Protestantismi

Protestantismi on roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvun alussa uskonpuhdistuksen eli reformaation seurauksena erkaantunut kristinuskon haara.

Uskonpuhdistuksen pani alkuun roomalaiskatolisen kirkon augustinolaismunkki Martin Luther. Luther kyseenalaisti erityisesti roomalaiskatolisen kirkon sen aikaisen rakenteellisen ja hengellisen korruption sekä useita kohtia roomalaiskatolisesta uskonopista ja hurskauselämästä.

Alkuaan koko tapahtuma oli Lutherin ja hänen lähimpien työtovereittensa ympärille syntynyt kansanliike. Kansaliikkeen tarkoituksena ei ollut saada aikaan uutta kirkkoa, vaan sen tarkoituksena oli uudistaa roomalaiskatolisen kirkon erilaisia, kyseisen liikkeen vääriksi katsomia käytäntöjä, jotka uskonpuhdistajat ymmärsivät kaiken lisäksi Raamatun vastaisiksi. Protestiliike sai tukea kansalta ja myös poliittisesti ajattelevilta paikallisilta ruhtinaskuntien johtajilta. Roomalaiskatolisen kirkko ja eritoten kirkon piispat eivät hyväksyneet Lutherin esittämiä uudistustarpeita. Roomalaiskatolinen kirkko erotti uskonpuhdistajat kirkon yhteydestä julistamalla heidät ekskommunikaatioon eli ehtoollisyhteyden menettämiseen.

Näiden tapahtumien seuraus oli, että syntyi luterilainen kirkko ja reformoitu kirkko, joita nimitetään myös yleisnimellä protestanttiset kirkot. Luterilaista ja reformoitua kirkkoa kutsutaan myös joissain yhteyksissä, erityisesti Saksassa, evankelisiksi kirkoiksi.

Lutherin aloittaman uskonpuhdistuksen ydin voidaan tiivistää kahteen ko. kirkon pääperiaatteeseen:

• Raamattu-periaate ja
• uskonperiaate.

Raamattu-periaatteen eli ns. uskonpuhdistuksen muotoperiaatteen mukaan:

”Raamattu on kristityn uskon ja elämän ylin ohje”

(latinaksi: sola scriptura).

Uskonperiaatteen eli ns. uskonpuhdistuksen sisältöperiaatteen mukaan:

”Ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”

(latinaksi: sola fide, sola gratia).