Aloite:Kirkolliskokouksen päätösten toimeenpanon raportointi sekä kirkollishallituksen ja hiippakuntien kanslioiden töiden rationalisointi
Ortodoksi.netista
Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2009 kirkolliskokoukselle
14.6.2009
Aloitteen tekijät: kirkolliskokousedustaja Hannu Pyykkönen
KIRKOLLISKOKOUKSEN PÄÄTÖSTEN TOIMEENPANON RAPORTOINTI SEKÄ KIRKOLLISHALLITUKSEN JA HIIPPAKUNTIEN KANSLIOIDEN TÖIDEN RATIONALISOINTI
Suomen ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen työskentely on muuttunut melkoisesti entisestä käytännöstä, jolloin kirkolliskokous kokoontui muutaman vuoden välein ja nyt kokoonnutaan säännöllisesti vähintään kerran vuodessa.
Samalla kirkolliskokouksen päätöksentekoon liittyvät työskentelytavat ovat muuttuneet. Keskustelut ovat lisääntyneet niin istuntosalissa kuin etenkin valiokunnissa ja kokous alkaa hiljalleen löytää oman oikean roolinsa kirkon korkeimpana päätöksentekijänä.
Näistä ovat osoituksina myös muiden muassa lukuisat kirkolliskokousten tekemät päätökset ja aloitteet, joilla niin kirkolliskokousedustajat kuin seurakunnatkin haluavat aktiivisesti olla mukana oman kirkkomme kehitystyössä. Tämä on luonnollisesti lisännyt myös kirkollishallituksen kanslian työmäärää sekä sen tehtävien laatua ja aiheuttaa sielläkin omat työjärjestelynsä ja jossain vaiheessa myös laajan tarkastelun, kuka tekee ja mitä tekee, sekä tekevätkö jokainen päätöksenteon kannalta katsoen oikeita ja tarkoituksenmukaisia töitä sen mukaan, mitä osaavat tai mitä heidän toimenkuvaansa kuuluu tai tulee kuulumaan. Samalla on tarkasteltava, että nykyiset toimenkuvaukset takaavat sellaisen toiminnan ja palvelutarjonnan, jossa ei ole katkoksia suhteessa erilaisiin asiakkaisiin ja muihin yhteistyötahoihin.
Tehtävien kuvat ovat varmasti muuttuneet ja muuttuvat lisää aikaisemmista käytännöistä. Yksin siihen ei suinkaan ole syynä kokouksien tihentyminen, syitä on muuallakin: muuttuvassa yhteiskunnassa ja sen luomissa tarpeissa, nopeassa tiedonvälityksessä ja monessa muussa nykyajan mukanaan tuomassa asiassa, jotka ovat vaikuttaneet ja tulevat yhä enemmän vaikuttamaan myös tarpeeseen laajojen ja perusteellisten rakennemuutosten tekemiseen myös kirkollishallituksen ja sen työntekijöiden työskentelyssä. Niidenkin pitää pystyä vastaamaan nykyajan asettamiin vaatimuksiin nykyaikaisin keinoin ja välinein ja nykyisen yhteiskunnan edellyttämin osaamistasoin.
Kirkolliskokousedustajille on tärkeää saada tietää, miten heidän esittämänsä ja kokouksissa päättämänsä asiat etenevät ja mitä on tehty kirkolliskokousten päätösten jälkeen kyseisille asioille: miten sitä on viety eteenpäin ja mitä tuloksia on saatu aikaan.
Tästä syystä esitän, että kirkolliskokousten asialistalle laitetaan aina vuoden 2009 kirkolliskokouksesta alkaen omaksi pykäläkseen edellisen kirkolliskokouksen päätösten toteuttamisen ja toimeenpanon raportointi. Raportoinnin tekee kirkollishallitus työntekijöidensä avustuksella ja tässäkin asiassa on syytä jakaa raportointivelvoite kanslian virkamiehille toisessa aloitteessa esitetyn valiokuntajaon (sihteeritehtävien) mukaisesti. Johtavassa tai itsenäisessä asemassa oleva työntekijä valiokunnan pysyvänä sihteerinä huolehtii asian valmistelusta ja tarvittaessa raportoi kirkolliskokousedustajille näistä valmistelluista ja toimeenpannuista asioista jo istuntojen välillä.
Edelleen esitän, että raportoinnissa pitää ryhtyä entistä tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin käyttämään nykyajan mukanaan tuomia sähköisiä viestimiä ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia. Kirkollishallituksen sisäisen intranetin palvelut eivät toimi kirkolliskokousedustajien suuntaan, niiden käyttö on muutenkin vähäistä ja käytön hallinnassa on suuria puutteita. Tarvittava tieto ei kulje toivotulla tavalla kirkollishallituksesta kirkolliskokousedustajille edes niissä asioissa, joista edellisessä kirkolliskokouksessa päätettiin. Asiaan on saatava pikainen muutos ja apuna siinä voidaan käyttää koulutusta ja tarvittaessa tehtävien uudelleen järjestelyjäkin.
Asiaan liittyen esitän myös, että kirkollishallituksessa ryhdytään välittömästi toimiin omien työntekijöiden töiden järjestämiseksi niin, että ne entistä paremmin vastaavat aikaisemmista käytännöistä oleellisesti muuttunutta tilannetta ja sen asettamia vaatimuksia. Kansliaan on luotava laaja osaamisverkosto, jossa jokaiselle tehtävälle löytyy tekijä ja myös toinen tekijä, varahenkilö ja näin toiminta ja asiakaspalvelu eivät kärsi poissaoloista tai tilapäisistä kiireiden aiheuttamista ruuhkista. Samalla sekä kirkollishallituksen että hiippakuntien kanslioissa on tehtävä tarkat osaamiskartoitukset, joiden tuloksia on käytettävä näiden uudistuksien apuna.
Hannu Pyykkönen
kirkolliskokousedustaja
hannu (at) pyykkonen.net