Älä nojaudu omaan ymmärrykseesi (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Aamun Koiton numero 32, 5.12.1958 sivu 380.
(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)
”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi”
(Sananlaskut 3:5).
Näin neuvoo Pyhä Sana meitä ihmisiä menettelemään elämän tietä kulkiessamme. Kaikessa on luotettava Jumalaan ja turvauduttava Häneen. Jos me ihmiset syvennymme tutkimaan yksityisten henkilöitten elämää, jonkun ihmisyhteisön, esimerkiksi seurakunnan, tai kokonaisten kansojenkin elämäntietä, niin huomaamme, että ihmisten ajatukset ja Korkeimman johdatus useinkaan eivät ole yhtä, ihmisen ymmärrys ja viisaus ei merkitse paljoakaan. Niinpä meidän onkin turvauduttava kaikesta sydämestämme Herraan ja alistuttava Hänen tahtoonsa, koska Häneltä saamme avun.
Kun vuonna 1940 sain kirkollishallitukselta määräyksen matkustaa entisen Käkisalmen seurakunnan sijoituspaikasta, Ähtäristä, Mikkeliin hoitamaan Mikkelin sielunhoitopiiriä, niin kertoivat siellä monet ortodoksiset tuttavat, että joudun paikkakunnalle, missä kaupungin eräällä edustavalla paikalla on ortodoksinen kirkko. Saavuttuani tänne Mikkeliin sain tietää, että kirkko sijaitseekin alueella, minne siviilihenkilöillä ei ollut pääsyä, sekä ettei kirkko ollut käyttökelpoisessa kunnossakaan. Nämä seikat tekivät luonnollisesti ikävän vaikutuksen meihin ortodoksisiin Karjalan siirtolaisiin. Mielissämme olivat silloin vielä elävät ja tuoreet muistot Karjalaan jääneistä kauniista kirkoista ja rukoushuoneista.
Ihmisen oman ymmärryksen mukaan näytti ortodoksisen kirkkokunnan tila silloin ainakin joistakin siirtolaisista ortodokseista kovin lohduttomalta. Se ortodoksinen siirtolainen, joka itse joutui tuon kirkottoman ajan vaikeudet ja henkiset koettelemukset kestämään, ei koskaan unohdakaan sitä aikaa.
Siirtolaisten joukossa oli kuitenkin varmasti paljon sellaisia kristittyjä, jotka turvautuivat rukouksin Herran apuun, eivätkä ortodoksisten karjalaisten rukoukset ja huokaukset jääneetkään tuloksettomiksi. Maamme eduskunta sääti jälleenrakennuslain ja esivallan toimesta pantiin käyntiin jälleenrakennustoiminta pystyttäen uusia ortodoksisia kirkkoja ja rukoushuoneita.
Kuvitelkaa, miltä meistä, Mikkelin ortodokseista tuntuisi seisoa tällä paikalla tietäen, että ehkä jo huomenna aloitetaan tämän Mikkelin ortodoksisen varuskunnankirkon purkamistyöt, jos olisimme jatkuvasti edelleenkin kirkottomia eikä käytössämme olisi nyt jo valmiiksi rakennettuna sitä kaunista uutta kirkkoamme, joka meillä on tuolla Paavalinkadun varrella tätä mäkeä hieman matalammalla kumpareella!
Tämä varuskunnankirkko oli omistettu ja pystytetty luterilaisessakin maailmassa tunnetun pyhän marttyyrin Georgios Voittajan – pyhän Yrjön kunniaksi. Melkein jokaisessa jumalanpalveluksessa tässä kirkossa veisattiin rukous Pyhälle Yrjölle. Ortodoksisena pappina luen nyt tämän rukouksen viimeisen kerran tässä temppelissä.
”Oi, Kristuksen marttyyri, Pyhä Georgios Voittaja. Sinä uskon jalon taistelun taistelit. Sinä toit itsesi Jumalalle otolliseksi uhriksi ja sait Häneltä voittoseppeleen. Rukoile meidänkin syntiemme anteeksiantoa.”
Tämä kirkko oli rakennettu sitä sotaväkeä varten, joka väliaikaisesti oli täällä Mikkelissä. Olen kuullut vanhoilta mikkeliläisiltä, että tämä tilava temppeli oli usein täynnä rukoilijoita. Jos nämä kirkon kiviseinät osaisivat vielä kertoa niistä rukoilijain monista rukouksellisista huokauksista sekä niistä surun ja ilon kyyneleistä, joita täällä kävijät ovat vuodattaneet, olisi sillä pyhäkön välttämättömyys julkisesti todistettu. Ortodoksisen piispan selityksen mukaan pyhäkkö on Jumalan valtakunnan esikuva, sillä ”Jumalan valtakunnan todellinen läsnäolo ei ole vain hengellistä (rukoukset ja jumalanpalvelukset), vaan myös aistein havaittava temppelissä toimitettavassa Pyhässä Eukaristiassa”.
Vapahtajamme on sanonut:
”Kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte”
(Matteus 21:22).
Samassa mielessä, kuin me ortodoksit rukoilemme elossa olevien puolesta, rukoilemme myös vainajienkin sielujen puolesta.
Lopetan puheeni kehottaen rukoukseen kaikkien tämän pyhän Herran huoneen autuaiden rakentajain, siitä huolehtijain ja kaikkien kirkonpalvelijain puolesta, jotka ovat palvelleet tässä pyhässä temppelissä, samoin kuin kaikkien täällä viimeiseen lepoon siunattujen ja kaikkien edesmenneitten kristittyjen sielujen puolesta.
Mikkeli 8.10.1958
Aleksanteri Gaurilov
Katso myös