Käännetty perspektiivi

Käännetty perspektiivi on ikonitaiteessa käytetty menetelmä, jolla ikoniin saadaan tunne laajasta horisontista. Käännetyssä perspektiivissä katoamispiste, pakopiste ei ole kuvan syvyyssuunnassa, vaan ikonikuvan edessä tai oikeastaan katsojassa itsessään. Ikonin katsoja on ikään kuin aloittamassa kulkea tietä, joka ei etäänny ikonikuvan syvyyteen, vaan se aukeaa hänen eteensä koko rajattomuudessaan. Käännetty perspektiivi ei vedä katsetta mukaansa, vaan pysäyttää sen ja estää sen etenemästä kuvan syvyyssuuntaan ja keskittää tarkkaavaisuuden ikonikuvaan itseensä.

Käännetyllä perspektiivillä yritetään saada ikonissa säilymään sen kaksiulotteisuus. Käännetyssä perspektiivissä kohde tai esine pienennetään optisesti kuvassa lähtemällä liikkeelle kuvan sisällä olevasta pisteestä. Käännetty perspektiivi ei keskitä katsetta kuvan kaukaiseen pakopisteeseen vaan tarkkaavaisuus on helpompi keskittää koko kuvaan.

Käännetyn perspektiivin lisäksi ikoneissa käytetään toisinaan myös arvoperspektiiviä. Ikonin tärkeimmät henkilöt on kuvattu muita kookkaammiksi ja suoraan edestäpäin. Ikonikuvan ulottuvuus ja tila rajoittuvat ikonilaudan pintaan, eikä ikoniin maalata keinotekoista syvyysvaikutelmaa. Teoksissa esiintyvä arkkitehtuurin kuvaus ei koskaan sulje tapahtumaa sisäänsä, vaan on taustana ja samalla se liittää tapahtuman määrättyyn historialliseen ympäristöön. Rakennuksessa sisällä tapahtuva tilanne kuvataan kyseistä rakennusta vasten, sillä ikonin merkityksen mukaisesti tapahtumat eivät rajoitu mihinkään tiettyyn paikkaan.

HAP