Ateena vai Jerusalem (kirja)
Ortodoksi.netista
- K.M. George: Ateena vai Jerusalen? Kristillisen kulttuurin juurilla
- Alkuperäinen teos: Gospel and Cultures Pamphlet 15: The Early Church
- Käännös: Mikko Leistola
- ISBN 978-952-99462-6-6
- Julkaisija ja kustantaja: Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiö
- Julkaisuajankohta: 2012
- Sivumäärä: 52 sivua
- Koko: 210 mm x 150 mm
- Sidos: liimasidottu / pehmytkantinen
Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiön julkaisu nr. 6
Muistan jo kaukaisesta nuoruudestani varsin kipeänä kysymyksen, millainen on kristinuskon suhde kulloisenkin ajan taiteeseen ja kulttuuriin – ihan kärjistetysti sanottuna, onko teatteri tai romaanikirjallisuus syntiä. Kaukaisessa nuoruudessani tätä suhdetta tarkasteltiin hyvinkin tiukasti, ja vähän myöhemmin tähän samaan ilmapiiriin sukelsi moderni eksegetiikka.
Näistä näkökulmista ja aikamme monista kohuakin herättäneistä tapahtumista katsoen on hyvin virkistävää tarkastella, miten nyttemmin pyhiksi luetut isät aikoinaan suhtautuivat oman aikansa pakanalliseen kulttuuriin. Lyhyen mutta intensiivisen katsauksen tähän tuo pienessä kirjassaan Ateena vai Jerusalem? esille K.M. George, teologisen akatemian rehtori Intian ortodoksisessa kirkossa.
Hän aloittaa kirjansa siteeraamalla 200 –luvulla Karthagossa elänyttä Tertullianusta: ”Mitä tekemistä Ateenalla on Jerusalemin kanssa?” Tämä on siis tuo tuttu kysymys, joka elää yhä kristikunnassa – elää, vaikkei Ateenaa ja Jerusalemia enää ehkä osata kiintopisteiksi sijoittaakaan. Silti: mitä tekemistä maallisella kulttuurilla on kristinuskon kanssa? Ilahduin tämän kirjan äärellä aivan erityisesti lausahduksesta:
- ”Gregorios Nyssalainen oli niin kiinnostunut maallisen maailman taiteista ja filosofioista, että hän jätti kirkollisen toimensa lukijana ja ryhtyi ammattimaiseksi opettajaksi.”
Kun tiedän, että Gregorios Nyssalainen on ”yksi kolmesta suuresta kappadokialaisesta”, oikeastaan lumouduin tästä ajatuksesta täysin. Ilmaisu ei kerro vain maallisen taiteen ja kulttuurin houkutuksesta. Se kertoo mielestäni enemmänkin siitä, että juuri taide ja kulttuuri ovat luovaa toimintaa, joka on yksi Jumalan suurista lahjoista ihmiselle.
On siis todella mielenkiintoista lukea niistä vuosisadoista, jolloin kristillinen kirkko muotoutui ja muuttui valtion viralliseksi uskonnoksi – niiden vuosisatojen opettajista ja heidän suhtautumisestaan ja suhteestaan silloiseen maalliseen kulttuuriin. Varsin paljon maallisesta kulttuurista omaksuttiin kristinuskon käyttöön niin ilmaisutaidollisesti kuin pyrkimyksessä kauneuteen ja hyvyyteen.
Mutta tapahtui siis, että kristinuskosta tuli virallinen uskonto. Kirkosta tuli instituutio ja papisto alkoi maallistua liiaksi, mikä herätti paheksuntaa ja vastustusta. Tämä heijastui voimakkaasti luostarilaitoksen kehittymiseen. Askeetit eivät arvostaneet maallista kulttuuria. Suhtautuminen muuttui luostarienkin piirissä myöhemmin, ja juuri kappadokialaisisät vaikuttivat suuresti tähän.
Isät toki esittivät myös kritiikkiä maallista kulttuuria kohtaan, mutta se kohdistui K.M. Georgen mukaan ”tämän kulttuurin itseriittoisuuteen ja ylimielisyyteen sekä sen yleiseen taipumukseen rajoittaa inhimillinen ponnistelu kulttuurin vakiintuneisiin ajattelumalleihin”.
Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina isät ymmärsivät silloisen pakanallisen kulttuurin merkityksen ja osasivat erottaa sen, mikä siinä on kaunista, hyvää ja hyödyllistä sekä palvelee kirkkoa. Jo tuolloin pyrkimyksenä oli avoin dialogi. Niinpä ei ahdas moralismi, arkikielellä tiukkapipoisuus, varmaan meidänkään aikanamme ole oikea tapa arvioida taiteen ja kulttuurin muotoja. ”Kaikki, mikä inhimillisessä kulttuurissa on totta, hyvää ja kaunista, on syntynyt Jumalan Hengen innoituksesta”.
Kiitettävän sujuva käännös on Mikko Leistolan ja kirjan alkusanat on kirjoittanut metropoliitta Ambrosius.
Kustantajan esittelyteksti takakannessa:
Kristillinen kirkko elää maailmassa jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa. Kuinka kristitty suhtautuu oman aikansa kulttuuriin, filosofiaan, taiteeseen tai muihin uskontoihin? Tämä kirja kertoo, kuinka kysymykseen vastasivat varhaisen kirkon opettajat. Ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisät kävivät ennakkoluulotonta vuoropuhelua myöhäisantiikin kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan kanssa.
Pirstaloituvassa ajassamme uskon ja kulttuurin kohtaaminen on uudella tavalla tärkeä kysymys. Ateena vai Jerusalem? Tämä on tänäänkin ajankohtainen kysymys. Tutustuminen varhaisen kirkon rikkaaseen kokemusmaailmaan ja ajattelutapaan kannustaa meitäkin kohtaamaan aikamme haasteet rohkeasti ja avoimin mielin.
Sisällysluettelo
- Alkusanat
- Lähtökohdat
- Usko ja filosofia
- Uskon puolustajia
- Kristityn vaellus
- 300-luvun suuret teologit ja antiikin perintö
- Uskon ja kulttuurin kohtaaminen
- Lähteet