AK1946: Vapahtajan ulkomuoto
Ortodoksi.netista
Kuutele
Aamun Koitto 1946 nro 4. 10.3.1946, s. 26
Vapahtajan ulkomuoto
On säilynyt tieto, että Octavius Augustuksen aikana oli Juudean prokonsulina Publius Lentulus. Hän lähetti Rooman senaatille kirjeen, jossa hän antaa kuvauksen Kristuksesta. Tämä muinainen asiakirja on sisällöltään seuraava:
"Suurelle ja kunnianarvoiselle Rooman senaatille lähettää tervehdyksen Lentulus, Juudean hallitsija. Näinä aikoina on ilmestynyt ihminen – hän elää vielä – jolla on yleviä ominaisuuksia ja joka nimittää itseään Jeesukseksi Kristukseksi. Kansa sanoo, että hän on teoissaan voimallinen profeetta, hänen opetuslapsensa nimittävät häntä Jumalan Pojaksi. Hän herättää kuolleita ja parantaa kaikenlaista sairautta ja raihnaisuutta. Hän on kookas ja ryhdikäs. Hänen kasvonpiirteensä ovat ankarat ja ilmeikkäät, niin että ne, jotka häneen katsovat, eivät voi olla häntä rakastamatta ja samalla pelkäämättä. Hänen vaaleanruskeat hiuksensa ovat sileät, mutta korvien alapuolelta laskeutuvat lainehtivina olkapäille. Päälaella ne ovat jakauksella kuten nasiireilla. Otsa on sileä ja rauhallinen, kasvot täysin puhtaat. Poskilla on kevyt hiukan tummahko puna. Katse on miellyttävä ja avoin. Nenän ja suun piirteet ovat varsin säännölliset. Parta on tuuheahko, ei kovin suuri, ja hiusten kanssa samanvärisenä jakaantuu leuassa kahtia. Silmät ovat vaaleansiniset ja harvinaisen elävät. Hänessä on jotain ankaraa, kun hän nuhtelee, vaikkakin hänen ohjeissaan ja opetuksessaan on aina sävyisyyttä ja lempeyttä. Hänen kasvonsa ovat ihmeteltävän miellyttävät ja samalla ylhäiset. Hänen ei ole nähty koskaan nauravan, mutta kyllä itkevän. Hänen vartalonsa on ryhdikäs, kädet pitkät ja kauniit, olkapäät ihastuttavat. Hänen puheensa on vakavaa ja sujuvaa, mutta hän puhuu yleensä vähän. Ja lopuksi: se, joka on hänet kerran nähnyt, ei voi olla tunnustamatta, että hän on kauneimpia miehiä."
Tämä kuvaus on yhtäpitävä sen kuvan kanssa, mikä on jälkimaailmalle säilynyt ns. käsittätehdyssä Vapahtajan ikonissa ja Vapahtajan hautaukseen käytetyssä liinavaatteessa. Pyhästä liinavaatteesta on jo ollut selostus viime vuoden Aamun Koitossa. Käsittätehdystä ikonista taas voidaan mainita, että viidennellä vuosisadalla eläneet kirkkohistorioitsijat, 7:nnen yleisen kirkolliskokouksen asiakirjat ym. mainitsevat yleisesti levinneenä tietona Jeesuksen Kristuksen lähettänen Edessan ruhtinaalle Abgar Ukkomolle liinan, johon olivat ihmeellisesti kuvautuneet Vapahtajan kasvot. Tämän liinan, joka tunnetaan Käsittätehdyn ikonin nimellä, synnystä kertoo perimätieto seuraavaa:
Edessan ruhtinas Abgarus eli Abgar V Ukkomo, joka sairasti pitalitautia, 1äihetti taidemaalari Ananiaan viemään Jeesukselle kirjettä, jossa hän pyysi Häntä tulemaan ja parantamaan hänet. Samalla hän käski Ananiasta maalaamaan Jeesuksen kuvan. Ananias löysi Jeesuksen Jerusalemista kansanjoukosta, jossa Hän oli opettamassa. Hän nousi seisomaan eräälle kivelle ja koetti maalata Vapahtajan kasvoja, mutta hän ei osannut sitä tehdä, sillä ne muuttuivat lakkaamatta ihmeellisellä tavalla. Silloin Jeesus käski apostoli Tuomaan kutsumaan taiteilijan. Luettuaan Abgarin kirjeen Jeesus vastasi, että sen jälkeen, kun Hän on astunut taivaaseen Isānsă tykö, lähettää Hän hänen luokseen yhden opetuslapsistaan, joka parantaa hänet. Sitten Herra käski tuoda vettä, pesi kasvonsa ja kuivasi ne pyyhkeellä. Ja tapahtui ihme: pyyheliinalle jäi ikään kuin maalattuna Hänen jumalallisten kasvojensa kuva. Hän antoi liinan Ananiaalle.
Kun Abgar sai tämän käsittä tehdyn kuvan, suuteli hän sitä, kumarsi ja sai lievityksen taudissaan. Herran taivaaseenastumisen jälkeen lähetettiin Edessaan apostoli Taddeus. Hän kastoi Abgarin, ja heti tämä puhdistui kokonaan pitalistaan. Silloin monet Edessan asukkaista antoivat myös kastaa itsensä. Käsittätehdystä ikonista on säilynyt silminnäkijäin kuvauksia, joista tärkein lienee Pyhän Johannes Damaskolaisen kuvaus. Kaikissa niissä tunnustetaan, että tämä ihmeellinen kuva, joka myöhemmin siirrettiin Konstantinopoliin, kuvastaa Jumalihmisen jumalallista kunniaa herättäen katsojassa pyhää hartautta.
Artikkelissa ei ole allekirjoittajaa. Kyseisenä vuonna ja kyseisen lehden toimittajana toimi pappismunkki Paavali (myöhemmin arkkipiispa).