Afanasi Säntämäläinen

Pyhittäjä Afanasi Säntämäläinen meni jo nuorena kilvoittelemaan Laatokan Valamon luostariin, jossa hänen ohjaajanaan toimi erakoksi vetäytymiseensä saakka pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen (muistopv 30.8.). Joissain tiedoissa kerrotaan edellisestä tiedosta poiketen pyhittäjä Afanasin olleen pyhän Aleksanterin oppilaana Syvärin luostarissa.

Kun pyhittäjä Aleksanteri Syväriläinen kuoli, vetäytyi pyhittäjä Afanasikin erakoksi vuonna 1533 Karjalan metsiin Säntämälän kylään Aunuksen lähistölle. Hänen mukanaan erakkokilvoitteluun lähti muitakin Syvärin luostarin munkkeja ja he perustivatkin pienen luostariyhteisön, jonka johtoon, igumeniksi tuli pyhittäjä Afanasi.

Afanasi joutui kuitenkin jättämään erakkoyhteisön alueen asukkaiden vihamielisen suhtautumisen vuoksi ja hän meni takaisin Syvärin luostariin, jossa hänestä tuli sekä pappismunkki että myöhemmin myös luostarin johtaja, igumeni.

Vielä kerran ehti pyhittäjä Afanasi jättää luostarinsa ja jälleen hän vetäytyi oppilaittensa kanssa erämaahan ja sai Novgorodin arkkipiispalta luvan rakentaa erakkolaansa kirkon ja keljoja, munkkien asuntoja.

Pyhittäjää kunnioitettiin suuresti hänen pyhän elämänsä takia. Hän oli elämäntavoiltaan hiljainen ja vaatimaton ja häneen sattuivat hyvin Vapahtajan sanat "Autuaita ovat sävyisät, sillä he saavat periä maan." (Matt.5:5) Hänen luostaristaan kehittyikin hiljaisten kilvoittelijoitten suojapaikka.

Viimeiset elinvuotensa pyhittäjä vietti Säntämälän saaressa, mutta hän kuoli omassa luostarissaan noin vuonna 1550 korkeassa iässä ja hänet haudattiin luostarin läheisyyteen. Hautapaikalle rakennettiin pyhien Athanasios ja Kyrillos Aleksandrialaisten kirkko, joka paloi 1700-luvulla. Uutta kirkkoa rakennettaessa pyhittäjän reliikit sijoitettiin noin vuonna 1720 entiseen paikkaan tähän kirkkoon ja haudalle rakennettiin muistomerkki.

Varsinainen Säntämälän luostari toimi viimeisinä aikoinaan naisluostarina ja nykyään siitä on vain rauniot jäljellä.

Muistopäivä

Pyhittäjä Afanasi Säntämäläistä, Karjalan valistajaa, muistellaan ortodoksisessa kirkossa kaksi kertaa omalla juhlallaan, tammikuun 18. päivänä ja reliikkien löytämispäivänä toukokuun 2. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

HAP

Rukous pyhittäjä Afanasille

(Tämä on ns. raakakäännös venäjästä suomeksi ja tätä rukousta ei ole hyväksytty virallisesti käytettäväksi Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokouksessa)

Rukous pyhittäjäisä Afanasi Säntämäläiselle, jota Säntämän luostarissa Aunuksen hiippakunnassa kunnioitetaan

Oi pyhittäjä ja jumalankantajaisämme Afanasi,

maanpäällinen enkeli ja taivainen ihminen,

harras esirukoilijamme Kristuksen edessä ja Valtiattaremme Jumalansynnyttäjän hyvä palvelija,

kaikkien uskolla ja rakkaudella puoleesi rientävien puolustaja!

Ano meille kaikkea tässä ajallisessa elämässämme tarpeellista

ja iankaikkiseksi pelastukseksemme hyödyllistä.

Rukoile Jumalaa, että Hän varjelisi rauhassa,

kaikessa kunniallisuudessa ja hyvässä järjestyksessä pyhää Kristuksen Kirkkoa ja Venäjän/Suomen valtakuntaa.

Samoin myös kaikille meille, oi pyhä ihmeidentekijä,

ole kaikissa murheissa ja koettelemuksissa meille joutuisa auttaja,

ja erityisesti loppumme hetkellä ole puolustajanamme,

jotta emme joutuisi taivaallisilla tulliasemilla koetelluiksi

vaan kulkisimme esteettä taivaalliseen valtakuntaan.

Oi isä, lakkaamaton esirukoilijamme,

joka säteilet Jumalan armoa ja kaunistat tämän paikan!

Älä lakkaa rukoilemasta,

ettei Jumalan armo ja Jumalanäidin suojelus koskaan tästä paikasta väistyisi,

vaan että voisimme kanssasi ja taivaallisten kartanoiden kaikkien pyhien kanssa

ylistää yhden Kolminaisuuden suuruutta, armoa ja laupeutta,

Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä,

nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.

Amen.

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - tammikuu
  • Pyhittäjä Afanasi Säntämäläinen, Karjalan pyhä s. 290-291
• Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat
  • Pyhittäjä Atanasios Säntämäläinen s. 32-33