa rauhalle, anteeksiannolle ja sovinnolle. Historian jäljet jäävät näkyviin, ja niiden äärellä jokainen sukupolvi joutuu kysymään, miten se itse kohtelee lähimmäistään.

Ortodoksi.net 1.10.2026

Lähteet