Ikoninurkkaus

Kodin ikoninurkkaus

Ikoninurkkaus on kotona oleva paikka, joka on tarkoitettu perheen omille rukouksille ja kodissa mahdollisesti toimitettaville jumalanpalveluksille. Sitä nimitetään myös kotialttariksi, vaikka varsinaisesti alttari kirkollisessa mielessä on hieman erilainen. Nykyinen käsityksemme kodista on Kirkon perinteessä ikivanha, peräisin Kirkon synnyn alkuvuosisadalta. Aiemmin kokoonnuttiin palveluksiin vain kirkkoihin, mutta nykyään kristityt voivat kokoontua myös yksityisissä kodeissa palveluksiin eikä siihen välttämättä tarvita siis erityistä kirkkorakennusta tai -huonetta. Ikoninurkan sijainti

Ikoninurkkaus sijoittuu kodissa tavallisimmin koillis- tai kaakkoisnurkkaukseen tai talon idänpuoleiselle seinustalle, hieman riippuen talon ja huoneiden, ovien ja ikkunoiden sijainnista eri ilmansuuntien suhteen. Itä on perinteisesti ollut se ortodoksisen rukoilijan suunta, mihin suuntaan hän yleensä on kääntyneenä rukoillessaan. Kirkossakin alttari ja ikonostaasi sijaitsevat kirkkorakennuksen itäpäädyssä ja kirkkokansa seisoo katsoen alttarin suuntaan, itään. Ikoninurkkausta tehdessä on hyvä myös muistaa, että ikoninurkkaus ei ole kodin sisustuselementti, vaan sen tarkoitus on olla rukouksellinen ja uskonnollinen paikka. Ikoninurkan esineet

Ikoninurkkauksen lähellä ei tavallisesti ole muita tauluja tai koriste-esineitä. Ikoninurkkaus tai ikoniseinä on varattu vain kirkollisille kuville ja esineille. Nykyään näkee kuitenkin myös ikonipöydällä kuolleiden vanhempien tai muiden läheisten kuvia. Se ei liene kovin suuri ”teolginen ongelma” vaan kuuluu omalla tavallaan kodin omaan uskonnolliseen ilmapiiriin.

Mitä sitten ikoninurkkauksessa sijaitsevalla pienellä pöydällä voisi olla. Mikäli pöytä on ns. analogi eli vinotasoinen lukupöytä, sillä ei voi olla muuta kuin korkeintaan liina (esimerkiksi käspaikka) ja rukouskirja.

Mikäli ikoninurkkauksen pöytä on tavallinen tasapintainen pöytä, sillä voi olla muitakin kotipalveluksessa tarvittavia välineitä, kuten esimerkiksi:

• käsiristi (metallinen tai puusta tehty)
• Raamattu
• muita rukouskirjoja
• suitsutusastia (kahvalla varustettu pöytämalli, kts. artikkeli suitsuttamisesta) ja sen tarvikkeita
• tuohuksen telineitä ja tuohuksia (kts. artikkeli tuohuksesta)
• lampukka seinässä tai ikoniin kiinnitettynä (kts. artikkeli lampukasta)

Pöydällä voi toki olla paljon muutakin kirkkovuoden kierron mukaisesti esimerkiksi pullossa pyhitettyä vettä teofanian vedenpyhityksestä, virpomavitsoja palmusunnuntain palveluksesta, maalattuja kananmunia koristeena pääsiäisaikaan. Pöydällä voi olla myös kukkia maljakossa.

Joskus pöydällä on kirkosta tuotu kirkkoleipä, proskuna tai sen palasia. Pilaantuvat elintarvikkeet on syötävä tai esimerkiksi annettava linnuille tai poltettava, jos niin säännöissä määrätään. Roskiin noita ei saa heittää.

Millaisia ikoneja voi olla ikoninurkkauksessa?

Ikonien määrä ja aiheet vaihtelevat suuresti ja ovat tietysti riippuvaisia perheen omista ikoneista. Seuraava lista ei suinkaan ole täydellinen eikä ainoa oikea, mutta ikoninurkkauksessa voisi olla seuraavat ikonit:

• Kristuksen ikoni, esimerkiksi Pantokrator – Kristus kaikkivaltias tai Käsittä tehty Kristus –ikoni
• Jumalansynnyttäjän ikoni
• perheen oman suojelijan (nimikkopyhän) ikoni tai jonkin perheen jäsenen tai kaikkien oma nimikkoikoni
• oman seurakunnan nimikkoikoni

Usein nähdään kodin ikoninurkkauksen pääikonin ympärillä myös koristeellinen liina, käspaikka. Tämä perinne on tullut kirkkoomme Venäjältä ensin Karjalaan ja sieltä koko Suomeen. Käspaikkahan on varsinaisesti käsien pesussa tai ruokailussa käytetty liina, joka koristeellisemmassa muodossaan on sitten otettu oprosan, ikonin koristeliinaksi. Käspaikka on yleensä koristeltu vanhaan suomalaiseen kansantarustoon kuuluvilla koristeilla kuten esimerkiksi kukki-linnulla ja erilaisilla ornamenteilla.

Rukoileminen ikoninurkkauksessa

Ikoninurkkauksessa voi jokainen harjoittaa oman rukoussääntönsä mukaisia rukouksia tai rukoilla silloin, kun siihen on tarvetta tai aihetta. Nurkkauksen yhteydessä toimitetaan myös esimerkiksi kodinsiunaukseen liittyvä palvelus ja rukoukset ja sen edessä voidaan toimittaa kotona vaikka avioliittoon vihkiminen tai muitakin kirkollisia toimituksia kuten esimerkiksi panihida.

Rukouksen tai palveluksen aikana pöydällä voi palaa tuohus tai tuohuksia taikka lampukassa tuli. Nykyään lampukan öljy korvataan joskus ns. tuikku-kynttilällä. Se ei ole aivan ortodoksisen perinteen mukaista (kts. artikkeli lampukasta). Samoin pöytämallisessa suitsutusastiassa voidaan polttaa hiiliä ja niiden päällä suitsutuspihkaa. On kuitenkin huomattava, että kodit yleensä ovat tiloiltaan huomattavasti pienempi kuin kirkot ja suitsutuspihkaa ei pidä käyttää liian paljon. Suitsutussavu saattaa pahimmassa tapauksessa laukaista kesken palveluksen palohälyttimen.

HAP