AK: Suomenkielinen luostari voitaisiin perustaa
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 39
Aamun Koitto julkaisi oheisen silloisen E.P:n (todennäköisesti lehden vastaavan toimittajan isä Erkki Piiroisen) kirjoittaman haastattelun tuolloin Valamossa eläneen pappismunkki Savvan ajatuksista Suomen luostarielämästä huhtikuun numerossaan lehdessä nr. 12/1959.
Suomenkielinen luostari voitaisiin perustaa
Pappismunkki Savva, Uudessä Valamossa käyville pyhiinvaeltajille tuttu luostaripappi ja pidetty rippi-isä, palveli palmusunnuntain jumalanpalvelukset Outokummussa ja puhui ort. nuorten virpojaisjuhlassa Viinirannalla. Samalla sain tilaisuuden kysyä häneltä luostarin kuulumisia, ja vilkkaaseen tapaansa hän kertoi mm. seuraavaa:
- Talvisaikaan, on luostarissamme hiljaista. Jumalanpalvelukset pidetään vanhan Valamon käytännön mukaan. Kuusi pappismunkkia on vuorotellut palvelusten toimittajana. Isä igumeni Nestor on joka päivä ollut läsnä palveluksissamme, useimmiten avustanut laulussa. Suurina juhlapäivinä hän on osallistunut palveluksien toimittamiseen. Sairautta ja vanhuuden heikkoutta on tietenkin veljien keskuudessa havaittavissa. Tänä vuonna on yksi veljistämme siirtynyt tästä elämästä toiseen. Petserin luostariin siirtyneiltä veljiltä on silloin tällöin tullut kirjeitä. Heistä ei tietääkseni ole vielä kukaan kuollut.
Milloinkas luostarissa vietetään pääsiäistä? Ilmeisesti silloin saatte paljon vieraita.
Tänä keväänä vietämme pääsiäistä toukokuun 3 päivänä. Kenties silloin alkaa jo kesän pyhiinvaelluskausi. Viime kesänä oli meillä pyhiinvaellusretkikuntia melkein kaikkina sunnuntaipäivinä. Kaikkiaan otin vastaan, noin 700 henkeä synnintunnustukselle ja Pyhälle Ehtoolliselle. Monet seurakunnat ovat pyytäneet minua vierailulle ja joskus kirkkoherrojen sijaisuutta hoitamaan, mutta jo edellä sanottu selvittää, että luostarissakin tarvitaan suomenkielisten palvelusten toimittajaa.
Viime aikoina on paljon kirjoitettu luostarin elämästä ja sen tulevaisuudesta. Mitä siellä luostarissa ajatellaan näistä kirjoituksista?
- Meidän elämäämme eivät ne tietenkään muuta miksikään. Joskus hymyilemme, miten vähäisellä asiantuntemuksella varustetut henkilöt rohkenevat kirjoittaa luostariasioista. Luostarin tulevaisuudesta kiinnostuneita näyttää myös paljon olevan, mutta sellaisia luostariin pyrkijöitä, joista luostarille olisi hyötyä, näyttää olevan perin vähän. Jotkut puhuvat myös luostarin hengen madaltumisesta. Käsitykseni mukaan ns. maailman hengen ja luostarin hengen välillä on olemassa samanlainen välimatka aikaisempina vuosisatoinakin. Kun yleinen kristittyjen hengellinen taso on laskenut, on sen seurauksena myös luostarihengessä tapahtunut madaltuminen ja kilvoittelun höltyminen.
Voitainsiinko kenties kirkkokuntamme toimesta perustaa puhtaasti suomenkielinen pikku luostari tai skiitta?
- Kyllä tätä kysymystä on pohdittu myös luostarimme asukkaiden keskuudessa. Minun mielestäni aika on kypsynyt tällaista toimenpidettä varten. Tällainen pikku luostari tai skiitta voisi henkilökuntansa kautta palvella kirkkokuntaamme. Nykyaika vaatii kaikilla linjoilla aktiivisuutta. Luostarikin voisi olla entistä aktiivisemmin mukana kirkkokuntamme elämässä. Kenties suomenkieliseen luostariin olisi myös veljiksi pyrkiviä, mutta ulkonaiset olosuhteet tulisi saada sellaisiksi, että ne vastaisivat lähes sitä, mihin kukin on tottunut. Kilvoittelun oppiminenkin on aloitettava aakkosista. Suomenkielinen luostari tarvitsisi näet asukkaikseen hyvissä voimissa olevia, kehityskykyisiä ja sivistyneitä miehiä, jotka kilvoittelun ja luostarielämän kautta voisivat palvella ortodoksisuuden asiaa maassamme.
Onko luostariveljien keskuudessa puhuttu luostarin tulevaisuudesta?
- Kyllä siitä on keskusteltu. Tunnemme luostarimme pienenevän ja lopun lähenevän, mutta me elämme, toimimme ja rakennamme, niin kuin loppua ei tulisi. Luostarin tarkoituksena ei ole kasvattaa meistä tämän maailman kansalaisia, vaan tulevan.
E. P.
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.12/1959, joka ilmestyi 25.4.1959, sivulla 133 [s. 8])