Kun tsasounan entinen tehtävä päättyy

Kun tsasounan entinen tehtävä päättyy, voisiko uusi alkaa?

Esimerkit maailmalta antavat ajateltavaa Suomen ortodoksiselle kirkolle. Turkissa yksi vanha kirkko saa uuden tehtävän museona, toinen on kunnostettu takaisin jumalanpalveluskäyttöön. Voisiko meilläkin käytöstä poistuva rukoushuone tai tsasouna palvella kirkkoa vielä uudella tavalla?

Suomessa tarvitaan tilaa uusille ajatuksille

Pienten pyhäköiden tulevaisuutta pohditaan monissa seurakunnissa. Luikonlahden, Juuan ja Myllykosken tilanteita käsiteltiin jo aiemmassa tietoiskussamme, josta voi lukea niiden taustoista tarkemmin. Nyt on aiheellista katsoa eteenpäin: millaisia mahdollisuuksia rakennuksilla voisi olla silloin, kun niiden käyttö entiseen tapaan päättyy tai käy liian raskaaksi ylläpitää?

Vähäinen jumalanpalveluskäyttö antaa aihetta tarkastella myös muita käyttötapoja. Rakennuksen tulevaisuutta voisi pohtia yhdessä paikkakunnan asukkaiden, yhdistysten ja mahdollisten uusien käyttäjien kanssa. Seurakunnan omassa piirissä tarpeettomalta näyttävä tila saattaa vastata johonkin sellaiseen tarpeeseen, jota ei ole vielä tunnistettu. Samalla se voisi säilyttää yhteytensä ortodoksiseen elämään ja avata sitä entistä laajemmalle joukolle.

Hiljaisuuden paikka, oppimisympäristö ja kohtaamisen tila

Pieni tsasouna voisi tarjota jotakin nykyajassa arvokasta: paikan, jossa saa olla hetken rauhassa ilman suorittamista. Kesäisin avoinna oleva hiljentymispaikka, pyhiinvaellusreitin pysähdys tai muutaman tunnin mittainen hiljaisuuden päivä voisi tuoda rakennukseen uudenlaisia kävijöitä. Toiminta voisi alkaa vaatimattomasti muutamasta sovitusta aukiolopäivästä. Vierailija voisi sytyttää kynttilän, tutustua ikoneihin ja halutessaan keskustella paikalla olevan vapaaehtoisen kanssa.

Rukoushuone voisi palvella myös ortodoksisen perinteen oppimisympäristönä. Koululaisille ja opiskelijoille vierailu aidossa tilassa avaisi kirkon elämää eri tavalla kuin oppikirjan kuva. Ikonit, kirkkolaulu ja rakennuksen oma historia tarjoaisivat aineksia opetukseen. Samalla paikalliset ortodoksit voisivat kertoa, miten heidän perheensä päätyivät paikkakunnalle ja millainen merkitys omalla pyhäköllä on ollut. Näin rakennus välittäisi sekä tietoa että kokemusta kuulumisesta yhteisöön.

Jos tilan asema ja hyväksytty käyttötarkoitus sen mahdollistavat, siellä voisi järjestää ikonimaalauksen opetusta, kirkkolaulun harjoituksia, pienimuotoisia näyttelyitä ja keskusteluiltoja. Paikallishistoriaa voisi tallentaa valokuvin ja haastatteluin, ja näyttely voisi vaihtua vuodenajan tai kirkkovuoden mukaan. Kaiken ei tarvitsisi tapahtua saman katon alla: tsasouna voisi olla osa kokonaisuutta, jossa opetus, ruokailu tai työpajat järjestetään läheisessä kylätalossa. Silloin pieneen rakennukseen ei tarvitsisi mahduttaa kaikkia toimintoja eikä rakentaa kalliita lisätiloja.

Kumppaneita myös seurakunnan ulkopuolelta

Mahdollisia yhteistyökumppaneita kannattaisi etsiä rohkeasti. Ortodoksisten yhdistysten lisäksi mukana voisivat olla kansalais- ja kansanopistot, taiteilijat, taideyhdistykset, paikallismuseot, kotiseutu- ja kyläyhdistykset sekä koulut ja oppilaitokset. Myös kunnan kulttuuritoimi, matkailuyrittäjät ja retkeilyä tai pyhiinvaelluksia järjestävät toimijat voisivat löytää rakennuksesta luontevan yhteistyökohteen.

Taiteilija voisi tuoda tilaan rakennuksen luonnetta kunnioittavan näyttelyn, kansanopisto järjestää ortodoksiseen kulttuuriin liittyvän kurssin ja kotiseutuyhdistys auttaa paikallisten muistojen keräämisessä. Matkailutoimija voisi liittää tsasounan alueen kulttuurireittiin ja osallistua sovitusti vierailujen järjestämiseen. Seurakunta puolestaan toisi yhteistyöhön ortodoksisen perinteen tuntemuksen ja yhteyden paikalliseen kirkolliseen elämään.

Yhteistyöstä olisi sovittava käytännöllisesti: kuka avaa ovet, huolehtii siivouksesta, vastaa kustannuksista ja järjestää toiminnan? Rakennuksen tulevaisuutta ei voi laskea sen varaan, että samat ikääntyvät vapaaehtoiset venyvät jälleen uusiin tehtäviin. Uusi käyttö tarvitsee myös uusia vastuunkantajia.

Ensin pieni kokeilu

Sopivassa rakennuksessa voisi kokeilla uudenlaista toimintaa yhden kesän tai vuoden ajan. Muutama avoimien ovien päivä, näyttely, kurssi tai hiljentymistilaisuus kertoisi jo paljon siitä, löytyykö kiinnostusta ja tekijöitä. Samalla saataisiin tietoa todellisista kustannuksista. Kokeilulle tarvittaisiin selkeä tavoite ja määräaika, jonka jälkeen arvioitaisiin, onko jatkamiselle edellytyksiä.

Kaikista tsasounista ei tarvitse tehdä kulttuurikeskuksia. Joillekin riittäisi pienempi ja harvemmin toteutuva tehtävä, jos ylläpito olisi siihen nähden kohtuullista. Toisaalta uusi nimi tai hyvä idea ei korjaa vaurioitunutta rakennusta. Tilan kunto, turvallisuus, saavutettavuus ja kustannukset on selvitettävä, ja pyhäkön asemaa sekä käyttöä koskevat ratkaisut valmisteltava seurakunnan ja hiippakunnan kanssa.

Viimeisenä vaihtoehtona uusi kotipaikka

Jos rakennukselle ei löydy kestävää käyttöä nykyisellä paikallaan, viimeisenä säilyttävänä vaihtoehtona voisi selvittää sen siirtämistä. Kohtuullisessa kunnossa oleva, rakenteeltaan siirrettävä tsasouna saattaisi saada uuden elämän paikkakunnalla, jossa ortodoksiselle kokoontumis- ja rukoustilalle on todellista tarvetta.

Siirtäminen vaatii kuitenkin enemmän kuin sopivan tontin. Rakennuksen kunto ja siirtokelpoisuus, purkamisen ja uudelleen pystyttämisen kustannukset, tarvittavat luvat sekä tuleva ylläpito on arvioitava kokonaisuutena. Vastaanottavalla yhteisöllä pitäisi olla sekä käyttöä rakennukselle että voimavaroja siitä huolehtimiseen. Parhaimmillaan siirto voisi säilyttää arvokkaan pyhäkön ja palvella uutta yhteisöä pitkälle tulevaisuuteen.

Tätä varten kirkon piirissä voisi koota yhteistä tietoa vähälle käytölle jäävistä rakennuksista ja toisaalla tarvittavista tiloista. Mahdollisuudet eivät kohtaa, jos kukin seurakunta pohtii asiaa vain omien rajojensa sisällä.

Kaikille rakennuksille ei löydy uutta tehtävää, mutta mahdollisuudet kannattaa tutkia ennen lopullista luopumista. Tsasounan seuraava luku voisi syntyä uusista käyttäjistä, yhteistyöstä tai joskus kokonaan uudesta kotipaikasta.
Ortodoksi.net

Lähteet ja tausta

• Orthodox Times, 30.9.2026: Vanha ortodoksinen kirkko museoksi Turkissa
• Greek Reporter, 29.9.2026: Pyhän Haralamboksen kirkko avattiin kunnostuksen jälkeen
• Suomen ortodoksinen kirkko: Kuopion seurakunnan kiinteistöstrategia
• Suomen ortodoksinen kirkko: Taipaleen seurakunta luopumassa Juuan tsasounasta – myös rakennuksen siirtovaihtoehto esillä
• Yle, Museovirasto huolissaan ortodoksisen kirkon kiinteistöjen kohtalosta (taustaa Pohjois-Karjalan tsasounista, jotka rakennettiin pääosin siirtokarjalaisille):
• Juuan ortodoksinen kirkko